perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kolmijalkainen aasi

Rikan uusi kesähuvitus (?) on esittää kolmijalkaista aasia. Kun puhdistan sen kavioita, kolme menee sujuvasti - Rikka nostaa jalkaansa nätisti. Mutta neljäs jalka, sitä ei löydy millään. Onhan Rikka toki joskus aiemminkin esittänyt tätä teatteria, mutta siitä on selvitty muutamalla ylimääräisellä halauksella. Vaan nyt ei jalka nouse. Yritin sitten "näytetään johtajuus"- kikkaa. Väistätin ja peruutitin. No sitten jalan kimppuun - nosta. Ja Rikka tarjoaa minulle kiltisti vuorotellen kolmea jo putsattua jalkaa ja se neljäs on tiiviisti maassa.Sitten täytyy jo turvautua tosi jämäköihin otteisiin. Astun vähän matkan päähän ja käännän Rikalle selkäni enkä sano mitään. Muutama tovi siinä seisotaan ja sitten tunnen kevyen kosketuksen selässäni. Käännyn Rikan puoleen ja kavio saadaan putsattua.
Kuvasta näkyy etupihan nurmikko, hyvin lyhyeksi järsitty. Seuralliset ruohonleikkurit.




Talon takana , muutaman askeleen päässä on ruoho huomattavasti korkeampaa.















Lampaat työn touhussa. Lampaat ahmivat ruohoa - syödään äkkiä, jos vaikka loppuu. Syövät yhdestä paikasta vähän, ja hirmu kiireellä seuraavaan paikkan. Rikka syö hitaasti ja järjestelmällisesti. Yksi kohta matalaksi ja sitten eteenpäin.










Paimenkoira tarkistaa työnjäljen.

















Kävimme päivänä muutamana kaupungilla treeneissä Raikun ja Tassun  (ynnä emäntänsä) kanssa. Koirat saivat ensin leikkiä ja riehua vapaina. Ja Takku nautiskeli poikain seurasta. Nukkakin oli vapaana ja kulki koettaen olla huomaamatta Tassua...
Sitten yksittäistreenit. Nukalle tehtiin rentoutusharjoituksia eli sai kuljeskella kentällä nuuskimassa ja tutkimassa hajuja. Katseli minua vähän kummissaan , mutta rentoutui sitten. Muutamia kertoja juoksi innokkaasti kahden emännän väliä namia hakemassa. Mutta kun silmä vältti, yritti suunnata autolle.
Takku vuorollaan oli aivain kadoksissa. Ei kontaktia siihen ei tähän. Ruutua suostui tekemään ihan oikeasti. Mutta ei se mitään, lopuksi Takku sai leikkiä Tassun ja Raikun kanssa.


Ilmojen viiletessä ja hormoonihöyryjen haihtuessa koirat ovat kotioloissa virkistyneet. Aamulenkille lähdetään juosten ja hirmuvauhdilla vastataan kutsuhuutoon tai -vihellykseen. Tosin tänään lähtivät reippaasti pihasta ominlupineen metsään haukkumaan jotain, eivätkä kuulleet (?) kutsuhuutoa..  Ruoka alkaa taas kelvata. Tulivat tässä välillä tosi halvaksi: söivät vuoropäivinä miniannokset.




















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti