Lapsia, lampaita, lintuja

Kävimme päiväkodissa Karvakaveri-keikalla.  Olipa monta iloista ja ihastunutta silittäjää. Kovasti oli Takkukin ihastuksissan vaikkei sellaista määrää lapsia olekaan ennen kohdannut.  Puolen tunnin jälkeen pidettiin pieni tauko. Me olimme vierailulla noin tunnin verran, kokeneemmat koirat pitempään.
Kotiin päästyämme kävimme päivälevolle. Emäntä oli kolme tuntia umpiunessa ja koira varmaan kuusi.

Kuva Kati Puustinen

Sunnuntaina olimme Kerimäellä paimenessa. Takun paimennus oli ajoittaista ja rauhallista. Oli vähän sen oloinen,että mihin  tässä koiraa tarvitaan, kun lampaat on aitauksessa.

Katraaseen kuului yksi lammas, joka ei millään halunnut totella koiria. Vaikka sitä kuinka haukuttiin, se vaan yritti puskea. No Takku taltutti tämän lampaan, ei haukkumalla, vaan leikkin kutsulla ja sai sen porukkaan mukaan.




Kuvat Tuija Lauronen

Paimennuksen lomassa pidettiin pieni sukukokous. Takun poika Venni ja Takun veljen poika Ruska ja keskellä matroona Takku.

Kuva Heidi Tuohimäki

Paimennukseen matkasimme Vennin ja emäntänsä kanssa. Kaikki olimme käyneet lammastilalla aiemminkin. Mutta jostain tuntemattomasta syystä tehtiin ensin kunniakierros pitkin rapaisia ja kuoppaisia teitä. Koirat olivat kärsivällisesti kyydissä, vaikka ehkä huomasivat, että ajetiin muutamia kertoja oikean tienhaaran ohi. Mitäpä koira siihen - ota noista ihmisistä selvää. Emännillä oli hauskaa. Lopulta meillä oli kaksi navigaattoria sanomassa ohjeitaan (onneksi samanlaisia) , joiden mukaan melkein löydettiin perille.  (kuva Tuija Lauronen)








Kotona lampaat esivät ahkerasti uutta vihreää, jotain löytävätkin.

Pellot ovat osittain lampina.

Joutsenet ja kurjet viettävät siellä aikaansa. Muutama hanhikin on nähty. Ja tietysti kaikenlaisia pienempiä lintuja.



Takku tarkistaa myyrätilanetta ja taustalla

 joutsen- ja kurkipariskunnat kävivät monimuotoista keskustelua keskenään - aihe ei selvinnyt.

Hangilla

Aamulla hanget kantavat ihmisen ja koiran. Ja koira juoksee ,kuten kuvassa. Onneksi Takku-koira juoksee edestakaisin.
Liian pitkiä reissuja ei voi tehdä, jos tarkoituksena on palata hangenkuorilla matkaten takaisin.

Iltapäivällä moottorikelkan jäljet pehmenevät tai täyttyvät vedellä jos yrittää kävellä jäällä.

Tähän asti vaan ei pidemmälle.

Joutsenet ja kurjet ovat saapuneet. Niiden kalkaus ja huutelu säestää matkaa.

Tämän aamuisella hankikävelyllä meitä odottikin iloinen yllätys. Yhytettiin tutut noutajapojat samoilla pelloilla.

Koirat kirmailivat, ihmiset seisoskelijat jutellen. Joen toisella puolella olivat pari aamua sitten nähneet parin kymmenen kauriin lauman. Oli ollut isoja ja pieniä jäseniä.

Koirat eivät ole asennossa kuvausta varten, vaan ilmaisevat että joku tulossa.

Takkukin on ilokseni omaksunut (oppinut?) tavan pysähtyä, kun joku , ihminen tai koira, on tulossa. Aiemmin ryntäsi vauhdilla vastaan. Nykyisin suostuu jopa tulemaan sivulle odottamaan saako mennä vai ei. Ei tietenkään aina.

Iltapäivällä joudumme kävelemään tietä pitkin....

Onneksi pihassa on vielä syvä hanki jossa koiran voi valkaista.

Keikkailua ja bonukset päälle

Tänään olimme Takun kanssa Karvakavereiden keikalla Ilomantsissa.
Jaksan ihmetellä koirien toimintaa. Erilaisia ihmisiä, erilaisia käsiä, erilaisia kosketuksia, erilaisia ääniä ja koirat, Takkukin, ottavat ne kaikki rauhallisesti vastaan. Ja  antavat pusunkin pyydettäessä.

Takulla on puoli tuntia sopiva määrä, sitten tulee ensimmäinen haukotus ja halu mennä ovelle. Olimme sitten hetken Takun kanssa vähän syrjässä, lepäämässä. Sitten jäähyväisrapsutukset.
Seuraavaa keikkaa odottaen.

Mukavan päivän ja homman bonuksena kävimme tapaamassa Takun pentua Jekkua.

Siitä olikin edellisen tapaamisen jällkeen kasvanut komea nuori mies. Vahva luuusto, iloinen mieli ja toinen korva taitossa!

Äiti ja poika virittelivat yhteiset juoksut ja riehut. Jekku sai oikein juoksuhepuleita onnessaan. Takku leikki sen kanssa, mutta tutki myös tarkkaan pihaa - ja Jekku kuuliaisesti perässä.

Tuli sellainen tunne, että koirat tuntevat toisensa ja suhteensa. Jekku nöyristeli ja Takku oli hyvin itsevarma.

SisälläTakku torjui Jekun riehuntapyrkimykset tarttumalla sen kuonoon - niinkuin pentuja hillitään

Olipa mukava tapaaminen, kiitos Irja.

Kevään aavistuksia

On ollut valoa ja valkoisten hankien hohdetta. Ja auringon lämpöä iltapäivän tunteina.

Takku on nauttinut lumesta, moottorikelkkojen tekemistä hyvistä reiteistä ja tietysti niiden sallimasta juoksentelusta.

Ystävänsä Tassun kanssa  lumessa kisailu on tavatessa perusohjelma.

Takku käyttää näitä tilaisuuksia myös notkeusharjoituksina.

Kävelyllä joen rantaan  koiria (Raiku maassa ,Tassu ja Takku istumassa) kohtasi suuri kauhistus ja järkytys! Kesken tavallisen vapaan juoksentelun ne komenttiin kuvaan. Kerrottakoon, että ennen tätä jäykistyskuvaa tehtiin monia epätoivoisia yrityksiä saada koirulit  jotenkin jonkinlaiseen asetelmaan.

Lampaat nauttivat auringosta. Sitkeästi ne kulkevat pihan polkuja pitkin





 Liekö ilmassa jo kevään tuoksua.....

Lähdimme pääsiäisvieraan kanssa kävelylle, Takku tietysti mukana. Yhtäkkiä huomataan että perässämme juoksee neljä innokasta lammasta. Olivat työntäneet portin auki, ei ollut haka kiinni.

 Jatkettiin matkaa ja lampaat kipittivät mukana. Käännyttiin polulle ja sitten meillä olikin kaksi eksynyttä lammasta umpihangessa - yrittivät raukat oikaista.
Palattiin tietysti tielle ja Esmeralda ja Fatima palasivat omia jälkiään porukkaan.

Seuraavalle kävelylle otettiin lampaat suosiolla mukaan ja käveltiin suoraa tietä edestakaisin. Takku vähän ihmetteli ihmisten touhuja, taas kerran.

.


Illat ja yötkin ovat olleet kirkkaita.

Tänään pyrytti lunta, tiet ja polut muuttuivat umpihangeksi (aamulenkki ennätettiin tehdä). Koetettiin kehittää aktiviteetteja pihassa.


Takku kokeili tikapuilla kiipeämistä. Ensin minun perässäni ja sitten yksin. Hyvin meni, ei tainut olla mikään temppu?