Ulpukan muistolle

Pihatuomi kukkii sitkeästi, vaikka syysmyrsky kaatoikin siitä lähes puolet. Omenapuu on puhjennut kukkiin. Kaiken tämän elämän voiman keskellä Ulpukan maallinen matka päättyi. Särkyneet sydämet ovat täydessä kukassa.


Ulpukan voimat ehtyivät. Liekö yhdeksän elettyä vuotta ja ankarat helteet syynä. Se liikkui vaivaloisesti, makoili itsekseen. Toiset lampaat, jotka aiemmin olivat mukautuneet sen hidastuneeseen kulkuun, menivät menojaan. Tiesin, että nyt on aika.

Odottelimme Ulpukan kanssa pihassa noutoautoa, Ulpukka makasi maassa ja minä istuin sen vieressä. Ulpukka ei ole koskaan ollut syliin tunkevaa tyyppiä. Nyt se laski päänsä syliini. Katsoimme toisiamme ja sanoimme kiitokset ja jäähyväiset.

Yhdeksän vuottasitten Ulpukka tuli meille ja oli heti koirien lammas. Kuvassa Nukan ensi tervehdys.

Vierailevia ihmisiä Ulpukka kaihtoi, mutta vierailevia eläimiä ja lauman uusia jäseniä se oli ensimmäisenä tervehtimässä.

Kissat Ulpukka kesytti kavereikseen. Tässä Lallin kanssa.

Koiran pennun  (tässä Takku) kasvattajana Ulpukka oli järkähtämättömän rauhallinen.

Ystävän muistolle.

Kesän etkot

Yhtäkkiä kaikki vihertää ja kukkii.

Noudatamme kesäaikaa. Aamulla ja aamupäivällä tehdään päivän askareet. Sitten koko ihmis- ja eläinporukka viettää siestaa. Kukin etsii varjoisan ja viileän paikan sisältä tai ulkoa. Illalla voi sitten taas toimittaa lajityypillisiä toimia.

Mieluisan vieraan kanssa kierrettiin Elovaaran polut - tietysti aamutuimaan.




Takku oli onnessaan, erityisesti siitä että pääsi reippaille aamujuoksulenkeille.

Meillähän pyritään järjestämään kaupunkilaisille todellisia mökkielämän elämyksiä.  Fatima on juonessa mukana.

Pari päivää sitten lampaat kutistuivat huomattavasti, vertaa edessä seisovaa Fatimaa edelliseen kuvaan.

Helppo on nyt lampaiden kuljeksia pihassa tuoretta ruohoa syömässä. Ja vajassa on monta pussia villaa.

Joki uhoaa, se on levinnyt niin , että voi nähdä missä muinoin on ollut lampi!

Järvi puolestaan isottelee. Sen tahtoo on taipuminen ja on luovuttava rantapolkujen käytöstä!

Takku ei tosin välitä varpaiden kastumisesta.

Takku ja Venni katseltavina

Huimaa on tämä kesän tulo.

Viikko sitten aamukävelyllä teimme tällaisen luontohavainnon.

Ja eilen törmäsimme sinivuokkoihin paikallisen autiotalon pihassa.

Pääskyset ovat palanneet kotiinsa (sukutilalleen ?) vajaamme.  Käki kukkuu. Joutsenet ja kurjet ovat lähteneet piilopaikkoihinsa.

Näiden luonnonmullistusten välissä kävimme Takun ja poikansa Vennin (ynnä emäntänsä) kanssa paimensukuisten lapinkoirien vuotuisessa katselmuksessa Asikkalassa. Matka sujui hyvin ja yleiseksi hämmästykseksi emme eksyneet. Yövyimme pikkiriikkisessä mökissä, koirat lattialla toistensa seurasta nauttien.

Aamulla oli Vennin esiintyminen. Venni oli ensimmäistä kertaa näyttelytouhuissa mukana ja käyttäytyi tosi hienosti, sekä kehässä että muutenkin.( Paremmin kuin mammansa, josta myöhemmin).

Venni sai erittäin hyvät arviot , mutta ei päässyt loppukilpailuun tällä kertaa.

Sen sijaan Vennisai monia alustavia kosintoja ja herätti yleistä ihastusta!

Iltapäivällä oli sitten Takun vuoro. (kuvat Vennin emäntä).

Hyvin meni, jos ei  oteta huomioon muutamia kanssa kilpailijoille osoitettuja huomautuksia liian lähelle tulosta.

Juoksuosuudet meni hyvin - Takkuhan rakastaa juoksemista.

Takku pääsi loppukilpailuun.

 Loppukilpailussa kuusi tuomaria katsoi ja arvioi koiria. Takun yksin esittämä juoksunäyte meni pikkuisen sekaisin kun Takun täytyi kesken esitysen ajaa kentälle pelmahtanut varis pois. Mutta sitten taas jatkettiin.

Takku sijoittui kuitenkin kehässään toiseksi ja sai arvioksi kaikinpuolin kaunis koira - rakenteeltaan ja liikkeiltään. Hieno päätös hauskalle päivälle!

Kiitokset katselmuksen järjestäjille ja paimensukuisväelle - ensi vuonna Pellossa?

Tervehdys ja kiitos Vennille ja emännälleen mukavasta matkasta - ensi vuonna Pelloon?

Kesä jatkuu.