maanantai 20. marraskuuta 2017

Aurinko



Kahtena päivänä on nähty aurinko!






Kelpaa sitä koiran juoksennella iloisena. Varsinkin jos koiralla on hivenen prinsessataipumuksia. Sateen sattuessa Takku miettii ensin ovella kehtaako mennä ulos. Jos lähden seuraksi, lähtee. Yksin ei kehtaa...








Lampaatkin nautiskelevat auringosta. Fatima oikein hyppelee ilosta (enpä tietenkään onnistunut hyppelyä kuvaamaan). Fatiman onnistui saada Takku leikkimään kanssaan. Se tuli Takun luokse ja hypähti. Kun Takku ei reagoinut, niin uudestaan. Lopulta juoksivat kilpaa pihassa.











Takku kiipesi välillä penkille tarkistamaan tilanteita. Kun Takku häipyi penkiltä, Fatima välittömästi hyppäsi penkin yli. Sillä on joku "minä myös" -vaihe menossa.













Kissat ulkoilevat säiden salliessa.
Yöksi tullaan sisälle nukkumaan.


















Emme ole vaativaisia, iloitaan vähäisestäkin auringosta.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Niin se aika rientää





 Ajan rientämisen huippu koettiin tässä vähän aikaa sitten - talvi hujahti ohi muutamassa päivässä.

Mutta kaunista oli .










Lampaatkin nauttivat lumesta ja lumen taivuttamista omenapuun oksista.
 Nyt kun kaikki on paljasta, harmaata ja sataa satamasta päästyä, lampulit viettävät pitkiä päiviä sisällä. Tänään oli aamupäivällä vähän poutaisempaa, joten elikot pääsivät ulos. Parin tunnin päästä takaisin sisälle, kovaa vauhtia. Kaipa ne pärjäisivät ulkona sateessa, onhan niillä katos. Mutta kun Fatimakin on vielä niin pieni....













Lintujen talviruokinta kutsuu Fatiman ja Takun yhteiselle aterialle.











Nyt siis ulkoillaan sumussa ja sateessa. Sopivassa määrin.
Onneksi Takkukin ymmärtää, mikä sopiva määrä näillä keleillä.

Tauon jälkeen kävimme rallaamassa. Parkkitalon suojissa, valossa ja kuivuudessa. Olipa kivaa. Takku näytti oppimansa kontaktitaidot, se on selvästi sisäistänyt seuraamisen asiaksi josta palkitaan. Hienoa, koetetaan pitää asiaa vireillä.







Ajan rientämiseen havahduimme viime viikolla kun Kukkipuun kennel täytti 20 vuotta! (linkki kennelin kotisivuille, josta löytyy nyt kaikkien 10 pentueen tiedot).

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Tarhaa ja narua









Takku on juoksullaan ja sen vapautta on rajoitettu. Sisällä kissat alkavat kyllästyä Takun kiihkoon. Ainahan se on suhtautunut kissoihin ystävällisesti ja kissat siihen.











Mutta tämä nykyinen meno ei miellytä. Takku kiehnää ja kosiskelee kisuja sekä yrittää astua niitä. Toppuuttelen Takkua ja lohdutan kaikkia asian osaisia: ei tää kestä kauan...














Kävellään kuitenkin katselemassa muuttuvia maisemia.













Kovin sitä ollaan hormoonien armoilla, siis koiran. Sinne jäivät ralli-toko kurssit, paimennukset ja peltojuoksut porokoirain kanssa..

Pihassa ovat kuitenkin vielä nämä telineet ja voidaan harrastaa(!). Tuokiot jäävät yleensä lyhyiksi kun oppilaan mielenkiinto katoaa ja kun ohjaajan sormet jäätyy.









perjantai 13. lokakuuta 2017

Paimenkoira







Viime sunnuntain Takku ja poikansa Venni viettivät Pohjolan lammastilalla Kerimäellä. Tokihan paikalla oli muitakin paimennusoppilaita ja tietysti iso joukko lampaita. Kukin koira kävi paimennuksessa kaksi kertaa.









Takku päästettin lammasaitaukseen vapaana. Se katseli - jassoo lampaita täällä ja tutkisteli sitten aitauksen hajuja. Kuljin aitauksessa ja lampaat perässä. Ja Takku alkoi kulkea mukana lampaiden perässä! Se jopa teki kiertoliikkeet pysyen kuitenkin takana, suurimman osan aikaa.






Toisella yrittämällämme Takku oli selvästi jo keksinyt mistä on. Se kulki yleensä hiljaa laumaa seuraten, mutta kun lampaat pysähtyivät paikoilleen, Takku haukkui ja sai ne liikkeelle!
Ihan kaikkea Takku ei vielä keksinyt. Muutamia kertoja, kun käännyin katsomaan taakseni, huomasin joku yksittäinen lammas oli jäänyt taakse. Takun mielestä se sai olla siellä. Kävin sitten lauman kanssa poimimassa eksyneen porukkaa.


Puolitoista-vuotiaan Vennin paimennus oli vauhdikasta ja äänekästä. Se kyllä oli aikamoisen taitava - siinä on äitsykälle mallia.

Oli niin hauskaa, että lähdemme Takun kanssa uudestaan paimeneen muutaman viikon kuluttua.

Kuvat Tuija ja Salla Lauronen








Entäpä kotoiset lampaat?
Kuljeksivat pihassa etsien ruohoa keltaisten lehtien seasta. Ilman paimenkoiraa?


















Ei hätää, onhan se paimenkin mukana....



















torstai 5. lokakuuta 2017

Vahtikoira


Tänään meillä oli lampaiden keritsemispäivä. Onneksi sattui aurinkoinen päivä ja lampaat olivat ulkona. Istuin pihassa ja nypin ja harjasin niiden villoja  puhtaiksi heinistä.
Keritsijä tuloajaksi oli sovittu neljältä iltapäivällä. Vein lampaat lampolaan. Ja laitoin Takun tarhaan vahtikoiraksi. Itse menin puuhiini sisälle: Takku ilmoittaa sitten haukulla kun keritsijä tulee. Toimittelen niitä näitä, hiljaista on. Lopulta kuulen auton ovien ääntä. Siellähän keritsijä on autonsa vieressä. Menen ulos ja  - keritsijä sanoo jo kerinneensä lampaat, villat on neljässä kassissa lampolassa. Saa muuten sanoa minulle asian kahteen kertaan ennen kuin tajuan!
Vahtikoira Takku makoilee koppinsa katolla - mitä tuota ilmoittamaan, tuttu mies.



Menemme sitten koiran kanssa lampolaan. Siellä on villoja kasseissa ja kovasti kutistuneita lampaita.
Kuvassa Esmeralda  - sato on korjattu, kiitos. Muista lampaista en saanut kuvia, kun ne olivat niinn epäesteettisissä asetelmissa.


Sateiden lomassa on kierrelty erilaisissa maisemissa ja nautittu syksyn harmaudesta ja väreistä.

Takusta on kehittynyt hyvä kävelykumppani (tässä narussa kun ollaan luonnonsuojelualueella).











Ollaan toki harrastettukin. Käytiin Jälkijehujen arkitottisryhmässä. Kentällä 15 koiraa, kääpiöistä jättiläisiin. Kentän ulkopuolella tavatut koirat Takku ilmoitti(?) kovalla haukulla, mutta kentällä käyttäytyi mallikkaasti. Tehtiin kaikenlaisia ohituksia, lähelläoloja ja luoksetuloja - kaikki runsailla makupaloilla. Sitten tehtiin harjoitus, jossa oltiin muka tavallisella kävelyllä. Kuljettiin ristiin rastiin, toisten ohi puikkelehtien ilman nameja. Uskomatonta, mutta hyvin meni.
Takun kuuliaisuusvirheet olivat leikkiyritykset toisten koirien kanssa.








Rallaamassa on käyty. Keskeinen harjoituskohde on edelleen kontaktin pito eli siis se seuraaminen. Arvelen että ollaan edistytty. Kun Takku seuraa, se seuraa tosi somasti. Emäntä on selvästikin oppinut jotain - reipasta vauhtia, jatkuvaa kehumista ja lähes kimitystä. Nyt harjoitellaan kontaktin palauttamista, kun on kohdattu häiriöitä - ihmisiä lähellä, koiranpentuja lähistöllä jne.

Porokoirain, Raiku ja Tassu, kanssa Takku on harrastanut savipelloilla juoksemista sekä joen rantamudassa kahlaamista. Saattaa olla Takun lempiharrastus, mene ja tiedä.











Istuksin saunan rappusilla ja Lalli tuli seuraksi. Yritin ottaa meistä selfien, mutta ei onnistunut. Tuli vain Lallin kuva - he self.
















sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syksyn tunnelmia






Metsämaisema on täynnä syksyisiä värejä ja äänimaisema lintuaurojen matkahuuteluita.











Elovaaran sumuisissa maisemissa kuljettiin Hannan seurassa. Ja tietysti Takku pääsi mieluisille juoksulenkeilleen!

Juoksua se on saanut harrastaa myös Tassun kanssa lähipelloilla. Voi hyvänen aika sitä menoa ja vauhtia, ihan juoksemisen ilosta (joskus toki vähän muuustakin ilosta).
Nyt kun sateet ovat hellittäneet, ollaan kierrelty aamuisin Pikku-Onkamon metsissä (jotka ovat vielä suurinpiirtein tallessa). Takku kulkee mukavasti mukana irrallaan juosten, palaa joko lähelle tai luokse sopivin ajoin omaehtoisesti. Ah aikuista koiraa.
Paluumatkalla laitan sen sitten hyvissä ajoin narun päähän, kun meillä on tämä ns sattunut syy.



Viime perjantaina olimme rallailemassa uudessa paikassa Kiihtelysvaarn maisemissa Alavin kylätalon pihassa. Olipa onnistuneet harjoitukset: Takku kulki kauniissa kontaktissa - melkein koko ajan. Suoritus kylläkin meni ihan sekaisin, kun radan viertä kulki ihminen, johon Takku olisi välttämättä halunnut  tutustua. Tehtiin vielä yhteislenkki hämärtyvässä metsässä. Kontaktista Takku ei ollut sillä matkalla kuullutkaan. Nimittäin Jotain tai Joku oli kulkenut juuri sitä polkua ja lisäksi vähän matkan päässä haukkui kokonainen koiralauma. No niin. Kylätalon pihaan päästyä Takku kyllä hakeutui tiiviiseen kontaktiin pihalla oleviin ihmiseen, kävi jalan päälle  istumaan varmistaakseen rapsutukset.









Kotona oli sitten onnellisen uupunut koira.




















Lallikin on huomannut syksyn merkit.

"Milloinkas aloitetaan lintujen talviruokinta??"

tiistai 12. syyskuuta 2017

Taukoja






Jokaisella kävelyllä tahi lenkillä täytyy pitää t-tauko.
Takku tutkistelee ensin vähän ympäristöä ja jää sitten odottelemaan että jatkettaisi matkaa.
Metsät alkavat olla jo kirjavia.













Tässä tarkistetaan viljapellon tilannetta, ei hyvältä näytä.


















Heinäpellot ovat sängellä ja siten kulkuväyliä.
Joko jatketaan matkaa?





















Mutta hyvänen aika, eihän elämä ole vain tauoilla istumista. Töissä pitää välillä käydä...