maanantai 11. kesäkuuta 2018

Mukavia rientoja



Vietimme Takun kanssa pari mukavaa päivää Möhkössä mainiossa ihmis- ja koiraseurassa.

Takulla olikin oikein makeat oltavat: se oli ainut narttu herraseurassa - parhaimmillaan viisi urosta viihdyttämässä.
(kuva Tuija Lauronen)
















Takku tutustuu Ukkoon ja Uljas ja Urmas katsastavat Takun.





Metsässäkin piti virittää leikki - ja Takku oli tehnyt valintansa.

(kuva Tuija Lauronen)




















Toki mukana oli myös Takun poika Venni (kuva Tuija Lauronen).



Mutta täytyy myöntää, ettei tuo oma poika kovin kiinnostanut Takkua, muut poijat olivat houkuttavampia.











Ihmisillä jotain toimintaa, Venni ja Takku odottavat. Kovin arkista perhe-elämää.














Ihmiset ja koirat harrastivat yhdessäoloa. Tehtiin rally-tokoa, matkustettiin pikkulaivalla maisemia katsomassa, syötiin, kahviteltiin ja saunottiin (ei koirat).



(kuva Tuija Lauronen)











 Ja käveltiin metsissä ja joen rannoilla. Aamulla, päivällä ja illalla.

Kiitos kaikille! Tulimme kotiin ihanan uupuneina ja virkistyneinä.












Seuraavaksi meillä oli ohjelmassa paimennusta Kerimäellä, Susirajan lappalaisten järjestämänä Pohjolan tilalla.


Ensinnä lampaat ja Takku suorittivat tutustumisen. Varsinkin lampaat tarkasti arvioiden.












Sitten Takku neuvotteli lampaiden kanssa toimintastrategian. Ehkä ohjeisti?
















Sitten hommiin.


En tiedä mitä elikot olivat  keskenään sopineet. Lampaat seurasivat minua ja Takku hipsutteli perässä.

Takku  on lampaiden ystävä, ei komentaja. Hyvä niin.




Porokoira Tassu (tietysti emäntineen ) oli meillä matkakaverina.

 Tassun paimennuksessa oli vauhtia ja vimmaa Takunkin edestä.

Välillä into meinasi mennä liialliseksi.









Mutta ihailtavasti Tassu oli emäntänsä hallinnassa. Suorastaan vau!









Ja paimennus jatkui.




Mukavaa oli, hauska katsoa monenlaisia koiria ja monien paimennuksen oppimista.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Kesäistä



Täydessä kesässä elellään.

















Kukkaniityillä kävellään.





















Takku vetää perässään pitkää narua, ihan laillisuuden vuoksi.














Toukokuun lopulla kävimme kaveroimassa Liperin päiväkotilaisia. Alussa oli mukana 5 valkoista koiraa ja yksi valkoinen alpakka. Onneksi mukaan liittyi vielä yksi musta ja yksi ruskea koira - "etteivät lapset saaneet käsitystä että kaikki eläimet ovat valkoisia!"
Aika kului rattoisasti ja rapsutuksia riitti. Takun tosin täytyi välillä sanoa muutama huomautus sille alpakalle. Alpakka ei välittänyt Takun toimista, katsoi vain halveksivasti ja jatkoi seurustelua ihmisten kanssa.






Viime viikonloppuna kierrettiin Kalliojärvi porokoirain ja emäntänsä kanssa. Mukava retki lämpimässä kesäsäässä.

Noin matkan puolivälissä ihmiset halusivat istua ja levähtää. Koirat sen sijaan halusivat juosta ja riehua tasaisella pikkusuolla. Päästettiin ne irti - eikä uupumuksesta ollut jälkeäkään.











Retken päätteeksi kahviteltin laavupaikalla. Tulta ei tehty koska koko maa oli  (on edelleen) tulentekokiellossa.











(Kuva Tassun emäntä)






 














tiistai 22. toukokuuta 2018

Ulpukan muistolle





Pihatuomi kukkii sitkeästi, vaikka syysmyrsky kaatoikin siitä lähes puolet. Omenapuu on puhjennut kukkiin. Kaiken tämän elämän voiman keskellä Ulpukan maallinen matka päättyi. Särkyneet sydämet ovat täydessä kukassa.


Ulpukan voimat ehtyivät. Liekö yhdeksän elettyä vuotta ja ankarat helteet syynä. Se liikkui vaivaloisesti, makoili itsekseen. Toiset lampaat, jotka aiemmin olivat mukautuneet sen hidastuneeseen kulkuun, menivät menojaan. Tiesin, että nyt on aika.











Odottelimme Ulpukan kanssa pihassa noutoautoa, Ulpukka makasi maassa ja minä istuin sen vieressä. Ulpukka ei ole koskaan ollut syliin tunkevaa tyyppiä. Nyt se laski päänsä syliini. Katsoimme toisiamme ja sanoimme kiitokset ja jäähyväiset.







Yhdeksän vuottasitten Ulpukka tuli meille ja oli heti koirien lammas. Kuvassa Nukan ensi tervehdys.

Vierailevia ihmisiä Ulpukka kaihtoi, mutta vierailevia eläimiä ja lauman uusia jäseniä se oli ensimmäisenä tervehtimässä.











Kissat Ulpukka kesytti kavereikseen. Tässä Lallin kanssa.
















Koiran pennun  (tässä Takku) kasvattajana Ulpukka oli järkähtämättömän rauhallinen.













Ystävän muistolle.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kesän etkot



Yhtäkkiä kaikki vihertää ja kukkii.

Noudatamme kesäaikaa. Aamulla ja aamupäivällä tehdään päivän askareet. Sitten koko ihmis- ja eläinporukka viettää siestaa. Kukin etsii varjoisan ja viileän paikan sisältä tai ulkoa. Illalla voi sitten taas toimittaa lajityypillisiä toimia.





Mieluisan vieraan kanssa kierrettiin Elovaaran polut - tietysti aamutuimaan.




Takku oli onnessaan, erityisesti siitä että pääsi reippaille aamujuoksulenkeille.
















Meillähän pyritään järjestämään kaupunkilaisille todellisia mökkielämän elämyksiä.  Fatima on juonessa mukana.
















Pari päivää sitten lampaat kutistuivat huomattavasti, vertaa edessä seisovaa Fatimaa edelliseen kuvaan.

Helppo on nyt lampaiden kuljeksia pihassa tuoretta ruohoa syömässä. Ja vajassa on monta pussia villaa.














Joki uhoaa, se on levinnyt niin , että voi nähdä missä muinoin on ollut lampi!














Järvi puolestaan isottelee. Sen tahtoo on taipuminen ja on luovuttava rantapolkujen käytöstä!




Takku ei tosin välitä varpaiden kastumisesta.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Takku ja Venni katseltavina









Huimaa on tämä kesän tulo.

Viikko sitten aamukävelyllä teimme tällaisen luontohavainnon.













Ja eilen törmäsimme sinivuokkoihin paikallisen autiotalon pihassa.

Pääskyset ovat palanneet kotiinsa (sukutilalleen ?) vajaamme.  Käki kukkuu. Joutsenet ja kurjet ovat lähteneet piilopaikkoihinsa.








Näiden luonnonmullistusten välissä kävimme Takun ja poikansa Vennin (ynnä emäntänsä) kanssa paimensukuisten lapinkoirien vuotuisessa katselmuksessa Asikkalassa. Matka sujui hyvin ja yleiseksi hämmästykseksi emme eksyneet. Yövyimme pikkiriikkisessä mökissä, koirat lattialla toistensa seurasta nauttien.








Aamulla oli Vennin esiintyminen. Venni oli ensimmäistä kertaa näyttelytouhuissa mukana ja käyttäytyi tosi hienosti, sekä kehässä että muutenkin.( Paremmin kuin mammansa, josta myöhemmin).










Venni sai erittäin hyvät arviot , mutta ei päässyt loppukilpailuun tällä kertaa.

Sen sijaan Vennisai monia alustavia kosintoja ja herätti yleistä ihastusta!
















Iltapäivällä oli sitten Takun vuoro. (kuvat Vennin emäntä).

Hyvin meni, jos ei  oteta huomioon muutamia kanssa kilpailijoille osoitettuja huomautuksia liian lähelle tulosta.





Juoksuosuudet meni hyvin - Takkuhan rakastaa juoksemista.

Takku pääsi loppukilpailuun.













 Loppukilpailussa kuusi tuomaria katsoi ja arvioi koiria. Takun yksin esittämä juoksunäyte meni pikkuisen sekaisin kun Takun täytyi kesken esitysen ajaa kentälle pelmahtanut varis pois. Mutta sitten taas jatkettiin.










Takku sijoittui kuitenkin kehässään toiseksi ja sai arvioksi kaikinpuolin kaunis koira - rakenteeltaan ja liikkeiltään. Hieno päätös hauskalle päivälle!

Kiitokset katselmuksen järjestäjille ja paimensukuisväelle - ensi vuonna Pellossa?

Tervehdys ja kiitos Vennille ja emännälleen mukavasta matkasta - ensi vuonna Pelloon?









Kesä jatkuu.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Lapsia, lampaita, lintuja






Kävimme päiväkodissa Karvakaveri-keikalla.  Olipa monta iloista ja ihastunutta silittäjää. Kovasti oli Takkukin ihastuksissan vaikkei sellaista määrää lapsia olekaan ennen kohdannut.  Puolen tunnin jälkeen pidettiin pieni tauko. Me olimme vierailulla noin tunnin verran, kokeneemmat koirat pitempään.
Kotiin päästyämme kävimme päivälevolle. Emäntä oli kolme tuntia umpiunessa ja koira varmaan kuusi.

Kuva Kati Puustinen










Sunnuntaina olimme Kerimäellä paimenessa. Takun paimennus oli ajoittaista ja rauhallista. Oli vähän sen oloinen,että mihin  tässä koiraa tarvitaan, kun lampaat on aitauksessa.










Katraaseen kuului yksi lammas, joka ei millään halunnut totella koiria. Vaikka sitä kuinka haukuttiin, se vaan yritti puskea. No Takku taltutti tämän lampaan, ei haukkumalla, vaan leikkin kutsulla ja sai sen porukkaan mukaan.




Kuvat Tuija Lauronen




Paimennuksen lomassa pidettiin pieni sukukokous. Takun poika Venni ja Takun veljen poika Ruska ja keskellä matroona Takku.

Kuva Heidi Tuohimäki








Paimennukseen matkasimme Vennin ja emäntänsä kanssa. Kaikki olimme käyneet lammastilalla aiemminkin. Mutta jostain tuntemattomasta syystä tehtiin ensin kunniakierros pitkin rapaisia ja kuoppaisia teitä. Koirat olivat kärsivällisesti kyydissä, vaikka ehkä huomasivat, että ajetiin muutamia kertoja oikean tienhaaran ohi. Mitäpä koira siihen - ota noista ihmisistä selvää. Emännillä oli hauskaa. Lopulta meillä oli kaksi navigaattoria sanomassa ohjeitaan (onneksi samanlaisia) , joiden mukaan melkein löydettiin perille.  (kuva Tuija Lauronen)








Kotona lampaat esivät ahkerasti uutta vihreää, jotain löytävätkin.












Pellot ovat osittain lampina.

Joutsenet ja kurjet viettävät siellä aikaansa. Muutama hanhikin on nähty. Ja tietysti kaikenlaisia pienempiä lintuja.



Takku tarkistaa myyrätilanetta ja taustalla






 joutsen- ja kurkipariskunnat kävivät monimuotoista keskustelua keskenään - aihe ei selvinnyt.