tiistai 12. syyskuuta 2017

Taukoja






Jokaisella kävelyllä tahi lenkillä täytyy pitää t-tauko.
Takku tutkistelee ensin vähän ympäristöä ja jää sitten odottelemaan että jatkettaisi matkaa.
Metsät alkavat olla jo kirjavia.













Tässä tarkistetaan viljapellon tilannetta, ei hyvältä näytä.


















Heinäpellot ovat sängellä ja siten kulkuväyliä.
Joko jatketaan matkaa?





















Mutta hyvänen aika, eihän elämä ole vain tauoilla istumista. Töissä pitää välillä käydä...















sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Poutaa










Päivä alkaa lampaiden pihaan tuomisella. Teemme sen yhdessä Takun kanssa.











Sitten käydään Takun kanssa kävelyllä.  Takku kulkee mukana tehden omia pyörähdyksiään. Aamuna muutamana se jumittui haukkumaan jotain puussa. Arvelin että se on orava, niitä Takku haukkuu hetken, mutta tulee sitten mukaani.,  No mainittuna aamu Takku vain haukkui ja haukkui, katsoi välillä minua ja taas hakkui. Ei auttanut muu kuin mennä katsomaan. Kun läksin Takkua kohti, se vaikeni.Katsottiin sitten yhdessä ja eihän siellä ollut orava, vaan kissa! Kiitin Takkua hienosta havainnosta ja jatkettiin matkaa molemmat tyytyväisinä.







Takku ei ole tässä Hiidenkivellä lampaita paossa. Ei se vahtii oravaa puussa. Vähän aikaa se on haukkunut ja sitten orava ja Takku tuijottavat toisiaan, tuntuu että tuntikaupalla.
Nyt loppukesästä orava/oravat käyvät pihassa päivittäin. Onpahan koiralle työtä.


















Illalla käymme usein Pyhäselän rannalla. Se ei ole mikään reipas iltalenkki. Ajetaan sinne autolla, ollaan siellä puolisen tuntia. Emäntä katselee maisemia jaTakku haistelee ympäristöä.








Sateettomina päivinä iskee poutapaniikki - mitä kaikkea pitäisi tehdä kun ei sada. No sadonkorjuuta ainakin.














lauantai 26. elokuuta 2017

Sadetta







Viikko on ollut sateinen. Lampaat on rouskuttaneet kuurojen lomassa heinää pihassa.
Sateen yltyessä ne juoksevat kiiruusti katokseen tai puiden alle suojaan.
Nyt ne ovat jo yöt sisätiloissa.








Pikkuinen Fatima on kovasti kesyyntynyt, ei tarvitse enää ottaa kuvia kaukaa!

Takkuunkin se alkaa tottua. Takku ei malta olla välillä juoksuttamatta sitä. Ehkä Fatimakin tajuaa sen leikiksi. Tänään Takku kutsui Fatimaa leikkiin, jolloin karitsa läksi juoksemaan poispäin ja Takku perässä. Hetken kuluttua Fatima pysähtyi ja antoi Takun tulla haistelemaan. Suhteet kehittyy.












Tihkuinen sade ei häirinnyt tätä kaksikkoa.
Takana on kymmenen kilometrin reipas juoksu.










Mutta Lalli ja rankkasade onkin jo toinen tarina.
Viikon oli siis sadellut ja torstaina vettä tuli kaatamalla päivän ja illan. Illalla Lalli halusi ulos, tapansa mukaan. Avasin sille oven ja vastassa oli rankkasade. Silloin Lalli suuttui - häntä nousi pystyy ja alkoi vihaisen vatkaamisen. Lalli perääntyi. Hetken kuluttua se yritti uudestaan - vastassa vesimassat. Silloin Lalli suorastaan raivostui - häntä viuhtoi ja se teki jalkoihini valehyökkäyksiä! Minä tietysti yritin piipittää, ettei sade ollut minun vikani enkä minä voinut sille mitään . Tilanne ratkesi sitten Edithin avulla. Edith tuli Lallin seuraksi katselemaan sadetta ja hetken kuluttua ne pinkasivat yhdessä ulos.

Ennen sadekautta osallistuimme jälkijehujen arkitottelevaisuus-ryhmään. Tässä yritämme ohittaa tuttuja koiria sivistyneesti. Olikin meille oikein kelpo harjoitus. Koiria oli isoista pikkiriikkisiin. Tunnelma oli rento, joten häsellys ei haitannut!



















Onnistuttiin kontaktin otossa kuitenkin.


(kuvat jälkijehujen)

maanantai 14. elokuuta 2017

Takun työkiireitä




Takulla on ollut oikein unelmakesäduuni. Se on huolehtinut kesävieraiden viihdyttämisestä ja vieraita on ollut sen ilona kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Takku on tunnollisesti hoitanut aamupusuttelut, päivittäiset silittelyn tarpeet, hiljaiset seurustelun kaipuut, tarjonnut juoksu- ja kävelylenkkiseuraa. Ja lisäksi ollut sopivan huvittava - tarjonnut hymyt ja naurut.

Välillä se on toki levännyt.

















Edith ystävystyi kesävierastyttösen kanssa. Se viihtyi siliteltävänä ja kuunteli hartaana sille laulettuja lauluja.












Lalli sen sijaan linnottautui harvinaisempien vieraiden ajaksi kirjoituspöydällä olevaan pieneen koriin - erinäisten johtojen joukkoon.
















Eilen pihaamme haettiin uusi hoidokki, pikkuinen Fatima-karitsa. (Sai hienon nimensä Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi).

Fatima on paitsi kaunis, hyvin terhakka tyttönen.















Ensimmäiseksi se joutui Esmeraldan, Unelman ja Ulpukan syyniin.
Täti-lampaat eivät suhtautuneet pienoiseen kovin ystävällisesti: tyrkkimistä ja puskemista. Pahin oli entinen kuopus(!?) Esmeralda .Vaan sitkeästi Fatima pysytteli porukassa.











Takun otin porukkaan mukaan ja kehoitin olemaan rauhallinen ja katsomaan vain, näin aluksi. Ja Takku teki työtä käskettyä. Illalla Fatima pysyi paikoillaan, kun Takku kulki parin metrin päässä ja päin vastoin. Takun teki kyllä mieli leikkiä karitsan kanssa, mutta hillitsi itsensä kehoituksesta.









Ja sitten paimen otti työnsä näin rennosti!

Tänä aamuna huomasin että Ulpukka oli "adoptoinut" Fatiman, nukkuivat lähekkäin ja kulkivat yhdessä. Esmeralda  ja Unelma pökkivät pientä vain satunnaisesti .
Fatima tuli luokseni oma-aloitteisesti ja Takku pääsi haistelemaan sitä.




Ollaan oltu muutenkin reippaita: harrastettu peltojuoksua porokoirien kera ja käyty rally-tokossa. Ja Takku on saanut uusia koiraystäviä. (kuvat Tuija Lehtonen)


Näiden koiraherrojen pihan ohi olemme sen tuhannen kertaa kulkeneet hirveällä haukulla. Kunnes huomattiin, että talossa asuu tuttuja  ja mentiin kutsusta tutustumaan koiriin.
Koirat vasemmalta Näppis, Arri (pomokoira) ja Takku










Takulla kesti jonkun aikaa ennenkuin se rentoutui ison vieraan koiran seurassa, mutta sitten oli tosi kivaa.


Näppis ja Takku virittivät isolla pihalla vaudikkaat leikit.







torstai 13. heinäkuuta 2017

Palleroita pellolla



Hellepäivän aamu ja Lallin aamuvoimistelu.  Lalli on tullut sisälle ja valmistautuu nukkumaan. Takku odottelee että lähdettäisi ulos.









Heinäpellot on niitetty ja koristeltu jättiläismuurahaisen munilla. Mutta ennenkaikkea ne ovat vapautuneet koiran alueeksi. (Oletan että kaikki mahdolliset linnunpoikaset ovat kaikonneet niittokoneiden tieltä/alta- huh!)












Lähes joka aamuTakku nappaa pellolta aamiashiiren itselleen.








Käytiin tekemässä pieni lenkki . Oli hyvin lämmintä. Tulomatkalla koira katosi - näkyy kyllä kuvassa. Ojan pohjalla oli hiukan vettä ja

jotain  muutakin.












Ojasta nousi Intiaaniprinsessa Mustajalka!













Kotiin palattiin metsäpolkua pitkin.
















Ketkä lienee lyhentäneet ruohon meidän pihassa?















Porokoirain Raikun ja Tassun kanssa on harrastettu.On treenattu jälkeä siellä sun täällä, kuvassa Ukkolaavulla odottamassa jälkien vanhenemista. Esineruudussa ollaan nyt Takun kanssa lähdetty yhdessä etsimään tavaroita - ja tuntuu toimivan, näin aluksi ainakin.







Yhtenä iltana oltiin oikein koulutuskentällä harkkaamassa (kuva ei sieltä). Kentän toisella laidalla oli muita koiria - eivät haitanneet, hyvä. Tehtiin kaikenlaista seuraamista ja kontaktia. En tiedä miten meni, mutta mukavaa oli. Treenin päätteeksi tehtiin narukävely Pyhäselän rannalle.










Ja sitten on taas ilta. Takku valmistautuu nukkumaan ja Lalli ulkoilemaan.














torstai 29. kesäkuuta 2017

Tuulihaukkojen terveiset


Läheisellä pellolla, ladon seinällä on linnunpönttö. Siinä asustaa tuulihaukka (tieto on varma, koska viime kesänä tapasimme pesällä tuulihaukan tutkijan).
Nyt kun kuljemme ladon ohi pesän aukosta  nousee kurkkimaan pieniä tuulihaukkoja. Luulen että poikasia on neljä.Kun menemme rauhallisesti Takun kanssa ohi, poikaset tillittävät tarkkaavaisina.
Tänä aamuna arvelin että päästäisin Takun vapaana juoksemaan peltojen välistä tietä. Samalla kun irroitan Takun narusta,huomaan tiellä jäniksen poikasen. Se istuu ja katselee maisemia. Laitan nopsasti Takun kiinni. Jänis huomaa lopulta meidät ja pinkaisee juoksuun. Se kaveri tulee pellolta mukaan. Jostain syystä Takku katselee niiden menoa ihan rauhallisesti. Tempominen alkaa vasta sitten kun päästään niiden hajujen kohdalle.....












Juhannuksena oli hieman (!) koleaa. Niinpä rakensimme vieraittemme kanssa nuotion pihaan. Se oli ensin kokko



ja sitten grillauspaikka. (Syötiin kuitenkin sisällä.)
Kun nuotio muuttui grilliksi, Takku siirtyi kauemmaksi istumaan. Sen ilme oli sellainen " mun kuuluu olla täällä". Takku oli näet edellisenä viikon loppuna osallistunut tapahtumaan, jossa koirat (neljä kappaletta) laitettiin puihin kiinni makkaran paiston  ajaksi. Kotipihalla Takku onneksi ymmärsi sanat: tuu vaan tänne.









Takun juhannuksen onnenpäivät (tutut, rakkaat vieraat) kruunasi juoksulenkit. Kun se huomaa,että juoksulenkkivaatteita laitetaan päälle , muu maailma katoaa. Satoi tai paistoi. Sunnuntaina satoi.Takku ei aamulla kehdannut mennä ulos, tarkisti ovella ilman ja palasi sisälle. Mutta kun Hanna valmistautui juoksulenkille, ei sade enää haitannut.











Kävimme Kirkkovuorella. Eräät uivat, eräät vain poseerasivat. Takku kahlasi vedessä. Kun Hanna meni uimaan, Takku kahlasi ensin perässä, sitten hätääntyi ja tuli viereeni istumaan- apuva!









Lampaat jatkavat hommiaan.













Tässä todistus niiden työtehosta. Aidan tällä puolella lampaat, toisella puolella luonto.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Helleraja





Tässä kulkee Takun helleraja. Kun aurinko muuttaa rajaa, Takku siirtyy.













Takun ja kissojen kanssa pidämme päivälevon tuvassa. Lampaat eivät pääse valitettavasti sisälle, niinpä ne nukkuvat päiväunensa tuvan ikkunoiden alla. Esmeralda ei osa päättää olisiko helteessä vai varjossa.





Haettiin vintiltä agility-esteemme pihamaalle. Teemme näillä esteillä sekä tokoliikkeitä (Takku istuu ja hyppää sitten, näin saatu tämä kuva). Ja rallytoko-liikkeitä (seuraa, hyppää, seuraa). Ja varsinaista agilityä (esteeltä toiselle vauhdilla) - tästä Takku innostuu niin että oikein haukkuu mennessään!











Lalli seuraa Takun riehuntaa - antakaan mun kaikki kestää.















Touhujen keskellä jotain mielenkiintoista - kai pikkulintu.. Sain napattua rakennekuvan, niitä aina tarvitaan.

Nyt on pahin linnunpoikasaika. Niinpä kuljemme kunniallisesti narussa (Takku). Pihassa Takku tietysti on irrallaan ja hyvin on pysynytkin.






Paitsi tänä iltana. Joku eläin (kettu, koira?)  kulki aidan lähellä , minäkin näin sen. 
Takku nosti haukun ja metelin ja hyppäsi portin yli metsään. Sinne meni, mutta haukku lakkasi. Huutelin aikani, ei vaikutusta. Menin sitten juomaan kahvia ja koira tuli takaisin, ehkä viiden minuutin kuluttua kovin läähätyksessä. Se tuli pihaan selvästikin tietäen, että oli käynyt vähän hups-tapaus. Toki armahdin sen aika pian - minun koira,
Mikä lie se otus metsässä olikin, se tuli karkoitettua.

Tuomi kukkii.