Syksyn merkki

Onhan tässä jo ollut syksyn merkkejä. Kurjet on huutaneet, lehdet laskeutuneet maahan, kissat tulevat yöksi kotiin, koirat villiintyy viileistä säistä. Mutta eilen tuli se tosi varma syksyn merkki: Rikka lähti kävelylle! Portista ulos ja tietä pitkin, välillä nappasi ruokaa suuhun ja jatkoi kulkuaa eka kehoituksella. Kesä on siis virallisesti ohi, Rikkahan ei kesällä kävele.

 Viime viikolla oli ohjelmassa Rikan kavioiden vuolu..








Huoltojoukot : Meeri hoitaa Rikkaa

 ja Tiina kavioita

Lopuksi ratsastaja kokeilee, että kaviot toimivat. Rikka läpäisee testin - kiitokset












Aasipäivien innostamana Rikka on saanut opiskella temppuja: esteen ylitystä (kävellen), puun kiertämistä, peruutusta. Parhaiten sujuu astiannosto-temppu. Tänään, kun oli niin kaunis ilma, päätin aloittaa kouluratsastusharjoitukset. Kiipesin Rikan selkään ja istuin siinä kun Rikka kuljeskeli pihassa heinää syöden. Hyvin aloitettu on puoliksi tehty - vai miten se menikään.

Aamuja

Aamuna muutamana naapurit pistäytyivät kylään. Tulivat tavanomaisessa järjestyksessä. Ensin koirat , Lempi tuulispäänä ja Hilppa hetken kuluttua juoksuvaudilla. Ja vähäisen odottelun jälkeen emäntä kävellen. Meidän koirat toki hoitivat ilmoittelun erittäin hyvin. Koirat tervehtivät toisensa. Nukka ja Lempi tarkistaen arvojärjestystilanteen. Lempi nöyrästi Nukan haisteltavana, Nukalla kintut ojennuksessa. Sitten Lempi menee vähän matkan päähän kyykistymään ja pöllyttää ruohot ja risut lentoon! Menemme sitten koko porukalla kävelylle venerantaan. Koirat kulkee mukana laumana ihan kuin telkkarissa. Palatessa idylli sitten särkyy. Toinen naapuri on lähtenyt kävelyttämään kolmea koiraa (narttuja nekin kaikki). Yksi koira irrallaan ja kaksi naruissa. Meteli on korvia huumaava. Milla ja Hilppa väistyvät ärisevästä koirakasasta.Nukka oli jäänyt haistelemaan jotain ja syöksyy sitten vauhdilla keskelle rähinää - vaumeinasin menettää hauskuuden!. Napimme sitten Lempin ja Nukan omiensa porukkaan. Kysymyksessä on onneksi vain rähinä, kukaan ei ole kiinni kenessäkään. Irvistely ja ärinä jatkuvat . Isännät ja emännät koettavat samanaikaisesti hillitä koiriaan ja keskustella toistensa kanssa. Onneksi nämä kohtaamiset ovat leppoisia, koirista huolimatta.

Eräänä aamuna lampaat ja aasi livahtavat aitauksestaan pihaan, yleensä päästän ne iltapäivällä suorittamaan ruohonleikkaustyötään. Kaikki syövät ahnaasti, niinkuin tajuaisivat että ovat luvatta liikkeellä.

Unelma

Nippanappa

 Rikka














Ulpukka

Hain kameran, koska tarkoitus oli kuvata Ulpukan ja Lallin seurustelu. Mutta tietysti tilanne oli ohi kun palasin.

Lalli nautiskeli auringosta yksikseen.

 .Päätin ottaa karvattomasta Nukasta rakennekuvan.

Milla antaa rakenteille piutpaut

Sisällä tavoitan nautiskelija- Edithin.













Tänä aamuna kävimme narukävelyllä Syynä moiseen alkanut sorsametsästys. Pauketta ja haukuntaa kuuluu joen ja järven rannoilta. Suunnittelin metsälenkkiä, kunnes metsästä putkahti tutkapannallinen ajokoira aidan viereen. Mentiin siis naruissa kävelemään maantielle. Sitä vain mietin kulkiessani, että onkohan jokin uusi maasorsa-laji levinnyt Suomen metsiin? Kun oli se hommissa ole koira metsässä....

Liikettä ja paikallaanoloa

On herätty vähän aiemmin ja ruohonsyöjät vielä lepäilevät, kun menen niitä tervehtimään ja Rikkaa hoitamaan (harjaus ja kavioiden putsaus).







Rikka havahtuu ja

tulee luokse - aloita jo!











Lähdemme sitten koirien kanssa kävelylle metsään.Koetan miettiä miltä maisemat näyttävät koiran silmin, ehkä tällaiselta:

Tämän aamuisesti kävelystä tuleekin hyvin, hyvin lyhyt. Kun lähestymme ensimmäistä suoaluetta (kivenheiton päässä kotipihasta), koirat pysähtyvät, haistelevat suon suuntaan ja hidastavat vauhtia. Vattupuskien läpi menevä polkumme näyttää leveästi tallatulta, eikä edes Nukka suostu kulkemaan sitä ensimmäisenä. Käännytään kotiin ja minä viritän pienen karhunkarkoituslaulun.



Eilen kävin Nukan kanssa asioilla, oikein Reijolassa asti. Täytyyhän koiralla olla virikkeitä- kohtaus. Lähdemme kävelemään ja hetken kuluttua Nukka vetää vimmatusti toiseen suuntaan, talutusnaru piukeana. Mitä, mitä, tämänhän on se kylillä mallikelpoisesti kulkeva koira?! Sitten älyän, että olemme lähestymässä eläinlääkärin vastaanottoa, jossa Nukka ei kylläkään ole koskaan käynnyt. Mutta kai ne kaikki haisee samanlaiselle. No tietysti ilkeämielinen emäntä vie koiransa eläinlääkärin oven editse ja vielä kaksi kertaa. Pysähdytään siinä sen verran, että Nukka rauhoittuu.

Sateisen kesän ansiosta lampaiden ja aasin pihattoalue muuttui mutavällyjärveksi. Niinpä hommasin soraa, jota sitten kärrättiin (kiitos kaikille vieraileville kärrääjille) katokseen ja sen ympärille. Soran kuljetusta varten poistin portin alapienan. Siinäpä pienelle koiralle oiva kulkureitti. Useamman kerran tavoitin Nukan varsinaisen portin takaa inisemästä : "päästäkää minut pihaan! Apua en ymmärrä mikä minut tänne heitti! Olen niin pieni ja kiltti! Yms!" Hivenen tämä esitys kadotti tehoaan, kun huomasin, että koira oli ihan vanhingossa siirtänyt portin alle laittamaani estettä. Nyt on Nukka pysynyt pihassa. Sain sen kiinni itseteossa ja mikä tietysti tärkeämpää, laitoin siihen kunnon pönkän.

Kävimme soutelemassa, vihdoin ja viimein. Kävimme jaloittelemassa yhdessä niemessä ja yhdessä saaressa. Soudettaessa Milla on yleensä etutuholla ja Nukka takatuholla. Ne eivät tietenkään jöpötä paikoillaan vaikka paikoillaan pysyvätkin. Ne kääntyilevät katselemaan milloin mitäkin ja vene tietysti kallistuu niiden liikkeistä. Minä sitten siirtyilen saadakseni veneen jokseenkin suoraksi soutamista varten. No niin, palattiin sitten souturetkeltä. Vedän venettä vähän maihin - saa tulla. Nukka hyppää rannalle, mutta Milla jää makaamaan veneen pohjalle. Ei nouse, ei tule vaikka kuinka houkuttelen. Säikähdän tietysti perinpohjaisesti. Pidän t-tauon ja koitan rauhoittua: nou hätä, lepäillään vähän. Sitten laitan Millalle narun ja nöyrästi se tulee veneestä pois. Ja alkaa reippaasti kipittää kotia kohti! Yritän tajuta tapahtumaa. Tämä on tulkinta. Laitoin veneen vähän eri paikkaan kuin mistä lähdettiin. Milla oli sitä mieltä, että se enää lähde rämpimään (viimeinen pysähdyspaikkamme oli aika ryteikköä). Mutta kun päästiin tutulle polulle, se tiesi että kotiin - ja aamupalalle. Viisas koira.

Kameraa ei ollut retkellä mukana,mutta siis tutut koira
Milla ja

Nukka

Aavikkosusi

Yksi tämän kesän huveista on ollut veden lappaminen rannalla olevasta veneestä. Ämpärillä kauhon veneen tyhjäksi. Ja jätän auringon tehtäväksi kuivattaa se. Ei ole aurinko oikein luotettava työkaveri. Ennen kuin päästää soutamaan, on vene taas vettä täynnä, Tätä olemme siis toistaneet, pääsemättä vielä vesille. Koirat hyppäävät toivorikkaina kyytiin - josko nyt mentäisiin.
Lapoin taas vettä ja Nukka hyppäsi perätuhdolle. Se huomasi veneessä jättiläishämäkin (tämän kesän tuoma uusi tuttavuus), säpsähti, poistui veneestä kauhistuneena. Lähdettiin sitten polkua pitkin kotiinpäin: Nukka kulkee varovaisesti, maata tarkkaan tutkien - onko lisää kauhuotuksia. Päätelmä tästä tapauksesta on selvä. Nukassa lilluu jossain aavikkosuden geeni, joka varoittaa skorpiooneista! (Saattaa se tosin olla hyeena-geenikin, päätellen Nukan ulkomuodosta. karvanlähtö on näet tehnyt siitä karmean laikukkaan - ihan hyeenan näköisen!)

Muutama aurinkoinen päivä sattui sopivasti, kun etelän kesärenki oli käymässä. Saatiin kerättyä kerppuja.

Salskea renkipoika hujautti pari leppää nurin - kelpasi minun sitten kerätä kerput talteen.













Samaisessa aurinkoisessa rytäkässä kävimme rannalla.

 Joku nautti vedestä ja tuulesta.

Jotkut nauttivat jostain muusta.
Ah nuotio - aina sinne on jotain edellisiltä kävijöiltä karissut. Milla löysi luun, Nukka etsii vielä.