torstai 28. tammikuuta 2016

Touhua ja tokkuraa

Tänään kävimme Takun kanssa syynissä. Kuvattiin lonkat ja kyynärät ja tutkittiin polvet. Polvista saatiin jo tulos: 0-0. Muita tuloksia odotellaan.
Pitkään sain odotella, että Takku tokenisi rauhoituksesta. Lopulta suostui kävelemään muutaman askeleen ja uuvahti sitten klinikan eteiseen. Siihen tuli sitten hoippuen toinen tainnutettu koira ja lysähti Takun viereen. Ihmisiä hymyilytti, mutta koirat olivat totisia.
Lopulta päästiin autoon ja kotiin, jossa Takku jatkoi uniaan viitisen tuntia. Nyt on jo syönyt ja käynyt ulkona.



Ennen vesi- ja räntäsateita ehdittiin nauttia talvesta. Hiihtokausikin avattiin, vaikka se jäi tosi lyhyeksi.

Tässä lumi on jo raskasta nuoskalunta ja ollaan kävellen (emäntä) liikkeellä.











Takku miettii kumpaan suuntaan lähtisi hyppelemään, hanget ei sitä estä.







Nukka kulkee valmiiksi tallottuja jälkiä ja käyttää pysähdykset leppuutteluun. Vanhuus vai viisaus?

perjantai 22. tammikuuta 2016

Pakkaspäivien viettoa








Nyt kun on luvattu ilmojen lauhtuvan, täytyy tehdä yhteenveto pakkasajan puuhista.










Talvikissat puuhastavat sisätiloissa. Varsinkin illalla.

Kissat leikkivät piilosta kassissa, mutta en tietenkään onnistunut saamaan molepia samaan kuvaan. lalli häipyi ja Edith tähyää leikkikaverin perään.



Kutimet ja lankakerät jouutuvat helposti prempiin kynsiin.
















Takku on palannut ulkoilemasta  ja tervehtimisseremonia Lallin kanssa on pitkä ja harras.




















Nukan jaTakun kanssa on tietysti ulkoiltu. Nyt kun susi on siirtynyt jonnekin muualle ja pakkanen on kireää, niin koirat saavat juosta vapaana.. Lenkit eivät kylläkään ole kovin pitkiä, mutta sitä vauhdikkaampia.
Onneksi molemmat ovat hyvissä turkeissa. Makoilevat pihassa kiepissä pitkiä aikoja. Välillä emäntää hirvittää ja koirat kutsuutaan sisään lämmittelemään. Nukka  tulee vauhdilla, mutta Takku miettii - nytkö jo.










Kerrossänky.


Lampaat ja Rikka ulkoilevat joka päivä, enemmän tai vähemmän.
Valehtelen muuten niille joka päivä silmät ja korvat täyteen:
" ihan kohta on kesä".....

torstai 7. tammikuuta 2016

Luonnon ihmeellisyyksiä





Se ei toki ole ihmeellistä, että tähän aikaan vuodesta on kunnon pakkasia (tällä hetkellä -32 astetta). Mutta se on outoa, että maa on lähes lumeton näillä kylmyyksillä.
Erityisen outoa on se, että Nivanjoki, joka ei koskaan jäädy (oma kokemus ja perinnetieto) otti ja jäätyi pari viikkoa sitten, kun pakkaslukemat olivat tuskin nollan alapuolella!



Koirat ovat joutuneet tarkkaan valvontaan ja jokapäiväiseen narukävelyyn. Syynä eivät ole tällä kertaa hormoonit tai kuuliaisuuden puute. Ei, vaan villi luonto: Susia kuljeskelee näillä main.
Hartaasti toivon, että löytäisivät  vielä jossain säilyneen suuren erämaan jossa jolkutella.








Oikeastaan on hyvä, että sekä sudet ja paukkupakkaset tulivat yhtä aikaa. Eläimet ovat  sisätiloissa turvassa.
Luonnon ihmeellisyyksiin voi laskea kai senkin, että tänään lähtiessäni ulos tallihommiin, Nukka jäi oma-aloitteisesti sisälle. Eka kerta sen elämässä. Takku nuoremmakseen liittyi seuraani.






Lampaat ja aasi ulkoilevat sisukkaasti sen aikaa kun siivoan tallin. Rikka puetaan, lampaat pärjäävät omillaan.

















Kylmyyden yksi seuraus on talvikissa- ilmiö. Tavarat tippuu ja matot ryttääntyy.
Edith on pääsääntöisesti sisäkissana. Lalli käy keran päivässä ulkona viiden minuutin lenkillä.













Porokoirat kävivät iltakylässä. Susivaaran takia ohjelmaa muutettiin niin, että käveltiin porukalla pari kertaan aidatun pihamme ympäri. Tai koirat, varsinkin Takku ja Tassu juoksivat ja ihmiset kävelivät. Hyvin kelpasi ohjelmanumeroksi. Loppuvierailu sujui sitten vanhan kaavan mukaan.


Takku vakiopaikallaan pihassa, Nukka sisällä.