Vilmitähtiä

Näpertelin oikein elokuvan!

Tämä on elokuvatuottajan uralla eka juttu, mutta ei sitä tiedä mitä vielä tulee.....

Ulkoilua

Kun on aurinkoista ja valkoista lunta ja pikkupakkasta, mitä sitä voi muuta tehdä kuin ulkoilla?

Edith valmiina lähtemään ulos - palveluhan meillä pelaa.

 Kun Nukalla oli noita pallovauvahömsötyksiä sisällä, Milla suoritti vartiointitehtäviä ulkosalla.

Ja Milla pysyi työpaikallaan, vielä kun Nukan olo jo alkoi helpottaa.

Olemme reippailleet kävellen metsässä ja suksilla pelloilla - moottorikelkkareittejä hyödyntäen. Potkurilla on menty teitä pitkin.

Käveltiin yhtenä päivänä metsän poikki hyvää uraa pitkin. Reitti kiipeilee mäkiä ylös ja alas, joten sukset ovt kotosalla.

Matkalla on välillä lähikoiria

ja välillä kaukokoiria.
Tässä suunta on kotiin päin, joten siellähän menevät.










Lampaita ja aasia olemme Nukan kanssa ulkoiluttaneet metsätiellä. Milla jää kotipihaan omasta tahdostan - se arvaa yksi aasi voi saada hepulijuoksukohtauksen. Kun päästään metsätielle, irroitan Rikan narun. hyvin kulkevat kaikki mukana.

Lalli toivottaa kulkijat tervetulleiksi kotiin.

Hyvää ystävänpäivää!

Vietimme tiistaina yhdistettyä Vapun syntymäpäivää taannehtivasti (onnittelut myös Mellalle, Onnille ja Kasperille), laskiaista ajanmukaisesti ja ystävänpäivää ennakoivasti. Juhlinnassa mukana Vappu emäntineen, joka on ottanut kaikki kuvat.
Talon tavan mukaan vieraat laitettiin töihin, tällä kertaa tampaamaan metsäpolku. Milla jäi sohvalle päiväunille oman valintansa mukaisesti.

Nukka ja Vappu osallistuivat talkoisiin. Vappu teki lisäksi omia pikkupolkujaan umpihankeen.

Koirat löysivät hiirikätkön.

Alkumatkasta sattui hupaisa tapaus. Nukka kulki edellä. Vappu poikkesi polun viereen kyykistymään. Nukka rientää vauhdilla paikalle. Se haistelee  keltaista tuoksuplänttiä, nostaa päätään. Selvästi miettii. Haistaa uudestaan ja poistuu paikalta. Vappu-parka, siinä se tuli nollaksi noteeratuksi!

Kuhmuja ja kivirekiä

Rauhallisista eloista ja oloista huolimatta minulla on monta, monta kuhmuja päässä. Syynä tähän on internetti ja siellä olevat vaaralliset blogit (http://omituinen-sienisaalis.blogspot.fi/). Ja varsinainen syyllinen on tässä

Tämä on niitä Nukan veljen lapsosia. Ja minä olen siis kuukausitolkulla hakannut järkeä päähäni!!!! (Taas täytyi iskeä uusi kuhmu päähän).












kuva S.Kangasvuo



Täällä kotosalla Nukka yritti auttaa minua

ja pyöräytti tällaisen pallopennun.
Se onkin tietysti hyvin helppohoitoinen ja vähään tyytyväinen kasvatti.









Nukalla on siis valeraskaus meneillään. Se on sisä- ja kotikoira ja hyvin rapsutuksen kipeä. Kävelyt ovat hankalia. Nukka haluaa kääntyä ensimmäisestä mutkasta kotiin ja Milla kannustaa (Millan lempikävelysuunta on muutenkin nykyään kotiinpäin). Nameilla saan koirat jatkamaan matkaa vielä pikkuisen. No kävellään sitten myöhemmin enemmän.

Nukalla jotain mielessä?

Valpautta

Aamukävelytauolla. Minun tietääkseni siellä ei ollut yhtään mitään, mutta koirat, varsinkin Milla, olivat toista mieltä.


Toisena aamuna tultiin kävelyltä joen takaa, kun kuultiin lähestyvän lumiauran ääni. No ei se mitään, osataan toki väistyä. Mutta koirat lähtivätkin pinkomaan täyttä vauhtia  kohti aurausääntä. Tässä kohdassa voi ihmetellä koirien anatomian erikoisuuksia: nimittäin tietynlaiset juoksuaskeleet estävät korvien toiminnan, sille ei voi mitään. No, koirat siis menevät, arvelin syyksi sitä, että naapuri K:lla lienee koiransa mukana auraushommissa ja valmistaudun kaikenlaiseen koiratapahtumaan. Mitään koirien tuottamaa ääntä ei kuitenkaan kuulu. Kun olen näköetäisyydellä, havaitsen että olin oikeassa. Siellä on kolme koiraa - kaksi minun ja yksi naapurin . Koirat seisoskelevat ja haistelevat toisiaan  ihan rauhassa. Mutta , mitä lähemmäksi koiria pääsen, sitä jäykemmiksi Nukan jalat tulevat ja sitä korkeammalle sen häntä nousee! Milla heiluttaa häntäänsä muina koirina. Muutaman metrin etäisyydellä pysähdyn, tiedän että jos menen lähemmäksi, Nukka käy naapurin karhukoira Sissin kimppuun. Astun tien sivuun ja komennan (kaikella arvovallalla mitä itsestäni löydän) Nukkaa tulemaan luokseni. Hetken se miettii ja sitten tulee. Huh. Naapuri pääsee jatkamaan tien aurausta koirineen ja me jatkamme omaa matkaamme. Koirat edelleen irrallaan.

Tässä ollaan iltapäiväkävelyllä Meerin, Rikan ja Nukan kanssa. Milla jäi kotiin, kun tarkoitus oli tehdä pitkä lenkki. Mutta ihminen päättää, aasi säätää. Rikka oli ehdottomasti sitä mieltä, että naapuri H:n pihalla on jotain. Nukka oli samaa mieltä. Rikka oli  sitä mieltä, että parasta olisi juosta kiireesti kotiin. Rikka saatiin rauhoittumaan teettämällä sillä temppuja: käänny, koske (kameraa) ja näkkileipää palkaksi. Kotimatka sujui sitten ihan hyvin, Rikka taivalsi Meerin perässä.
Nukka on narussa sen vuoksi, että se halusi kääntyä omille teilleen Nivanlammintien mutkasta - kävelyttäkää te Rikkaa ( ette te kuitenkaan kauas pääse), minä käyn sillä välin omilla asioillani. Edellisellä kävelyllä se teki niin ja kai se oli aika palkitsevaa. Vaan eihän semmoinen peli vetele!