Sadetta

Viikko on ollut sateinen. Lampaat on rouskuttaneet kuurojen lomassa heinää pihassa.
Sateen yltyessä ne juoksevat kiiruusti katokseen tai puiden alle suojaan.
Nyt ne ovat jo yöt sisätiloissa.

Pikkuinen Fatima on kovasti kesyyntynyt, ei tarvitse enää ottaa kuvia kaukaa!

Takkuunkin se alkaa tottua. Takku ei malta olla välillä juoksuttamatta sitä. Ehkä Fatimakin tajuaa sen leikiksi. Tänään Takku kutsui Fatimaa leikkiin, jolloin karitsa läksi juoksemaan poispäin ja Takku perässä. Hetken kuluttua Fatima pysähtyi ja antoi Takun tulla haistelemaan. Suhteet kehittyy.

Tihkuinen sade ei häirinnyt tätä kaksikkoa.
Takana on kymmenen kilometrin reipas juoksu.

Mutta Lalli ja rankkasade onkin jo toinen tarina.
Viikon oli siis sadellut ja torstaina vettä tuli kaatamalla päivän ja illan. Illalla Lalli halusi ulos, tapansa mukaan. Avasin sille oven ja vastassa oli rankkasade. Silloin Lalli suuttui - häntä nousi pystyy ja alkoi vihaisen vatkaamisen. Lalli perääntyi. Hetken kuluttua se yritti uudestaan - vastassa vesimassat. Silloin Lalli suorastaan raivostui - häntä viuhtoi ja se teki jalkoihini valehyökkäyksiä! Minä tietysti yritin piipittää, ettei sade ollut minun vikani enkä minä voinut sille mitään . Tilanne ratkesi sitten Edithin avulla. Edith tuli Lallin seuraksi katselemaan sadetta ja hetken kuluttua ne pinkasivat yhdessä ulos.

Ennen sadekautta osallistuimme jälkijehujen arkitottelevaisuus-ryhmään. Tässä yritämme ohittaa tuttuja koiria sivistyneesti. Olikin meille oikein kelpo harjoitus. Koiria oli isoista pikkiriikkisiin. Tunnelma oli rento, joten häsellys ei haitannut!

Onnistuttiin kontaktin otossa kuitenkin.

(kuvat jälkijehujen)

Takun työkiireitä

Takulla on ollut oikein unelmakesäduuni. Se on huolehtinut kesävieraiden viihdyttämisestä ja vieraita on ollut sen ilona kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Takku on tunnollisesti hoitanut aamupusuttelut, päivittäiset silittelyn tarpeet, hiljaiset seurustelun kaipuut, tarjonnut juoksu- ja kävelylenkkiseuraa. Ja lisäksi ollut sopivan huvittava - tarjonnut hymyt ja naurut.

Välillä se on toki levännyt.

Edith ystävystyi kesävierastyttösen kanssa. Se viihtyi siliteltävänä ja kuunteli hartaana sille laulettuja lauluja.

Lalli sen sijaan linnottautui harvinaisempien vieraiden ajaksi kirjoituspöydällä olevaan pieneen koriin - erinäisten johtojen joukkoon.

Eilen pihaamme haettiin uusi hoidokki, pikkuinen Fatima-karitsa. (Sai hienon nimensä Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi).

Fatima on paitsi kaunis, hyvin terhakka tyttönen.

Ensimmäiseksi se joutui Esmeraldan, Unelman ja Ulpukan syyniin.
Täti-lampaat eivät suhtautuneet pienoiseen kovin ystävällisesti: tyrkkimistä ja puskemista. Pahin oli entinen kuopus(!?) Esmeralda .Vaan sitkeästi Fatima pysytteli porukassa.

Takun otin porukkaan mukaan ja kehoitin olemaan rauhallinen ja katsomaan vain, näin aluksi. Ja Takku teki työtä käskettyä. Illalla Fatima pysyi paikoillaan, kun Takku kulki parin metrin päässä ja päin vastoin. Takun teki kyllä mieli leikkiä karitsan kanssa, mutta hillitsi itsensä kehoituksesta.

Ja sitten paimen otti työnsä näin rennosti!

Tänä aamuna huomasin että Ulpukka oli "adoptoinut" Fatiman, nukkuivat lähekkäin ja kulkivat yhdessä. Esmeralda  ja Unelma pökkivät pientä vain satunnaisesti .
Fatima tuli luokseni oma-aloitteisesti ja Takku pääsi haistelemaan sitä.




Ollaan oltu muutenkin reippaita: harrastettu peltojuoksua porokoirien kera ja käyty rally-tokossa. Ja Takku on saanut uusia koiraystäviä. (kuvat Tuija Lehtonen)

Näiden koiraherrojen pihan ohi olemme sen tuhannen kertaa kulkeneet hirveällä haukulla. Kunnes huomattiin, että talossa asuu tuttuja  ja mentiin kutsusta tutustumaan koiriin.
Koirat vasemmalta Näppis, Arri (pomokoira) ja Takku

Takulla kesti jonkun aikaa ennenkuin se rentoutui ison vieraan koiran seurassa, mutta sitten oli tosi kivaa.


Näppis ja Takku virittivät isolla pihalla vaudikkaat leikit.