Syksyn tunnelmia

Metsämaisema on täynnä syksyisiä värejä ja äänimaisema lintuaurojen matkahuuteluita.

Elovaaran sumuisissa maisemissa kuljettiin Hannan seurassa. Ja tietysti Takku pääsi mieluisille juoksulenkeilleen!

Juoksua se on saanut harrastaa myös Tassun kanssa lähipelloilla. Voi hyvänen aika sitä menoa ja vauhtia, ihan juoksemisen ilosta (joskus toki vähän muuustakin ilosta).
Nyt kun sateet ovat hellittäneet, ollaan kierrelty aamuisin Pikku-Onkamon metsissä (jotka ovat vielä suurinpiirtein tallessa). Takku kulkee mukavasti mukana irrallaan juosten, palaa joko lähelle tai luokse sopivin ajoin omaehtoisesti. Ah aikuista koiraa.
Paluumatkalla laitan sen sitten hyvissä ajoin narun päähän, kun meillä on tämä ns sattunut syy.

Viime perjantaina olimme rallailemassa uudessa paikassa Kiihtelysvaarn maisemissa Alavin kylätalon pihassa. Olipa onnistuneet harjoitukset: Takku kulki kauniissa kontaktissa - melkein koko ajan. Suoritus kylläkin meni ihan sekaisin, kun radan viertä kulki ihminen, johon Takku olisi välttämättä halunnut  tutustua. Tehtiin vielä yhteislenkki hämärtyvässä metsässä. Kontaktista Takku ei ollut sillä matkalla kuullutkaan. Nimittäin Jotain tai Joku oli kulkenut juuri sitä polkua ja lisäksi vähän matkan päässä haukkui kokonainen koiralauma. No niin. Kylätalon pihaan päästyä Takku kyllä hakeutui tiiviiseen kontaktiin pihalla oleviin ihmiseen, kävi jalan päälle  istumaan varmistaakseen rapsutukset.

Kotona oli sitten onnellisen uupunut koira.

Lallikin on huomannut syksyn merkit.

"Milloinkas aloitetaan lintujen talviruokinta??"

Taukoja

Jokaisella kävelyllä tahi lenkillä täytyy pitää t-tauko.
Takku tutkistelee ensin vähän ympäristöä ja jää sitten odottelemaan että jatkettaisi matkaa.
Metsät alkavat olla jo kirjavia.

Tässä tarkistetaan viljapellon tilannetta, ei hyvältä näytä.

Heinäpellot ovat sängellä ja siten kulkuväyliä.
Joko jatketaan matkaa?

Mutta hyvänen aika, eihän elämä ole vain tauoilla istumista. Töissä pitää välillä käydä...

Poutaa

Päivä alkaa lampaiden pihaan tuomisella. Teemme sen yhdessä Takun kanssa.

Sitten käydään Takun kanssa kävelyllä.  Takku kulkee mukana tehden omia pyörähdyksiään. Aamuna muutamana se jumittui haukkumaan jotain puussa. Arvelin että se on orava, niitä Takku haukkuu hetken, mutta tulee sitten mukaani.,  No mainittuna aamu Takku vain haukkui ja haukkui, katsoi välillä minua ja taas hakkui. Ei auttanut muu kuin mennä katsomaan. Kun läksin Takkua kohti, se vaikeni.Katsottiin sitten yhdessä ja eihän siellä ollut orava, vaan kissa! Kiitin Takkua hienosta havainnosta ja jatkettiin matkaa molemmat tyytyväisinä.

Takku ei ole tässä Hiidenkivellä lampaita paossa. Ei se vahtii oravaa puussa. Vähän aikaa se on haukkunut ja sitten orava ja Takku tuijottavat toisiaan, tuntuu että tuntikaupalla.
Nyt loppukesästä orava/oravat käyvät pihassa päivittäin. Onpahan koiralle työtä.

Illalla käymme usein Pyhäselän rannalla. Se ei ole mikään reipas iltalenkki. Ajetaan sinne autolla, ollaan siellä puolisen tuntia. Emäntä katselee maisemia jaTakku haistelee ympäristöä.








Sateettomina päivinä iskee poutapaniikki - mitä kaikkea pitäisi tehdä kun ei sada. No sadonkorjuuta ainakin.