Rennosti hihnassa ja muita oppeja

Takku näytti  keskittymistaitonsa vahtimalla jotain puussaolevaa pari tuntia. Välillä vaihtoi vähän paikkaa, välillä haukahti lyhyesti, mutta oli  koko ajan valppaana. Se mitä siellä puussa oli, jäi Takun salaisuudeksi. Nukka kävi katsomassa -  ei siellä ole mitään. Emäntä, lampaat ja aasi kävivät vuorollaan tutkailemassa, mutta eivät nähneet mitään.

Kauniisti hihnassa - kurssi oli hyvin opettavainen, ainakin emännälle. Oikein tajusin, miten lepsuksi olin otteeni päästänyt, huh. Harjoiteltiin siis "napakasti ja rennosti" kulkua ja koirien ohittelua. Hyvin mielenkiintoisia olivat koirien toisiinsa tutustuttamisharjoitukset. Niissä Takku pärjäsi hyvin (ei emäntä sotkenut asioita) ja saikin luonnehdin "sosiaalisesti taitava ja itsevarma". Kyllä se kurssi taisi tehdä Takullekin hyvää - on selvästi ollut sen jälkeen enempi kuulolla kotioloissakin. Onneksi siellä kurssilla oli toinenkin emäntä, jonka koira oli pieni, kaunis, ystävällinen ja kiltti, joten saatoimme purpattaa, miten vaikeaa on komentaa koiraa joka on NIIN suloinen ja ihana.

Viikolla meillä vierailivat porokoirat pojat Raiku ja Tassu . Takku ja Tassu aloittivat vauhdikkaan leikin välittömästi. Nukkaa jouduin pari kertaa muistuttamaan kauniista käytöksestä. Lähdimme sitten kävelylle tavalliseen tapaan. Oltiin puolessa välin peltoa, kun koirat valpastuvat ja häviävät yhtenä laumana metsään. Siellä ne opiskelivat laumautumisen jaloja taitoja . Palatessa Nukkakin kulki Tassun vierellä muina koirina.
Kotipihaan ja tupaan tultaessa Nukka sitten hyökkäsi Tassun kimppuun (ei käynyt kuinkaan). Toivottavasti jäniksiä riittää lähimetsissä, että jatkaa sosiaalistamisharjoituksia.

Kesän viettoa

Nyt kun lopulta tuli kesä, olemme siirtyneet kesäaikatauluihin. Aamulla kävelyä tai puuhastelua pellolla, päivällä makoilua ja illalla ilmastoituun autoon ja rannalle.

Eilen oli tarkoitus käydä pitkästä aikaa Kannusjärvellä. Ei päästy perille kun tie oli pantu poikki! Tiesin, että siellä on lohkottu mökkitontteja, mutta tämä oli kuitenkin yllätys.

Noustiin sitten autosta ja yritin löytää kapealla tiellä jonkin sortin levennyksen. Löytyi aikamoisen matkan ja monen mutkan päästä.
Peruuttaminen ei ole vahva lajini, mutta pois päästiin.

Tänään suunnattiin tutuille Pyhäselän rannoille.

Metsästyskausi on alkanut ja iltaisin paukkuu joen/järven rannalla tässä lähellä. Koirat ilmoittaa uskollisesti ensimmäisen laukauksen ja virkan niille: ei haittaa, ne ampuu vain viattomia eläimiä.









Nukan leikkauksen vaikutus näkyy sen ruokahalussa. Entinen nirsoilija syö kaiken eteen tulevan. Muuten on kai entisensä - ainakin piti hirveän ärinän Miekulle ( 1v. narttu).
Takun kanssa on käyty Hienosti hihnassa- koulutuksessa. Vielä kaksi kertaa - kerron sitten saavutuksista.

Back to normal

Nukka on toipunut leikkauksesta hyvin. Niin hyvin, että se määräsi itselleen kunnon kohennukseksi reippaan jänisjahdin metsässä pari päivää sitten. Karkasivat Takun kanssa pihasta sillä aikaa kun kävin laittamassa kahvin tippumaan. Ja niinkuin minä olin toipilasta varjellut ja kuljettanut lyhyillä kävelyillä narussa!!! Onneksi se tuli takaisin ehjänä ja terveenä, mitä nyt vähän läähätti.
Vielä pari vuotta sitten Nukka pysyi pihassa, kävin kauppareissuillakin niin että jätin sen vain pihaan. Mikähän sitä nyt riivaa?

                                           

Karkupaikka, siis Nukan aidanalitus- ja Takun aidanylityspaikka , on löydetty  ja korjattu. Vein molemmat koirat rikospaikalle ja kolisutin purkkia. Poistuin paikalta perässäni kaksi  hyvin nöyrää tyttöä. Takku parka ei ole nyt mennyt sinnepäinkään.

Palataan siis tavalliseen elämään. Nukka kanniskelee tavaroita ulos ja sisään. Takku juoksee pallon perässä. Lisäksi Takku on ainakin melkein oppinut tuomaan tavaroita. Tänään vein Nukalta piiloon jonkin tavaran ja sanoin: tuo tavara. Nukka lähtee matkaan, mutta sen ohi kiitää jokin valkea, nappaa tavaran ja tuo sen minulle! Kovasti kehuin Takkua, vaikka se olikin väärin noudettu. Tein sitten toki tehtävän Nukalle uudestaan niin että käskin Takun odottaa. Eli siis tästedes vuorotellen. Hauskaa.

Tänään iltapäivällä lähdettiin kylille - back to normal. Niinpä. Koirat olivat kuin eivät olisi ikinä ihmisten ilmoilla käyneet. Koiran haukku kuului oudolta suunnalta. Molemmat vetää ja haukkuu. Rauha, rauha, matka jatkuu ja tulee koira vastaan. Hirveillä ponnistuksilla saan koirat rauhoittumaan. Matka jatkuu. Äsken ohitettu koira palaa takaisin. Seisahdumme tien laitaan ja yhdellä komennolla saan koirat istumaan hiljaa ja "katsomaan" kun koira kävelee ohi.
Loppumatkalla keskityin sitten koirien koulutukseen. Tässä odottavat kirjaston edessä. Poistuin näkyvistä - ja Takkua oli vähän jännittänyt.

Sitten harjoiteltiin maassaoloa koulun pihassa. Hyvin meni, en poistunut näkyviltä. Eikä tullut ihmisiä, koiria eikä kissoja häiritsemään. Eikä oravia.

Tunnelmasta toiseen

Kesälomalaisten kanssa vietettiin rauhallisia sadepäiviä ja leppoisia poutahetkiä.


Kaikki eläimet toki osallistuivat vieraiden viihdyttämiseen, mutta Takkuhan on siinä hommassa yliveto.

Maanantaina Tiina kävi hoitamassa Rikan kavioita ja hauskana yllätyksenä matkassa oli Iita-pentu. Minuutin alku-ujostelun jälkeen Iita oli kuin kotonaan.  Äkkäsi lelut ja puikkelehti aasin ja lampaiden joukossa.

Mutta ennenkaikkea leikki Takun kanssa.

Välillä juotiin yhdessä vettä ja sitten jatkettiin leikkiä

Entäs Nukka? Nukka kävi aluksi (narussa) osoittamssa mahtiaan pennulle. Kun Nukka oli rauhoittunut , sanoin sille: menetkö tarhaan. Ja sinne se lähti välittömästi juoksemaan. Loppuvierailun ajan se oli siellä ihan hiljaa.
Kun Iita oli poistunut, Nukka kulki haistamassa suurin piirtein jokaisen jäljen minkä pikku-pentu oli pihaan jättänyt

Tiistaina Nukka oli eläinlääkärissä sterilisaatioleikkauksessa.
Kotiin päästyä rojahti lattialle makaamaan - voi potilasta.

Muutaman tunnin kuluttua Nukka nousi jalkeille ja laitoin sille kaulurin.

Yö olikin sitten aika levoton. Nukka vinkui ja kauluri kolisi. Aamulla Nukka kieltäytyi syömästä. No ei siinä sinänsä mitään, mutta sille piti antaa lääke , jota EI saa antaa tyhjään vatsaan. Onneksi minulla oli vielä jäljellä Hannan tekemiä pullia (Nukan ehdoton herkku) , joten sain lääkkeet annettua pulla-aamiaisen seuraksi.

Takku oli kovasti hämmentynyt Nukan oudosta käyttäytymisestä. Kuvassa se ihmettelee kauluria. Kun Nukka tuli kauluri päässään ulos, Takku luuli ensin, että sillä on joku lelu. Mutta ei se ollut ja Takun täytyi siirtyä vähän kauemmaksi miettimään asiaa.

Tämän päivän Nukka onkin ollut ilman kauluria (tietysti valvonnassa!), kun se ei ole yhtään yrittänyt  nuolla haavaa. Ja molemmat koirat söivät ahnaasti iltaruuan.

Eiköhän se tästä.

P.S. Takulla on vielä muutama karva jäljellä.