Kaikenlaista kehitystä

Ilmojen kylmettyä ja parin lumihiutaleen laskeuduttua maahan, kissat ovat siirtyneet talviaikaan. Lallikin tulee yöksi kotiin. Se on nyt valinnut kylppärin asuinhuoneekseen, nukkuu lämminvesivaraajan päällä, käy tuvassa syömässä ja makoilemassa. Kamariin Lalli ei mene kuin hätätilanteissa - koiria tulee kylään.
Edith muisti hiirensä ilmojen kylmettyä. Edithillä on ihan oma pyyntö/käskynaukaisu tuota hiirileikkiä varten. Päiväunien jälkeen, kun koirat ovat menneet ulos, Edith tulee eteeni, tuijottaa vaativasti ja "nau!". Sitten heittelen sille hiirtä. Jos hyvin käy, ennätetään leikkiä kunnes Edith kyllästyy. Jos huonosti käy, Takku raapii ulkoa ovea ja lopetan leikin ennenkuin päästän Takun sisälle. Hiirtä täytyy varjella.

Sadepäivien puuhastelu. Toki harrastetaan oppimistakin.

Istu - nyt onnistui Takultakin paikallaan pysyminen kuvauksen ajan.
Takun kanssa erityisharjoitteluna onkin paikallaan olo, odottaminen ja muu rauhoittuminen. Edistyy ihan hyvin.

Joskus tosin tarvitaan tukitoimia. Tässä otan kuvaa Nukasta ja Takku yrittää pysytellä vähän kauempana.












Parina päivänä on ollut aurinkoista! On kävelty oikein kunnon metsälenkkejä ja tietysti tavallisia peltoreittejä.

Siellä ne koirat ovat menossa. Ihmettelen kuka tunari kirjoittu blogiini, että Takku pysyy hyvin mukana. Heti seuraavina aamuina sain hakea Takun pellolta matkaan narussa. Se oli näet kadottanut joko kuulonsa tai muistinsa, ei tullut millään kutsulla. Nukkan kanssa seisottiin ja odotettiin.(Muuten se sama toheltaja lörpötti jokin aika sitten Takun kasvattajalle, että koira on jo sisäsiisti - meillä matot lattialla eikä papereita. Ja samana päivänä Takku lorottaa kahdet kunnon pissat eteisen matolle.)

Tässä olemme tauolla, Nukka ja minä. Takku viipottaa jossakin - eli se kasvaa kehittyy.
Yleensä kun Nukka haukkuu jotain, pihassa tai muualla, Takku juoksee Nukasta poispäin. Vaan tässä eräänä aamuna metsässä kun Nukka haukahti napakan ilmoitushaukun . täällä on  jotain - Takku syöksyi Nukan luo. Ja tänään kävelyllä Takku ryntäsi ajamaan varista ihan yksikseen ja haukkui pontevasti. Oi oi , niin ne lapset, anteeksi pennut, kasvaa.

Vaan vielä löytyy ihmettelemistä.

Mikä sillä on? Onko parempi kuin minun?

Hämärää, kosteaa

Kovasti on päivät lyhyet ja harmaat. Kiirettä pitää, että ennättää kaikki askareet toimittaa valoisan aikaan. Illat on sitten pitkät ja pimeät. Puhdetöinä viihdytän sitten koiria. Varsinkin Takkua, joka harrastaa kaikkien tavaroiden kurkottelua. Lähes joka ilta käymme keskustelun. Minä: "ootko sie ihan mahoton?" ja Takku : "oon, oon" heiluttaen häntäänsä ja nuollen korviani.

Olipa sitten aamu, jolloin ei satanut! Koirat leikki somasti pihassa yhteisellä luulla. Nyt voi ottaa kuvia, jee.

Palattuani pihaan tilanne oli jo muuttunut, Nukka oli ominut luun. Ihan sopuisasti tai käyttäen korkeintaan  henkistä väkivaltaa.

Hyvä on, ei sitten leikitä.

No, mitä nyt muka on tapahtunut?















Samaisena sateettomana päivänä Rikkakin pääsi metsäkävelylle ja koirat tietysti mukana. Takkukin sai olla Rikka-kävelyllä koko ajan vapaana. Rikka käveli nätisti polkua pitkin, Meerin varmassa talutuksessa tietenkin ja koirat puikkelehti siellä täällä.

Takku pysyy kävelyillä hyvin mukana, ainakin vielä. Toki Nukkakin pysyy mukana, omalla tyylillään. Se toimittaa omia asioitaan ja odottelee polun ja tien risteyksissä tai muilla sovituilla paikoilla tai juoksee joukon kiinni . Kun se tulee kutsuttaessa, se tulee minun luokseni - palkka, palkka. Takku sen sijaan käy tarkistamassa sijaintini ja tulee kutsuttaessa - ei minun luokseni vaan porukkaan mukaan.Esimerkiksi tänään olimme aamukävelyllä pikku-Onkamon metsissä, Oli käännytty paluumatkalle ja molemmat koirat katoaa. Huutelin molempia ja Takku syöksyy edestäpäin, pyörii hetken jaloissani ja juoksee sinne mistä oli tullutkin. Nukkaa ei näy. Talsin eteenpäin ja siellä on Nukka tienhaarassa odottamassa. Takku porhaltaa Nukan luo.

Lopuksi vielä arvoitus. On käyty hakemassa postit ja minulla on ollut kaksi apulaista.

Toinen posti on Nukan ttuoma ja toinen Takun. Vaan kumpi ja kumpi??

Kohtaus syksyisellä kedolla

Tänään aamupäivällä puuhastelin kotoaskareita sisällä. Koirat pihassa ja lampaat ja aasi omassa tarhassaan. Kissat sisällä nukkumassa. Kuljeskelin pölyrätti kourassa ja satuin vilkaisemaan ulos.

Ja siellä olivatkin Takku ja Rikka pitämässä seuraa toisilleen. ( Kuvasin tapahtuman ikkunan läpi. Kuvien mahdollinen epätarkkuus johtuu siis ikkunoiden puhtaus/likaisuusasteesta.)

Onneksi rauhallista tutustumista puolin ja

ja toisin.

Yhteiseloa.
















Tämän jälkeen Rikka ehdotti juoksuleikkiä ja Takku pinkaisi pihan puolelle. Ja huomasin, että olin jättänyt portin auki edellisenä iltana. Teimme silloin iltakävelyn pimeässä ja sateisessa lammasaitauksessa (lampaat ja aasi sisätiloissa). Leikittiin etsintää - kykin pimeässä ja koirat löysivät.

Sunnuntaina aloitimme reippaasti koulunkäynnin  tutussa porukassa. Saatiin ohjetta suullisesti ja kirjallisesti.
No, nyt aloitettu molempien koirien kanssa positiivisesti ponnistellen perusjutuista : katsekontaktia ja lähelläolemisharjoituksia. On tehty myös sekalaisia asioita, jaa,jaa.

Kaupungin huveissa

Nukka alkoi aristaa toista etutassuaan viime viikon lopulla. Kun ei tuntunut loppuvan omia aikojaan, käytiin eläinlääkärissä (tämä ei ole se huvi). Saatiin kipulääkkeitä ja juoksu/riehumiskielto. Vain narussa tarpeilleen - kolmen viikon ajan. Huh, olen kyllä sitä mieltä että parempi on parantua vähän nopeammin.
Tämä johdantona sille, että sain aikaseksi järjestää Takulle erityisohjelmaa. Eli Takku vieraili koirapuistossa, eka kertaa.

Vappu oli oppaana ja hyvä oli, että oli.

Takku oli näet aivan järkyttynyt moisesta virikemäärästä. Isoja, outoja koiria tuli päin. Takku luikki ihmisten turvaan (kenen tahansa) häntä koipien välissä.

Vaan tunti kun oli oltu puistossa, Takku pystyi nostamaan häntäänsä ja seurailemaan touhuissa mukana. Ja Takun oloa helpotti selvästi, kun puistoon saapui valkoinen klein/mittelspitz. Sitä Takku meni heti tervehtimään häntä heiluen - tuttua näköä varmaankin.
Lopulta oli jo ohjelmassa juoksuleikin viritelmiä vaan kamera ei moisia suostunut tallentamaan.

Jättivauva Takku on Nukan kokoinen tätä nykyä. Vähän jo isompi, mutta muutama sata grammaa kevyempi.

Lelujen käsittelyssä se on edennyt suolistamisvaiheeseen.

Aika hyvin Takku on oppinut talon tavoille: mitä tehdään ja missä ollaan milloinkin. Yöunille menee omaan sänkyynsä(häkkiinsä) ja päiväunille Nukan yöpetille (kamarin nojatuoliin).
Kun vien aamuisin aasin ja lampaat tarhaan, Takku jää odottamaan portin taakse, kiipeää sorakasan päälle. Tähän sen totutin oikein narun kanssa - Takku odottaa ja portti kiinni sen edessä. Aiemmin se luikahti tavalla tai toisella tarhaan. Ja oli oitis elikoiden kauroja popsimassa - ja kaaos valmis!
Muulloin Takku saa tulla aasia ja lampaita hoitamaan. Monesti kun harjaan Rikkaa, Takku  osallistuu. Rikka laskee päänsä alas ja Takku puhdistaa sen korvat sisäpuolelta. Sitten Takku jää istumaan Rikan eteen ja Rikka nuuhkii ja haistelee sitä hyvin tarkkaan. Takku on ihan hiljaa, korvat pikkuisen takana. Tämä on tosi suloista katseltavaa: aasin ja koiran ystävyys. Vaan tämän seurauksena  Takun mielestä Rikka on ihan vaaraton hupijuttu, jonka turpaa voi hyppiä pureksimaan. Hoh-hoi-jaa (joko minä tämän sanoin?)!!