Ilmojen kylmettyä ja parin lumihiutaleen laskeuduttua maahan, kissat ovat siirtyneet talviaikaan. Lallikin tulee yöksi kotiin. Se on nyt valinnut kylppärin asuinhuoneekseen, nukkuu lämminvesivaraajan päällä, käy tuvassa syömässä ja makoilemassa. Kamariin Lalli ei mene kuin hätätilanteissa - koiria tulee kylään.
Edith muisti hiirensä ilmojen kylmettyä. Edithillä on ihan oma pyyntö/käskynaukaisu tuota hiirileikkiä varten. Päiväunien jälkeen, kun koirat ovat menneet ulos, Edith tulee eteeni, tuijottaa vaativasti ja "nau!". Sitten heittelen sille hiirtä. Jos hyvin käy, ennätetään leikkiä kunnes Edith kyllästyy. Jos huonosti käy, Takku raapii ulkoa ovea ja lopetan leikin ennenkuin päästän Takun sisälle. Hiirtä täytyy varjella.
Sadepäivien puuhastelu. Toki harrastetaan oppimistakin.
Istu - nyt onnistui Takultakin paikallaan pysyminen kuvauksen ajan.
Takun kanssa erityisharjoitteluna onkin paikallaan olo, odottaminen ja muu rauhoittuminen. Edistyy ihan hyvin.
Joskus tosin tarvitaan tukitoimia. Tässä otan kuvaa Nukasta ja Takku yrittää pysytellä vähän kauempana.
Parina päivänä on ollut aurinkoista! On kävelty oikein kunnon metsälenkkejä ja tietysti tavallisia peltoreittejä.
Siellä ne koirat ovat menossa. Ihmettelen kuka tunari kirjoittu blogiini, että Takku pysyy hyvin mukana. Heti seuraavina aamuina sain hakea Takun pellolta matkaan narussa. Se oli näet kadottanut joko kuulonsa tai muistinsa, ei tullut millään kutsulla. Nukkan kanssa seisottiin ja odotettiin.(Muuten se sama toheltaja lörpötti jokin aika sitten Takun kasvattajalle, että koira on jo sisäsiisti - meillä matot lattialla eikä papereita. Ja samana päivänä Takku lorottaa kahdet kunnon pissat eteisen matolle.)
Tässä olemme tauolla, Nukka ja minä. Takku viipottaa jossakin - eli se kasvaa kehittyy.
Yleensä kun Nukka haukkuu jotain, pihassa tai muualla, Takku juoksee Nukasta poispäin. Vaan tässä eräänä aamuna metsässä kun Nukka haukahti napakan ilmoitushaukun . täällä on jotain - Takku syöksyi Nukan luo. Ja tänään kävelyllä Takku ryntäsi ajamaan varista ihan yksikseen ja haukkui pontevasti. Oi oi , niin ne lapset, anteeksi pennut, kasvaa.
Vaan vielä löytyy ihmettelemistä.
Mikä sillä on? Onko parempi kuin minun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti