Vimmoo ja kiihkoo ja P.S.

Aurinkoisia pakkaspäiviä. Parinkymmenen asteen kylmyys toimii selvästi kiihdyttimenä kaikenlaiselle toiminalle.
Nukalla siis juoksu: ulvoo ja haukkuu, ulvoo ja haukkuu. Takku yhtyy vimmalla haukuntaan. Nukka istuu maassa ja haukkuu, Takku hyppii ilmassa ja haukkuu. Metsässä vilistetään ties missä. Koirien osat ovat vaihtuneet - näen Nukkaa useammin metsässä kuin Takkua.
Yhtenä päivänä päätin, että järjestetään  kunnon rasitusta niin rauhoittuvat. Käytiin kolmen tunnin narulenkillä. Ohitettiin ihmisiä, koiria ja kymmenpäisiä hevoslaumoja. Tästä ponnistelusta oli seurauksena, että kotiin palasi hyvin uupunut emäntä ja kaksi tosi virkeää koiraa.

Takku on käynyt taas koirapuistossa. Kuvassa (jonka ottanut Vapun emäntä)  Vapun kanssa. Takku leikki ihan reippaasti muitten koirien kanssa. Aluksi tosin ilmoitti kaikille lähestyville olevansa pieni, pieni - hätääntynyttä pentuvinkunaa. Nukka odotti tapansa mukaan autossa.

Naapurin Hilppa ja Lempi ovat myös juoksuissaan. Nyt lempi kelpasi Nukalle kaveriksi - ei tietoakaan murinasta. Takkua pidin ensin tapaamisessa vähän loitolla, mutta tilanne jatkui ystävällisenä vaikka Takkukin liittyi seuraan. Nukka kyllä seurasi tarkasti silmäkulmastaan Takun tekemisiä.

Pihassa Takku hyppii ja juoksee - tehdäänkö jotain!

Nukka istuu ja odottaa. Se innostuu vasta kun lähdetään pihasta pois. Minne luulee pääsevänsä - raukka.















P.S. Tämän aamun seikkailut sopivat niin hyvin teemaan, että lisäänpä ne tähän.
Kirpeä pakkasaamu. Koirat odottelevat pihassa lenkille lähtöä ja puhkeavat äänekkääseen haukkuun. Kettu kulkee pellolla. Käyn viemässä heiniä lampolaan; olkoot sisällä vähän aikaa vielä. Palaan pihaan, jossa minua vastaan tulee yksi koira, Nukka. Takusta ei havaintoa. Kuljen aidan viertä katsoakseni olisiko se livahtanut jonnekin. Aidan toisella puolella pinkoo jänis ja sen perässä Takku (huomasin mistä se oli loikkinut aidan yli). Lähden sitten Nukan kanssa portista metsään - Nukka irti, oli juoksu tai ei, se löytää Takun. Hetken kuluttua Nukka palaakin luokseni Takku perässään. Nukka siis tulee luokse, mutta Takku vain pinkoilee - ei kuule, ei ymmärrä mitään. Sinkoaa metsään. No kävelen sitten metsässä tuttuja reittejä. Nukka odottelee polunhaaroissa, Takusta näen vilahduksia. Lopulta päästään onnistuneesti kotipihaan. Mutta ennenkuin ennätän saada mitään yhteyttä Takkuun, se on taas pellolla!!! Pidän perusteellisen t-tauon. Pakkaan purkkeihin kissojen herkkuruokaa, otan taskuun paitsi Takun pannan, myös pitkän narun. Nukka lähtee mukaan houkutuslinnuksi/jänikseksi. Saamme riehujan kiinni- ei kylläkään herkun voimalla, vaan kesken myyräjahdin. Nyukka syö sitten herkut, jotka ei Takulle kelvanneet. Olemme pihassa sitten niin kauan, että Takku palautuu tähän todellisuuteen - tehdään hyppyjä ja kiipeilyjä. Sitten kierretään pitkässä narussa aitoja; Ei,Ei,EI.
Tällä hetkellä Takku nukkuu sohvalla ja Nukka inisee ulospääsyä eteisessä.

Aurinko!

Eilen puolenpäivän maissa olimme Rikan ja koirain kanssa kävelyllä. Mukava pakkaskeli, puolipilvistä. Kuljettiin joen toiselle puolelle, Rikkakin reippaasti kop-kop-sillan yli. Palatessa näimme auringon! Olipa hauska tavata pitkästä, pitkästä aikaa.Kamera ei tietenkään ollut mukana, mutta iltapäivällä näimme vielä pihassa valon kajoa taivaalla.

Oli muuten taas vaiherikas retki.Menimme autotietä (joskus kulkee autoja) pitkin ja koirat olivat naruissa. Rikka kulki reippaasti - kiitos taas Meerin. Ja koirat olisivat mielellään kulkeneet vielä reippaammin. Joen toisella puolella päästin koirat irti, pistivät tietty juoksuksi. Takku vilisti väärään suuntaan, kohti joen rantaa. Minusta siellä vaanii vaara ja huutelen reippaalla ja iloisella äänellä : Takku täällä, hopi, hopi! Tuo viime kehoituksen kuultuaan Rikka lähti vauhdilla nelistämään polkua pitkin metsään (voi minua, noilla sanoilla sitä kannustan juoksuun). No Takku palasi vaaleana viivana ja ajaa/paimentaa?!?  haukkuen Rikkaa kohti suuria saloja. Nukka väistyi kuusikkoon. Huhuillaan karkulaisia ja tulevatkin kohta täyttä vauhtia Rikka edellä ja Takku perässä. Päätän pysäyttää Rikan ja seison keskellä polkua. Rikka väistää  ja jatkaa matkaansa. Onneksi saadaan Takku pyydystettyä. Rikka tavoitettiin sillalla, jossa se empi ylittämistä. Onneksi. Halauksen voimalla mentiin yli. Loppumatkalla taas kaikki siististi naruissa.

Toissa päivänä kävimme Ettäänperässä. Nukan vierailu käsitti autossa odottelun ja lyhyen pissauskävelyn. Takku pääsi leikkimään Fionan kanssa. Ah onnea!

Käveltiin pitkä metsälenkki, koirat juoksivat ja telmivät.

Tapasin myös vanhan ystäväni Piitun.
Muisteltiin yhteisiä retkiä ja seikkailuja.
















Onko talvi nyt tullut? Varmastiko?

Treeniä,treeniä

Lienee sopiva aika tehdä väliarviointi Takun kouluttautumisen edistymisestä.

On harjoiteltu päivittäin
* eteen- ja sivulletuloa. Tekee liikkeet lähietäisyydeltä somasti. Joskus malttaa pysyäkin kontaktissa.
* Pystyy istumaan paikallaan, kun siirryn muutaman askeleen.
*Maahan menee pyynnöstä reippaasti ja malttaa pysyä siinä jos menen muutaman askeleen suoraan poispäin. Jos  yritän yhtään siirtyä sivummaksi, lähtee mukaan.
* Seuraamista muutamia askelia ja käännöksiä.
 * Hypyn idean on sisäistänyt; hyppää sivulta ja muuten vaan kehoituksesta
*.Seisominenkin onnistuu.

.Ollaan siis harjoiteltu perusasioita - yritetty noudattaa kirjan ohjeita. Ongelma on vaan siinä, että päästäänkö me koskaan eteenpäin, kun oppaan mukaan pitää ensin hallita edellinen asia ja sitten vasta jatkaa!? Mutta lähes jokaista "vautsi kuinka hienosti"-suoritusta voi seurata "en-ole-koskaan-kuullutkaan"-suoritus.

Ollan sitten tehty kaikenlaista muutakin: maahanmenoa on harjoiteltu  herkkupurkkien ja  tavaroiden ilmaisemisessa, tassua annetaan, jalkojen ali pujotellaan mm.
Jos Nukka on paikalla, se saa tehdä vuorollaan omia temppujaan.Tänään askartelin pihaan ruudun. Ilmoitin Nukalle että tuo mitä luulet puunrankojen asetteluksi, on ruutu. Ja hyvin se sinne juoksi! Eka kerralla laitoin namin, toisella kertaa vaan lähetin.

Kovasti on siis koirat kontaktissa ja koulutuksessa kotona ja pihassa.
Jostain syystä narukävelyillä koirien kanssa kulkee hikinen , remmeihin sotkeutunut emäntä, joka pysähtelee  ja kiskoo epätoivoisesti yhdestä tai kahdesta remmistä. (Huh, huh, en ymmärrä miten olen joskus taluttanut kolmea koiraa! ) Tavallinen kulkutapa on se, että toisessa kädessä on löysällä ja lyhyellä oleva remmi, jossa on kiinni vieressä kulkeva Nukka. Toisessa kädessä on pitkäksi pingoittunut remmi, jonka päässä vetää Takku. No kyllä välillä kulkee kaksi koiraa löysissä  tai melkein löysissä naruissa. Ja joskus on kaksi remmiä hyvin oikaistuina. Ihmisten ohituksissa on edistytty - Takku toki vetää kohti kaikkia ihmisiä, mutta ei vimmalla rimpuillen. Haukkuvat koirat ohitetaan tätä nykyä kyykkytekniikalla. Saan Takun rauhoittumaan kyykistymällä. Se istuu ja tulee viereeni . Sitten kuljetaan useampi tai harvempi askel ja toistetaan tätä tarvittava määrä, kunnes on päästy kunnialla ohi. Lisähaastetta koirien ohitukseen tuo se, että Nukka, joka siis osaa ohittaa koirat kylillä hiljaa, yrittää liittyä Takun haukuntaan ja puhinaan. Onneksi Nukka ymmärtää puhetta. Pitäisi, pitäisi harjoitella. Eilen oltiin pari tuntia kylillä ja kolmas pihassa haukkuva koira ohitettiin vain kävellen.
Samaisella reissulla käytiin "treenaamassa" urheilukentän parkkipaikalla. Laitoin Takun puuhun kiinni (odottamisharjoitus) ja otin Nukan harjoitukseen. Nukan kanssa mennään seuraamista ja huomaan, että meitä seuraa yksi vaalea lapinkoira. Takku oli kiemurrellut  valjaistaan irti. Laitoin remmin pantaan kiinni ja jatkettiin hetki Nukan kanssa (ei menty kauaksi). Sitten osien vaihto. Takulle eteen- ja sivulle¨tuloa ja seuraamista. Ja voi hämmästys - se tekee pyydetyt asiat minua silmiin tapittaen! !! 

Musta silmä ja muita muutoksia

Joulun ja vuodenvaihteen ajan vietimme hyvin rauhallisesti. Paitsi koirat juoksivat entiseen malliin metsissä.
Ihmiset arvostivat sattuneista sääsyistä sisällä oloa ja niinpä koiratkin saivat harrastaa

 kaikenlaista sisäliikuntaa ja -leikkiä.

Takku oli taas haljeta riemuunsa monta kertaa päivässä , kun vieraana oli ylin ystävänsä.






 Kissojen katseet kertonevat niiden ajatuksia moisista koiramaisuuksista.









 Vuoden vaihtuessa Takulla oli musta silmä - iso likarengas silmän ympärillä. Kävi näet niin, että Takku säheltäessään Rikan jaloissa sain kavion kuvan naamaansa. Kuulin kiljahduksen (ei parkaisu, ei ulina) ja Takku poistui vauhdilla Rikan luota. Mitään fyysistä vammaa ei onneksi tullut. Henkinenkin vamma oli hyvin lyhytikäinen - draaman jälkeen Takku pysytteli poissa aitauksesta yhden päivän,  toisena päivänä väisteli Rikkaa ja kolmantena päivänä se istui tapansa mukaan turvakkain ja kuonottain Rikan edessä.

Takku on nyt 7 kuukautta vanha. Iso ja vahva, täynnä iloa ja energiaa. Hyppii valtavien ojien yli ynnä uutena keksintönä portin yli. Käynyt kaksi kertaa Nukan kanssa jänisjahdissa. Tyttäreni sanoin Takun motto on kuitenkin " Silittäkää nyt herran tähden minua!!!!"

Nukka on vaipumassa omiin maailmoihinsa - juoksu alkoi.