Vimmoo ja kiihkoo ja P.S.

Aurinkoisia pakkaspäiviä. Parinkymmenen asteen kylmyys toimii selvästi kiihdyttimenä kaikenlaiselle toiminalle.
Nukalla siis juoksu: ulvoo ja haukkuu, ulvoo ja haukkuu. Takku yhtyy vimmalla haukuntaan. Nukka istuu maassa ja haukkuu, Takku hyppii ilmassa ja haukkuu. Metsässä vilistetään ties missä. Koirien osat ovat vaihtuneet - näen Nukkaa useammin metsässä kuin Takkua.
Yhtenä päivänä päätin, että järjestetään  kunnon rasitusta niin rauhoittuvat. Käytiin kolmen tunnin narulenkillä. Ohitettiin ihmisiä, koiria ja kymmenpäisiä hevoslaumoja. Tästä ponnistelusta oli seurauksena, että kotiin palasi hyvin uupunut emäntä ja kaksi tosi virkeää koiraa.

Takku on käynyt taas koirapuistossa. Kuvassa (jonka ottanut Vapun emäntä)  Vapun kanssa. Takku leikki ihan reippaasti muitten koirien kanssa. Aluksi tosin ilmoitti kaikille lähestyville olevansa pieni, pieni - hätääntynyttä pentuvinkunaa. Nukka odotti tapansa mukaan autossa.

Naapurin Hilppa ja Lempi ovat myös juoksuissaan. Nyt lempi kelpasi Nukalle kaveriksi - ei tietoakaan murinasta. Takkua pidin ensin tapaamisessa vähän loitolla, mutta tilanne jatkui ystävällisenä vaikka Takkukin liittyi seuraan. Nukka kyllä seurasi tarkasti silmäkulmastaan Takun tekemisiä.

Pihassa Takku hyppii ja juoksee - tehdäänkö jotain!

Nukka istuu ja odottaa. Se innostuu vasta kun lähdetään pihasta pois. Minne luulee pääsevänsä - raukka.















P.S. Tämän aamun seikkailut sopivat niin hyvin teemaan, että lisäänpä ne tähän.
Kirpeä pakkasaamu. Koirat odottelevat pihassa lenkille lähtöä ja puhkeavat äänekkääseen haukkuun. Kettu kulkee pellolla. Käyn viemässä heiniä lampolaan; olkoot sisällä vähän aikaa vielä. Palaan pihaan, jossa minua vastaan tulee yksi koira, Nukka. Takusta ei havaintoa. Kuljen aidan viertä katsoakseni olisiko se livahtanut jonnekin. Aidan toisella puolella pinkoo jänis ja sen perässä Takku (huomasin mistä se oli loikkinut aidan yli). Lähden sitten Nukan kanssa portista metsään - Nukka irti, oli juoksu tai ei, se löytää Takun. Hetken kuluttua Nukka palaakin luokseni Takku perässään. Nukka siis tulee luokse, mutta Takku vain pinkoilee - ei kuule, ei ymmärrä mitään. Sinkoaa metsään. No kävelen sitten metsässä tuttuja reittejä. Nukka odottelee polunhaaroissa, Takusta näen vilahduksia. Lopulta päästään onnistuneesti kotipihaan. Mutta ennenkuin ennätän saada mitään yhteyttä Takkuun, se on taas pellolla!!! Pidän perusteellisen t-tauon. Pakkaan purkkeihin kissojen herkkuruokaa, otan taskuun paitsi Takun pannan, myös pitkän narun. Nukka lähtee mukaan houkutuslinnuksi/jänikseksi. Saamme riehujan kiinni- ei kylläkään herkun voimalla, vaan kesken myyräjahdin. Nyukka syö sitten herkut, jotka ei Takulle kelvanneet. Olemme pihassa sitten niin kauan, että Takku palautuu tähän todellisuuteen - tehdään hyppyjä ja kiipeilyjä. Sitten kierretään pitkässä narussa aitoja; Ei,Ei,EI.
Tällä hetkellä Takku nukkuu sohvalla ja Nukka inisee ulospääsyä eteisessä.