Eilen puolenpäivän maissa olimme Rikan ja koirain kanssa kävelyllä. Mukava pakkaskeli, puolipilvistä. Kuljettiin joen toiselle puolelle, Rikkakin reippaasti kop-kop-sillan yli. Palatessa näimme auringon! Olipa hauska tavata pitkästä, pitkästä aikaa.Kamera ei tietenkään ollut mukana, mutta iltapäivällä näimme vielä pihassa valon kajoa taivaalla.
Oli muuten taas vaiherikas retki.Menimme autotietä (joskus kulkee autoja) pitkin ja koirat olivat naruissa. Rikka kulki reippaasti - kiitos taas Meerin. Ja koirat olisivat mielellään kulkeneet vielä reippaammin. Joen toisella puolella päästin koirat irti, pistivät tietty juoksuksi. Takku vilisti väärään suuntaan, kohti joen rantaa. Minusta siellä vaanii vaara ja huutelen reippaalla ja iloisella äänellä : Takku täällä, hopi, hopi! Tuo viime kehoituksen kuultuaan Rikka lähti vauhdilla nelistämään polkua pitkin metsään (voi minua, noilla sanoilla sitä kannustan juoksuun). No Takku palasi vaaleana viivana ja ajaa/paimentaa?!? haukkuen Rikkaa kohti suuria saloja. Nukka väistyi kuusikkoon. Huhuillaan karkulaisia ja tulevatkin kohta täyttä vauhtia Rikka edellä ja Takku perässä. Päätän pysäyttää Rikan ja seison keskellä polkua. Rikka väistää ja jatkaa matkaansa. Onneksi saadaan Takku pyydystettyä. Rikka tavoitettiin sillalla, jossa se empi ylittämistä. Onneksi. Halauksen voimalla mentiin yli. Loppumatkalla taas kaikki siististi naruissa.
Toissa päivänä kävimme Ettäänperässä. Nukan vierailu käsitti autossa odottelun ja lyhyen pissauskävelyn. Takku pääsi leikkimään Fionan kanssa. Ah onnea!
Käveltiin pitkä metsälenkki, koirat juoksivat ja telmivät.
Tapasin myös vanhan ystäväni Piitun.
Muisteltiin yhteisiä retkiä ja seikkailuja.
Onko talvi nyt tullut? Varmastiko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti