Talvisia päiviä

Tätähän se on talvi lappalaiskoiran tuntemuksissa!

Tätä riemua katsellessa emäntä autuaasti unohtaa vähäiset kuuliaisuuspuutokset. Lumi helpottaa entisestään aitojen yli hyppimistä. Takku on selvästikin neuvonut Nukalle helpon kinosten muovaaman reitin pois pihasta. Parina aamuna on näet aidan väärällä puolella ollut kaksi koiraa.

Elämä sujuu tuttuun tapaan. Lampaat ja Rikka on saateltu ulkotarhaan. Koirat odottaa lähtölupaa.

Ja siellä mennään!

Tulkaas vielä takaisin!

Käydään ihastelemassa talvista jokea.

Jokin vesieläin oli piipahtanut rannalla.

Taukoilua.

Sitten taas juostaan ja riehutaan.

Ai niin, emäntää piti odotella ennen metsään menoa. (Vaikka kyllähän se emäntä odottelee jos satutaan menemään toimittamaan jotain tärkeää asiaa, voi siihen luottaa.)









******************************************************************************

Sunnuntaina saimme murheellisen viestin .
 Hyvästi Aihki

**********************************************************************************************

"Pidän lumesta ja jäästä "

"Pidän lumesta ja jäästä
muuten hiihtämään ei päästä." riimittelee Kaikkein kultaisin kirja.

Olemme aloittaneet hiihtokauden. On laitettava sukset jalkaan koska "muuten liikkumaan ei päästä". Tehdään aamuisin umpihankeen uusi latu - edellisen on kätkenyt tuo mainio lumi. Kaunista on, hiihtelen hiljakseen ja koirat juoksee ja villiää.

Joko lähdetään?

Lähtöverryttelyt pihassa.

Olen huomannut että koiria on kahta laatua. Niitä jotka kävelyillä palaavat porukkaan  juosten takaa eli ottavat kiinni. Ja niitä, jotka porukka tavoittaa eli jotka  juoksevat eteen odottamaan. Minun koiristani Milla oli tällainen tavoittelija. Muut Kaisa, Nukka ja nyt selvästi myös Takku edustavat ennakoijatyyppiä (Syynä lienee Kaisa-geeni).  Olen myös kuullut , että on koiria , jotka pysyvät  koko ajan porukassa . Mitä lienevät outoja otuksia.

On harrastettu. Olimme treenaamassa rally-tokon pyörähdyksiä sunnuntai-iltana. Pakkasta oli parikymmentä astetta. Ollaan me mainioita!

 En ymmärrä. Minulla on kaksi toinen toistaan suloisempaa ja hellämielisempää kissaa. Mutta miksi niiden pitää ottaa tällaiset valokuvausilmeet???

Reippahasti käypi askeleet

On nautittu talvi säästä - aika vaihtelevasta tosin.  Taisi jäädä jouluvaihde päälle, niin reippaasti aloitimme uuden vuoden.

Uuden vuoden aattona kävimme porukalla (koirat, lampaat, aasi ja Meeri) metsäkävelyllä. Otettiin lampaatkin mukaan, kun Ulpukalle oli jotain meneillään Rikan suhteen. Se seisoi koko ajan Rikan vieressä , kun Rikkaa hoidettiin jakulki sitten uskollisesti perässä. Eli tulkoon sitten mukaan - ja toki muutkin märehtijät. Menomattka sujui hyvin, lampaat ja koirat irrallaan ja Rikka Meerillä. Kun käännyttiin takaisin, päästettiin Rikka irti , jotta saapi juosta. Ja juoksihan se kuin myös Takku haukkuen ja riehuen. Rikka oli lopulta sitä mieltä että nyt meni liiallisuuksiin ja juoksi metsään - kaikki kolme lammasta perässään. Takku otettiin naruun ja haettiin lampaat ja aasi metsästä. Loppumatkalla muut elikot vapaina, paitsi Takku emännän talutuksessa. Hyvin sujui.

Uuden vuoden päivänä käytiin koirain kanssa oikein kaupungissa treeneissä!
Tehtiin kaikenlaista, erityisesti rally-tokojuttuja. Olipa mukava puuhastaa. Takulla oli alussa vaikeuksia keskittyä, kun oli niin mielenkiintoinen paikka - mitä hajuja, mitä ääniä!! Raukka kun on tehnyt harjoituksia lähinnä omassa tuvassa ja pihassa. Lopuksi Takku harjoitteli paikallaan makuuta Raikun kanssa. Ei päässyt ajassa eikä etäisyydessä kotisuoritusten tasolle, mutta sai lopuksi leikkiä Raikun kanssa.
Nukka teki suorituksena ihan reippaasti, mutta varoen ettei vaan innostu liikaa.

Kissat viihtyy sisällä - milloin ulkona on liian kylmää tai märkää.
Edith on siisti tyttö, se pesee aina lelunsa.