Tänään läksimme tarmokkaasti Niittylahteen koirakouluun. Olin liikkeellä hyvissä ajoin. Ensin kävelytin molemmat koirat. Sitten Takku jäi autoon ja otin Nukan mukaan. Kentällä oli koirien koulutusta meneillään, Mainio paikka harjoitella rauhallista oloa - kierrettiin kenttää, Nukka tietysti hiljaa ja kauniisti. Sitten minulle selvisi, että kentällä on loppumassa se ryhmä, johon olin aikonut tulla Takun kanssa! Koska ryhmäläiset harjoittelivat omin nokkineen, liityimme seuraan. Tehtiin seuraamista ja kaikenlaisia jääviä liikkeitä. Vein Nukan autolle ja otin Takun matkaan. Ennätettiin vielä Takun kanssa tehdä harjoituksia toisten koirien seurassa. Toiset koirat tietysti kiinnosti Takkua, mutta tosi hyvin se oli juonessa mukana - tuli eteen ja sivulle, meni maahan ja pysyi paikallaan . Ja seurasi somasti. Oli mukavaa. Ensi viikolla yritämme mennä kouluun oikeaan aikaan!
Takku on tällä viikolla kokenut vesien kauhuja. Tässä tarkoitus oli ottaa kuva rauhallisesta veden litkimisestä, mutta juuri kun Takku työnsi kuononsa veteen, sen edessä hyppäsi kala! Ja Takku hyppäsi törmälle.
Nukka kävi välittömästi tarkistamassa tilanteen. Takku pysytteli kauempana.
Edellisenä iltana käytiin Pyhäselän rannassa kahlailemassa (koirat). Takku kahlaa tapansa mukaan hitaasti ja juuri kun se työntää kuononsa veteen, ryöpsähtää vaahtopäinen laine! Hui kauhistus, oikein piti haukkua mokomalle. Hassua, että ollaan käyty rannoilla vain tyynillä ilmoilla.
Nukka seurasi aikansa Takun hyppelyä aaltoja karkuun ja kahlasi sitten määrätietoisesti veteen - ja katsoi sieltä Takkua.
Ei Takku mitään vesikammoa (-kauhusta puhumattakaan) ole saanut. Tässä rämmitään suolammen vähenevässä vedessä - mutakin virkistää.
Tässä jonain aamuna kuulin puoliunessa, että koirat ähertää jotain. Katsoin kelloa ja ilmoitin; kaikki nukkuu. No, minä ainakin nukuin ja herättyäni huomaan, että Takkua ei näy missään. Ovi on kiinni ja hyttysverkko paikallaan. Nukka vinkuu oven edessä ja kas, siellähän Takku on pihassa. Se tulee tervehtimään niin iloisena! Jatketaan sitten aamun viettoa. Ulos tullessani huomaan, että on vain hallava koira - siis se mistä kotosi tunsit! Kas tuolta lähestyy porttia kiireisin askelin valkea koira - korvat nöyrästi littanana. Jaa, jaa. Meillä on siis sen tuhannet aidat ja viritelmät, mutta eräs rakastaa hyppäämistä.....( Täytyy myöntää, että sen loikat korkeiden aitojen yli ovat upeita.)
Mikä lienee vaihe menossa Nukalla (tai Takulla ). Nukka nimittäin kontrolloi Takkua monta kertaa päivässä katseellaan. Huomaan, että Takku perääntyy, väistyy, ei liiku, katsoo vain Nukkaa korvat nöyrästi litussa. Leikit Nukka monesti päättää Takun alistamiseen - ei ärise , vaan tuijottaa. Ja Takku on liikkumatta maassa.
Tiedän, että alfa- ja pomoteoriat eivät ole nyt muodissa, mutta Nukalla on kyllä selvä hierarkiageeni, ei mahda minkään. Niin sen maailma alkukantaisesti jäsentyy. Se toimii alas- ja ylöspäin. Seuraava ei hentomielisille. Tein yhtenä päivänä pissakokeen (Nukka käy tarkasti pissaamassa Takun pissojen päälle. Ei kotosalla vaan maailmalla.) No oltiin metsässä ja päätin tehdä kokeen. Kuljettiin polkua pitkin. Takku kulki jossain edellä ja Nukka jossain perässä. Pissasin keskelle polkua ja jäin seuraamaan miten Nukka reagoi. Nukka tulee polkua pitkin, pysähtyy kuin seinään lirini kohdalla ja kiertää sen kaukaa, palaa sitten polulle. Siis kuin susi!
