Nukka on toipunut leikkauksesta hyvin. Niin hyvin, että se määräsi itselleen kunnon kohennukseksi reippaan jänisjahdin metsässä pari päivää sitten. Karkasivat Takun kanssa pihasta sillä aikaa kun kävin laittamassa kahvin tippumaan. Ja niinkuin minä olin toipilasta varjellut ja kuljettanut lyhyillä kävelyillä narussa!!! Onneksi se tuli takaisin ehjänä ja terveenä, mitä nyt vähän läähätti.
Vielä pari vuotta sitten Nukka pysyi pihassa, kävin kauppareissuillakin niin että jätin sen vain pihaan. Mikähän sitä nyt riivaa?
Karkupaikka, siis Nukan aidanalitus- ja Takun aidanylityspaikka , on löydetty ja korjattu. Vein molemmat koirat rikospaikalle ja kolisutin purkkia. Poistuin paikalta perässäni kaksi hyvin nöyrää tyttöä. Takku parka ei ole nyt mennyt sinnepäinkään.
Palataan siis tavalliseen elämään. Nukka kanniskelee tavaroita ulos ja sisään. Takku juoksee pallon perässä. Lisäksi Takku on ainakin melkein oppinut tuomaan tavaroita. Tänään vein Nukalta piiloon jonkin tavaran ja sanoin: tuo tavara. Nukka lähtee matkaan, mutta sen ohi kiitää jokin valkea, nappaa tavaran ja tuo sen minulle! Kovasti kehuin Takkua, vaikka se olikin väärin noudettu. Tein sitten toki tehtävän Nukalle uudestaan niin että käskin Takun odottaa. Eli siis tästedes vuorotellen. Hauskaa.
Loppumatkalla keskityin sitten koirien koulutukseen. Tässä odottavat kirjaston edessä. Poistuin näkyvistä - ja Takkua oli vähän jännittänyt.
Sitten harjoiteltiin maassaoloa koulun pihassa. Hyvin meni, en poistunut näkyviltä. Eikä tullut ihmisiä, koiria eikä kissoja häiritsemään. Eikä oravia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti