Se ei toki ole ihmeellistä, että tähän aikaan vuodesta on kunnon pakkasia (tällä hetkellä -32 astetta). Mutta se on outoa, että maa on lähes lumeton näillä kylmyyksillä.
Erityisen outoa on se, että Nivanjoki, joka ei koskaan jäädy (oma kokemus ja perinnetieto) otti ja jäätyi pari viikkoa sitten, kun pakkaslukemat olivat tuskin nollan alapuolella!
Koirat ovat joutuneet tarkkaan valvontaan ja jokapäiväiseen narukävelyyn. Syynä eivät ole tällä kertaa hormoonit tai kuuliaisuuden puute. Ei, vaan villi luonto: Susia kuljeskelee näillä main.
Hartaasti toivon, että löytäisivät vielä jossain säilyneen suuren erämaan jossa jolkutella.
Luonnon ihmeellisyyksiin voi laskea kai senkin, että tänään lähtiessäni ulos tallihommiin, Nukka jäi oma-aloitteisesti sisälle. Eka kerta sen elämässä. Takku nuoremmakseen liittyi seuraani.
Lampaat ja aasi ulkoilevat sisukkaasti sen aikaa kun siivoan tallin. Rikka puetaan, lampaat pärjäävät omillaan.
Kylmyyden yksi seuraus on talvikissa- ilmiö. Tavarat tippuu ja matot ryttääntyy.
Edith on pääsääntöisesti sisäkissana. Lalli käy keran päivässä ulkona viiden minuutin lenkillä.
Porokoirat kävivät iltakylässä. Susivaaran takia ohjelmaa muutettiin niin, että käveltiin porukalla pari kertaan aidatun pihamme ympäri. Tai koirat, varsinkin Takku ja Tassu juoksivat ja ihmiset kävelivät. Hyvin kelpasi ohjelmanumeroksi. Loppuvierailu sujui sitten vanhan kaavan mukaan.
Takku vakiopaikallaan pihassa, Nukka sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti