keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Sylikissat

Talvisaikaan voi nautiskella sylikissoista. Sekä Lalli että Edith täyttävät hyvin kaikki sylikissan vaatimukset, kumpikin omalla tavallaan.
Lalli käy sylissä säännöllisesti iltapäivällä, päivälevon aikaan, ja illalla ennen iltariehaa. Ensin se polkee pitkään ja hartaasti. Ja sitten painautuu tiiviisti rinnan päälle, kehrää hiljaisesti. Mutta yksikin varomaton väärä liikkeeni karkoittaa sen hetkessä. Joskus lähemmäksi ja se tuijottaa minua syyttävästi, palaa kuitenkin syliin. Joskus kauemmaksi ja se poistuu häntä pystyssä kamariin. Öisin Lalli nukkuu jalkojani vasten painautuneena - yritän nukkua rauhallisesti.




Edith tulee syliin milloin sattuu - kun sille tulee sellainen olo. Se pyörii ja kiehnää. Se on niin interaktiivinen, että jokaiseen silitykseen sen pitää vastata nuolemalla, puskemalla .tai liikkumalla. Jos taas lakkaan silittämästä, saan käpälästä kehoittavia taputuksia. Eikä se lähde sylistä ravistamallakaan, ennenkuin on itse saanut tarpeeksi. Se roikkuu  villapaidassa kynsineen. Yöt Edith nukkuu jossain sänkyni laitamilla.






Eilen auto oli pihassa, kun saimme klapitäydennystä. Lalli käytti tilaisuutta hyväkseen ja otti aurinkoa auton katolla. Edith ei arvannut kiivetä seuraksi, vaikka Lalli sitä kovin houkutteli.












Aurinko lämmittää jo päivisin - Rikka nauttii.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti