maanantai 29. heinäkuuta 2013

Uintia ja autoilua


Viime päivien ohjelmassa on ollut paitsi ihmis- myös koiravierailuja.
Naapurin Lempi tekee tuttavuutta. Lempi osoitti Takulle myös kasvattajan otteita, jolloin Nukka liittyi seuraan ja komensi Takkua parilla kunnon murinalla. Mikä ajatus, ei tietoa.









Sitten Takku saattoi riepotella Lempiä.










Porokoirat Aihki ja Raiku vierailivat eräänä iltana ( kuvat L.Koski).

Tässä Takku ihmettelee Raikun raikuvaa haukkua pihassa.

Kävelyllä alkumatkasta Takku juoksi reippaasti mukana, mutta väisteli huolellisesti porokoiria - kipitteli Nukan luo.
Peltotietä kulkiessa Takku oli jo niin vauhdissa, että ryntäsi ojavierusheinikkoon. Ja putosi syvään vesiojaan. No, minä tietysti perässä pelastamaan pientä. Mutta ennätin tuskin kastella kenkiäni, kun

Takku jo ui ojan poikki ja kiipesi toiselle puolelle.


Vähän likastuin, mutta ei se mitään!
















 Sitten kuljettiin porukassa.



Etelän kesävieraiden kanssa käytiin ahkerasti uimarannoilla.
Samalla harjoiteltiin autoilua. Haettiin vieraat Joensuun asemalta, Takku oli menomatkalla kuljetusboksissa, tulomatkalla valjaissa takapenkillä Hannan vieressä. Aikamoista venkoilua! Ahkerien uinti- ja kaupparetkien seurauksena tapahtui huimaa kehitystä. Kun saatoimme vieraat muutaman päivän kuluttua asemalle, niin kotimatkalla takapenkillä istui valjaissa rauhallinen pikkukoira, joka sitten asettui nukkumaan. Nukka matkustaa takapenkin edessä lattialla.



Lampaat on nuoltu, Esmeraldan kanssa viritetty leikkiä. Liiallista tuttavuutta Rikan kanssa olen vähän toppuutellut, varmuuden vuoksi.

Edith on palannut normaaliin elämään: nukkuu päivällä sisällä , tulee moikkaamaan Takusta välittämättä.
Mutta Lalli-parka! Se on nyt saanut päähänsä, että täällä on vaarallista. Jokunen aika sitten Lalli lähestyi Takkua pihassa, jolloin Nukka tuli kuin salama ja karkoitti Lallin. Lalli tuli kyllä takaisin. Mutta! Saman päivän iltana läksin koirain kanssa hakemaan iltaheiniä lampaille ja aasille. Lalli tuli ja asettui etupihalle makaamaan. No minä otin Takun syliin, jotta se ei riehuisi. Tyhmä minä: Nukka syöksyy ajamaan Lallia pois . Sitten Lallia ei näkynytkään päivään. Lopulta tuli portille, ei väistänyt häntää heiluttavaa Nukkaa. En tiedä olinko se sitten minä vai Takku , joka sai sen pinkomaan metsään. Hoh-hoijaa!

Nukka "synnytti" päivänä muutamana kumisen kalan, jota se varjeli Takulta. Vaan olihan sekin lelu lopulta Takun suussa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti