lauantai 8. maaliskuuta 2014

Vaihtelu virkistää

 Takku-parka taitaa luulla,että vaihtelu virkistää vanhaa emäntää. Kuinka muuten tämän teiniprinsessan käytöstä voisi selittää?
Eräänä päivänä kaikki sujuu emännän toiveiden mukaisesti. Aamulla pihassa odottelee kaksi koiraa että emäntä saa kahvinsa juotua. Sitten etupihalla odottelee kaksi koiraa, että emäntä saa vietyä aasin ja lampaat ulkotarhaan. Kävelyillä on kaksi metsässä loikkivaa koiraa, jotka rientävät emännän luo kutsuttaessa. Aasit, lampaat ja kissat saavat suht rauhallisen kohtelun. Ah kuinka helppoa ja rauhallista.
Eräänä toisena päivänä aamulla pihassa on vain yksi koira (se keski-ikäinen).Nuori koira on kokenut täydellisen muistin menetyksen - ei muista edes nimeään. Kun on tarkoitus mennä tarhaan, koiruli lähtee pinkomaan vastakkaiseen suuntaan. Katsoo taakseen - ähäkutti, et mahda mitään. Ja tällaisina päivinä aidasta löytyy aina kohta, jonka yli voi loikkia pellolle. Jos yritän kutsua takaisin, saan vastaani taas tuon ähäkutti-katseen. Nukka tietysti keräilee mallikoira-pisteitä: kulkee vierellä ja noudattaa pienimpiäkin kehoituksia! Kauaa Takku ei ole retkillään - yhtäkkiä se pihassa, ties mitä hyppinyt. Vähän epäilen, että nämä ovat Takusta niitä tosi hauskoja päiviä. Vaikea sanoa, se tuntuu kyllä nauttivan kaikista päivistä. Ei siis mikään murjottava murkku - ainakaan vielä.





Ollaan oltu lampolaa siivoamassa ja Takku auttaa vesiämpärien kuljetuksessa.















Sillä välin Nukka suorittaa seisontaa - tietysti namipalkalla.


















Käyn kuvaamassa Takun
taistelua ämpärin kanssa.




Saalis napattu!













Palatessani huomaan, että Nukka suorittaa edelleen tehtävää - vain pää on kääntynyt.















Yhteispotretti.

1 kommentti:

  1. Voi Takku, Takku :) Kyllä on hauska koira, aina sattuu ja tapahtuu. Ja se "ähäkutti" ilme on hyvin tuttua täälläkin. Kun ollaan metsässä kävelyllä, Niehkalla myös tulee just sellainen olo ja ilme aina välillä. Ja korvat myös ajoittain katoaa, aivan sama mitä minä huutelen, niin yks mennä viilettää ties missä ja tulee sitten, kun sattuu huvittamaan. Zorro ei voi käsittää, että miten toinen voi jättää oman ihmisen minne sattuu. Zorrolle on tärkeää, että oma ihminen on aina näkösällä.
    Nukka on kyllä ihana noissa kuvissa paikalla nököttäessään.
    Ihania on aina ne kuvat, joissa Takku seurustelee muitten nelijalkaisten kanssa. Voiko hellyttävämpää olla?
    Täällä pohjoisessa on ihan omituinen talvi, en muista koskaan vastaavaa kokeneeni. Kulkuväylät ovat joko ihan jäätikköä tai kuraa. Tänätalvena ei päässyt Iijoelle ollenkaan kävelemään, on ihan vesillä ja osittain ihan auki. Viimevuonna pystyi koko kevättalven käydä aina joella lenkillä, olihan se mukavaa.
    T. Lahja

    VastaaPoista