tiistai 22. heinäkuuta 2014

Jäljillä




Tänä aamuna jo aikaisin paahtava helle. Pikaisen aamukävelyn  jälkeen (pellon poikki vesiojalle ja metsän kautta kotiin kipinkapin kotiin) hurautettiin Ukkolaavun rannoille. Ja siellä odottikin ihana yllätys - kesätuuli!

























Takku polskutteli vedessä - ei kuitenkaan uinut, mutta kahlasi syvemmälle kuin ennen.




Koska rannalla oli vilpoisaa, Nukka kävi vain välillä kastautumassa ja tutki sitten mielenkiintoista ympäristöä.

















Sama toimintamalli tuntuu toistuvan. Toisella retkellä Takku vedessä ja Nukka löytämänsä luun kimpussa.



Yhteispotretista näkyy koirien koko ero! Mutta vielä pienempi hallitsee.......

Viikonloppuna kävimme jäljillä. Koiraporukkaan kuuluivat Nukka, Takku ja Riemu ja ihmisporukkaan emännät. Metsäjälki oli ensimmäinen sekä Takulle että Riemulle. (Kuva Ettäänperän kennelin).

Riemu osoitti selvästi jälkikoiran taipumuksia. Se kulki koko jäljen nenä tiiviisti maassa. Jälki oli noin 60 metriä pitkä ja vanhentunut puolisen tuntia.

Takku suorittu myös jäljen hyvin - ei ehkä niin keskittyneesti kuin Riemu. Takulla oli samanlainen jälki kuin Riemulla. Takku oli selvästi sitä mieltä, että jälki oli liian lyhyt.

Nukalla oli pitempi, kiemurteleva jälki ja kaksi tavaraa. Nukka suorittu jäljen, ilmoitti tavarat ja löysin maalin, mutta se kyllä selvästi fuskasi - haisteli ilmasta esineitä ja varsinkin loppupurkin, jolle oikaisi.

Omasta ja toisten kokemuksista tiedän, ettei mikään ilahduta koiranomistajaa niin paljon kuin toisten huonosti käyttäytyvät rakit. Niinpä kaikkien koiranomistajien iloksi seuraava:
Olimme polkeneet jäljet männikköön ja lähdimme maantien toiselle puolelle kävelyttämään koiria. Pieni ja rauhallinen Riemu koira kulkee emäntänsä vieressä kauniisti ja minulla on naruissa kaksi hurjasti vetävää koiraa. Toinen syöksyäkseen Riemun kimppuun ja toinen päästäkseen tervehtimään sitä. Sain juuri ja juuri pidettyä rakkini paikallaan. Meno kyllä rauhoittui matkan jatkuessa, mutta ei niin paljon, että olisin saanut tilaisuuden työntää pääni pensaaseen yleisestä kauhistuksesta ja häpeästä.




Eli toivotamme itsellemme onnea ja menestystä koirien kasvattamisen saralla! Jonain päivänä.



1 kommentti: