keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Saavutuksia

Pennut löytyvät nyt KoiraNetistä. On se tämä nykyaika: sunnuntai-iltana pennut sirutettiin, maanantaina aamupäivällä lähetin ilmoituksen kennelliittoon ja maanantaina iltapäivänä KoiraNetissä luki, että Juskankankaan Amalia Karhusella ja Adamuksen Rehalaksella on viisi pentua:
narttu KUKKIPUUN PURON YLITTÄJÄ  ja urokset KUKKIPUUN POLUN KULKIJA, KUKKIPUUN REPUN KANTAJA, KUKKIPUUN NUOTION SYTYTTÄJÄ  ja KUKKIPUUN LEIRIN VARTIJA. "Viralliset " kuvat ovat  kotisivuilla .


Pennut kasvavat vauhdilla ja oppivat uutta.
Viikonlopun matkani aikana pennut tutustuivat, paitsi hoitaja Riikkaan, myös Morra ja Viksu koiriin Hyvin oli kaikki sujunut (kiitos hoitajalle!). Ystävällinen Takku ei ollut moksiskaan kun pentujensa hoitajiin liittyi kaksi uutta koiraa.






Takku opettaa lapsiaan paitsi käyttäytymään (Älä ime aina!) myös leikkimään. Se tuo niille leluja ja houkuttelee leikkiin.











Muutamia hyviä vetoleikkijä on nähty - kamera ties missä.











Eilen Takku opetti tyttärelle kaivamisen jaloa taitoa.


















Ensin kaivettiin yhdessä ja kun kaivaminen alkoi sujua




















tytteli sai jatkaa yksin, äiskä poistui muihin hommiin.













Hetken kuluttua pentu oli jo opastamassa velipoikaa uudessa taidossa.










Meno kiihtyy päivä päivältä. Taistelun yrinä ja ärinä liittyy muihin luontoääniin. Vetoleikkejä harrastetaan, toisilta ryöstetään leluja.


Ja juostaan yhä lujempaa ja yhä kauemmaksi. Tänä aamuna vahvistin lammasaitausta. Eilen nimittäin jo kaksi pennunpentelettä tunki itsensä lampaiden ja aasin alueelle! Eikä alueen houkuttelevuutta vähentänyt se, että Ulpukka-lammas tunki päänsä aidan raosta

pentuja haistelemaan.

Kissojen kanssa on rauhallista. Molemmat kissat kulkevat pentujen seassa ja antavat niiden haistella itseään. Toki kissat ovat niin viisaita, että osaavat arvioida pikkukoirien vireystason. Juoksu-ja tappelutilanteissa ei kissoja näy mailla ei halmeilla.






Vaan on ne niin suloisia, muutenkin kuin nukkuessaan.
Tulevat luokse häntä  heiluen, pyrkivät syliin. Yhteiskutsusta ryntäävät , vielä kaikki, päättömänä laumana sisälle tai ulos.
P.S. Syövät kuin hevoset, varsinkin silmämerkeillä varustetut. Onkohan tässä joku geenijuttu takana?

3 kommenttia:

  1. Nej!! Ei!! Takku-kulta, älä opeta sille tytölle kaivamista :-) Tai ovat Johannan kukkapenkit kohta suuressa vaarassa! Huomasin eilen jo pennut Koiranetissä. On se vaan hienoa.

    VastaaPoista
  2. Mitä mitä, ei enää saamenkielisiä maastonimiä?! Mihin tässä maailmassa enää voi luottaa? Hienot nimet kyllä muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tuli sellainen olo että voisi jo kulkea (mielikuvituksessa) siellä maastossa...

      Poista