Aamulla heräsin siihen, että Takku nuoli poskeani. Mitä ihmettä? Se ei minua herätä. Saattaa tepsuttaa sängyn vieressä, kun olen puolihereillä, mutta painuu takaisin nukkumaan, kun sanon "nukutaan vielä". Ja nyt se istuu sängyssä vieressäni ja herättää minua, hyvin lempeästi.
Katson kelloa ja arvoitus ratkeaa. Olen nukkunut 'pommiin'. Normaalisti tähän aikaan olen juonut aamukahvit ja päästän Takun ulos.
Käyskennellään omassa pihassa (ei kuva) lammasaitauksessa. Havahdun valtavaan sirkutukseen. Se tulee aidan viereltä ja Takku seisoo siellä. Ettei se vaan!! No ei onneksi. Pieniä lintuja lentelee ja piipittää verkkoaidan toisella puolella ja Takku on hölmistyneenä toisella puolella. Linnut, selvästi poikaset, yrittävät tulla aidasta pihan puolelle. Siirrän Takun syrjään ja tarkistan onko maassa uhreja, ei ole. Mutta sen sijaan maassa on pesä, josta asukit on selvästi häädetty. Siirrän pesän aidan toiselle puolelle - jotainhan pitää tehdä. Häivymme paikalta Takun kanssa.
Ihmettelen miten se pesä oli selvinnyt tähän asti. Pihassa kaksi kissaa ja koira. Onneksi olivat lentotaitoisia.
Toin lampaille juhannusmyrskyn kaataman karahkan. Ei tietoa mikä puu, tuossa se on kasvanut vajan vieressä ja rojahti tielle. Oli mikä oli, lampaat kuorivat sen hetkessä.
Lampaiden jälkeen tulivat kissat. Ja puskivat ja kiehnäsivät. Mitä ihmettä siinä oli? Ei aavistustakaan. Jotain kuitenkin. Lalli asettui makuulle karahkan viereen eikä millään meinannut siirtyä, vaikka lampaat tulivat järsimään loppuja kuoria. No lähtihän Lalli, kun Unelma sitä pökkäsi. Lalli hyppäsi syliini valittamaan vääryydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti