Talven tullen Edith on muistanut hiirennoutoleikkinsä.
Vauhti ja leikinkesto ovat vähentyneet sitten hurjan nuoruuden. Joka päivä Edith kuitenkin vaatii leikkinsä. Tiedän, että nyt riittää, kun Edith vie hiirensä ruokakuppiinsa. Huomenna lisää.
Rikkahan nostaa ruokakipponsa pyydettäessä - minun ei tarvitse kumarrella.
Eilen pihassa Takku leikki isolla kepillä. Rikka tuli katsomaan. Kun Takku kyllästyi keppiin, laitoin sen maahan Rikan eteen ja kehoitin "anna". Ja Rikka nosti kepin minulle. Minuun iski ahneus. Laitoin kepin maahan, menin muutaman askeleen päähän ja kehoitin "anna". Rikka nosti kepin ja toi sen minulle! Vau noutaja-aasi!
Päivät ovat hämäriä ja lyhyitä. Ei löydy enää ruokaa maasta ruohonsyöjille.
Valoisat hetket seurustellaan
ja ollaan valppaina.
Nukalla on menossa lähi- ja kotikoiravaihe ( ne hormoonit).
Iltakävelyn jälkeen Nukka tulee sisälle
ja Takku jää ulos yksikseen - osat vaihtuneet.
Takulla onkin joku itsenäistymisvaihe menossa. Se saattaa jäädä puuhastamaan omiaan korvattomana.
Oltiin porokoirain kanssa iltakälyllä. Polun haarassa tarkistettiin joukot. Takku puuttuu. Huutelua, vihellystä, haukuntaa - ei vaikutusta. (Yleensä se on Nukka jota odotellaan). Takku löytyi pellolta hiirijahdista (hyvä valopanta!). Pistin sen naruun hetkeksi, loppumatkan pysyi porukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti