Nyt koitti kesä meidän talvipakolaisille. Kovasti mietittiin kuljetuksen (puolisen kilometriä) onnistumista. Oli ihmis- ja koirapaimenet ynnä herkut matkassa . Mutta lampaat lähtivät vaudilla matkaan, juoksivat ja paimenet perässä.
Takku oli olevinaan minun ja Annen kanssa edelläkulkija, mutta ei oikein pysytty matkassa.
Lempi ja Kaiku paimenpoikineen olivat takana varmistamassa ettei lampaat käänny takaisin. Lampaat viipottaa tässä vaiheessa jo toisella tiellä.
Lempi ja Kaiku toimivat tien tukkeena kun ollaan tienhaarassa ja melkein perillä. Myönnettäköön etteivät lampaat tehneet elettäkään väärään suuntaan menemisestä. Ne nimittäin äkkäsivät missä olivat ja suunnistivat viime kesäisen laitumensa portille..
Perillä ja makeaa ruohoa!
Olipa reissu. Kuljettiin lampaiden perässä ja naurettiin makeasti.
Luulen ettei kukaan erinomaisesta kolmesta paimenkoirasta tajunnut tapahtumasta mitään. Ilmeet olivat: " jaa jaa tää on taas niitä ihmisten juttuja, tehdään nyt mitä ne haluaa".
Lampaat sen sijaan ymmärsivät yllättävän hyvin mistä on kyse. Muka tyhmiä!!!
Kotiin palattuamme Unelma oli lampaista ainoa, joka selvästikin etsiskeli puuttuvia laumanjäseniä. Ei pitkään, viisas sekin.
Muuten olemme viettäneen tavallisia kesäpäiviä. Kesä edistyy hitaasti, joten olen nyppinyt rikkaruohoja kasvimaalta. Jossain vaiheessa tiedän antavani periksi, mutta ei vielä. Takku ei tykkää kasvimaahommista. Se tulee mukaan toiveikkaasti, syö avuksi vähän heiniä, mutta palaa sitten etupihalle - sitä samaa.
Toki ollaan kävelty normaalisti. Ja jopa harrasteltu. Viime viikonloppuna olimme jäljestämässä. Takulle tehtiin tiuha-askelinen töpsytysjälki, nameilla tehostettuna. Ja vau! Takku jäljesti ihan oikesti. Ei syönyt nameja, mutta seurasi jälkeä.
Kesäpäivän onnea. Takku ja Edith.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti