Syksyiset kävelyt jatkuvat. Mutta eivät aina suju kuin Strömsössä - vaikka on tuo åsnan mukana. Lähdin näet eräänä iltapäivänä tohkeissani lampaiden, aasin ja koirien kanssa kävelylle. Vaan eipä päästy kuin muutama kymmenen metriä tietä pitkin, kun - hupsista vain - minulla on metsässä villinä juokseva aasi, jota tietysti uskolliset lampaat seuraavat. Molemmat koirat lähti kotiinpäin - ne tietää että Rikan hepulijuoksujen ja -huutojen aikana kannattaa maastoutua. Sain Rikkaan kuitenkin yhteyden ja se seisoi paikallaan jotta voin irroittaa talutusnarun. Aikansa juostuaan Rikka ja lampaat asettuivar metsään syömään ruohoa. Minä pidin t-tauon tiellä. Nukka palasi luokseni - tuli kyllä hyvin varovaisesti Rikkaa pälyillen. Houkuttelin lampaat mukaani kävelemään. Se on helppoa, tarvitsee vain pistää juoksuksi, niin lampaat seuraa. Vilkuilin taakseni mitä Rikka tekee. Seisoi metsässä ja katsoi meitä, Nukka kulki lampaiden kanssa. Mentiin vielä vähän matkaa ja Rikka lähti perään.Laitoin sitten Rikalle narun ja kuljeskelimme koko porukalla metsässä hyvien ruohotuppojen ohjaamina. Kotiin paluu sujui kauniisti yhdessä kävellen.
Seuraavana päivänä lampat (ja Milla) jäivät pihaan. Rikan kanssa kuljettiin pitkä lenkki. Rikka kulki kauniisti, reippaasti ja niin nöyrästi kuin aasi pystyy. Kävelyretken salaisuus - Meeri oli mukana! Hoh-hoi, sanoi aasikuiskaaja. Nukka kulki myös kauniisti mukana. Se yritti kulkea hitaasti, mutta pakko oli välillä tehdä pikku lenkkejä.
Päivänä muutamana kävelytimme Vappu-koiraa emäntineen metsässä. Nukka esitteli Vapulle meidän metsiä. Ja Vappu juoksi hyppi ja nautti.
Toki koirien emännät nauttivat syksyisestä metsästä. Puhumattakaan Millasta, jonka erityistehtävä tässä nimenomaisessa metsässä on johdattaa emäntä totutulle t-taukopaikalle. En tiedä mistä se on keksinyt tämän. Ehkä se on huomannut että tietyssä ryteikössä saatan alkaa harhailla.
On nautittu sateiden välillä kirkkaista ilmoista. 
