Tervetuloa maailmaan!

Eilisen päivän mamma-koira loikoili pesässään.

Yöllä yhden maissa alkoi tapahtua. Ensimmäinen pentu syntyi ähinällä. Sitten syntyivät loput pennut puolihuolimattomasti. Neljän pennun jälkeen Takku asettui nukkumaan. Kello oli kolme, joten ei minunkaan tarvinnut unta odotella. Heräsin kuudelta tarmokkaasen pennun kiljuntaan - vielä tuli yksi.

Aamulla pentulaatikossa näytti tältä.
Pentuja on viisi: neljä urosta ja yksi narttu. Ne ovat kyllä kaikki kuvassa!

Ehkä niistä saa paremmin kuvia kun kasvavat; nyt ovat tiiviisti emossaan kiinni ja karvojen alla piilossa.

Noi mustat läntit on siis meidän pennut.

Takku hoitaa pennut hyvin ja on tarkkana - jokainen ininä on tarkistettava.

Ei vielä

Täällä vielä kellotellaan täydellä mahalla.
Tosin eilen jo luulin, että jotain alkaa tapahtua. Takku lakkasi syömästä totaalisesti. Sen sijaan  "tyhjensi suolistonsa" (kuten kirjoissa siveästi sanotaan) perusteellisesti. Ja tämähän ennakoi synnytystä. Ja lisäksi Takku meni pesään nukkumaan. Nukuttiin sitten aamuun asti molemmat. Tänään on ruoka koiralle maittanut. Kai se oli harjoitus.

Nautittiin lämpimästä ja aurinkoisesta säästä. Takku enimmäkseen makoilee.







Kukahan on tulossa?

Lallihan  sieltä tuli moikkaamaan ja viihdyttämään Takkua. Lalli pitää nykyään aika paljon seuraa Takulle. Edith ryntää Takun seuraksi erityisesti silloin kun silittelen Takkua. Edith heittäytyy Takun viereen selälleen - minua rapsutettava myös.

Kevät etenee. Puutarhan ensimmäinen kukka!

Hipsutellen

Parina viime päivänä on Takun kävelyvauhti hidastunut hidastumistaan. Hissukseen kävellään metsissä ja pelloilla. Menon hidastuminen ei kuitenkaan estä äkkinäisiä loikkia hiirten kimppuun tai oravan haukkuun.

Lampaat ja aasi on kotipihassa suljettu omaan tarhaansa, Rikka näet saa näin kevään kunniaksi hepulijuoksukohtauksia. Ja villiää tietysti lampaatkin. Aiemmin Rikan kanssa kirmailu oli Takun mielipuuhaa, mutta nyt se liiallista, myös Takun mielestä. Käymme sitten yhdessä moikkaamassa Rikan ja lampaat.

Kissat ovat ruvenneet kulkemaan pihassa. Mitå mieltä on juoksuttaa yksin kissoja, arvelee Takku. Paitsi tietysti joskus voi sen verran vaivautua, että saa kisulin kiipeåmään tikkaille.

Tämä on Takun pääpuuha. Pesäpaikkaa se hakee ulkoa ja sisältä. Kaikkialta paitsi sille rakennetusta hienosta pesästä kamarin nurkassa! Mutta ei huolta, ei meillä ole koirat ennenkään synnyttäneet niille valmistettuun pesään. Joku pentu on syntynyt nojatuoliin, joku emännän syliin. Mutta kun pennut on laitettu pesään, hyvin on paikka kelvannut emolle.

Siis odotellaan  Päivät kuluvat nopeasti, viikot hitaasti.

Takun kuulumisia

Takku on tähyillyt ja etsinyt ystäväänsä ( ja pomoaan). Talo on ollut hyvin hiljainen.
Tänään, viidentenä aamuna Nukan lähdön jälkeen, Takku eka kertaa tömisti ovea tapansa mukaan halutessaan ulos.

Mutta maha kasvaa . Ja ruokahalu!

Niinpä Takulle viritettiin ramppi (kiitos Tiina!), jotta se pääsee vakipaikalleen koirankopin katolle.

Eilen olikin sitten Takun piristyspäivä. Meeri ja Jari kävivät kyläilemässä ja Takku sai leikkiä Jertta-koiran kanssa. Jertta olikin oikea vauhtihirmu! Takun täytyi välillä pysähtyä leppuuttamaan pysyäkseen Jertan mukana. Koirilla oli hauskaa - kylläpä tuntui hyvältä.

Meeri hoiteli Rikkaa ja Jertta kävi tekemässä tuttavuutta Rikan kanssa.

Tummia varjoja kevään valossa

Keväisten tunnelmien ja onnellisten ajatusten keskellä koimme suuren surun.

Nukka (Kukkipuun Goatnil 19.9.2005 - 6.4.2016) lähti tuonpuoleisille tuntureille.

En tiedä, mikä vaiva tai sairaus Nukalla oli, mutta sen käytös muuttui  ihmisiä kohtaan. Nukka joka oli aina ollut luotettavan nöyrä ihmisiä kohtaan, alkoi murista lapsille.
Nukasta luopumisen päätös oli hyvin raskas ja vaikea. Ikävä on kova. Kuka tuo nyt minulle hukkuneet tumput ja kengät?


Jää hyvästi Nukka. Olet aina sydämessäni.

Nukka kotipihassa 6.4.2016

Ootellaan, ootellaan

Pääsiäisenä nautittiin vieraista ja hangista.

Heti ensimmäisenä arkipäivänä riennettiin Takun kanssa ultraan. Ja löytyi sieltä masusta pieniä koiranalkuja!!!
Nyt on allakkaan merkitty milloin laskettu aika (vappuna), milloin madotus, milloin vankka ruoka. Vielä nelisen viikkoa.

Nukan kanssa käytiin tutustumassa uuteen hoitopaikkaan, jonne Nukka menee muutamaksi viikoksi synnytyksen ja pentujen varhaisvaiheen ajaksi. Hoitopaikka löytyi 4-h kautta ja osoittautuikin aivan viehättäväksi perheeksi. Nukka ihastutti kaikki, vaikka tietenkin kerroin myös sen pimeästä puolesta. Nukan hoitaja on koulutettu dog-sitter.

Muuten eletään pahinta rapa ja lieju aikaa. Lumet sulaa vauhdilla, maa on vielä jäässä ja vesi  lätäkköinä.
Mutta joutsenet huutavat  joella ja järvellä.

Lalli pistäytyy päivällä kotosalla, muuten on ahkerasti ulkosalla.
Tässä Lalli odottaa, että se kannetaan sisälle. Ulkona Takun tervehdys on sen mielestä liiallista. Lalli siis odottaa, että sen piika (joka kutsuu itseään emännäksi!?) tarjoaa olkapään, jolla istuen herra voi tulla rauhallisesti sisälle. Lallilla on hyvä piika.