Toivotamme hyvää joulua!

Tänään kävimme aatonaatonaaton iltakävelyllä mahtavassa rankkasateessa. Koirat ja Rikka olivat litimärkiä palatessa, ihmisistä nyt puhumattakaan.
Mutta säistä huolimatta, toivotamme kaikille lukijoille rauhaisaa joulua ja onnekasta vuotta 2014 . Kiitos seurasta kuluneena vuonna.

Rikka leikkii tässä piilosta kanssani ja välittää terveisemme.

Lucian ja Hilpan päivä

Tänään Lucian päivänä naapurin Hilppa (Kukkipuun Kieddi) täytti 13-vuotta. Parhaimmat onnittelut reippaalle mummelille! Takku halusi myös onnitella.

Olimme tallihommissa, Nukka etupihalla ja Takku lampolassa, kun rusetein koristeltu päivänsankari ja Lempi sekä koirain emäntä saapuivat pihaan. Nukka ei ilmoittanut tulijoista vaan tervehti tuttunsa. Mutta sitten Takku säntäsi pihaan ja Nukka oitis  murisemaan Lempille, valmiina hyökkäämään. Kovalla komennuksella Nukka pysyi aisoissa. Se on oikeastaan aika huvittava: se yrittää selvästi olla kunnolla eli mieliksi minulle, mutta sitten paha luonto meinaa taas voittaa. Nukan mielessä Hilppa saa seurustella Takun kanssa, mutta ei Lempi.( Samoin Edith saa seurustella Takun kanssa, mutta ei Lalli?!?!? Tarvittaisiin varmaan psykologia ...).

Takku ja Lalli seurustelevat hyvin rauhallisesti: Lalli puskee ja Takku nuolee. Lalli on selvästikin ilmaissut millaista kanssakäymistä se arvostaa.
Mutta Edith  on Takun vinkulelu. Takku touhuaa Edithin kanssa yhtenään. Tökkii, nuolee ja vauhtiin päästyään hamuaa sitä suuhunsa. Jos Edith vinkuu hädissään, pelastan sen. Edith ei itse ole moksiskaan, ei pakene  ei väistä Takkua, päinvastoin.

Pakkasia

Tuiskujen ja tuulien lomassa on ollut mukavia pikkupakkaspäiviä.Koirien lisäksi lampaat ja aasi pääsivät metsäkävelylle.

Menomatkalla Rikka pitää huolen, että kaikki ovat matkassa. Tämä oli kesäisen karitsan Esmeraldan ensimmäinen talvinen metsäretki. Se oli selvästikin kummissaan - korvat pystyssä ja silmät suurina. Ja se epäröi tovin, ennenkuin lähti portista muiden mukaan.

Tässä käännytään kotiinpäin. Rikalla oli kyllä ajatus mennä kauemmaksi.
Lähtihän se toki toivottuun suuntaan ja

ja lähtikin sitten vauhdilla! Se juoksi edestakaisin tapansa mukaan ja lammasparat ei tienneet missä kulkisivat.

Vaan onneksi metsän siimeksestä tuli paimenkoira reippaasti haukkuen ja juoksutti aasia eteenpäin. Täytyy kyllä tunnustaa, että kun Rikka vähän kääntyi , Takku hyppäsi hankeen.

Kaikki turvallisesti perillä!

Kun oli kamera esille , päätin ottaa rakennekuvia koirista. Saanko esitellä:

Nukka ja Takku


Palkkioksi hyvästä käytöksestä (oikeasti) ja paimennustyöstä (vitsi,vitsi) koirat saivat vielä osallistua siivoushommiin. Kumpikin tyylillään.

Takku työntouhussa - raukka meinasi ihan seota, kun oli yhteen paikkaan kerätty niin paljon herkkuja. Minkä ottaisin - kaikki ei mahdu suuhun!




Toki jäätyneet kakkarat maistuvat Nukallekin. Se kävi valkkaamassa jonkun herkkupalan ja siirtyi sivummalle nautiskelemaan.











Tänä aamuna olikin sitten jo kunnon pakkanen , yli 20 astetta. Laitoin Rikalle takin päälle eka kertaa tänä talvena. Kaikki sujui tietysti hyvin ja rutiinilla. Päästin lampaat ja aasin ulos. Ja Takku haukkumaan uutta mörköä! Apuva, mikä, mikä!!! Tuli kuitenkin hetken kuluttua haistelemaan Rikkaa. Ja valehtelematta koira oli helpottuneen näköinen - ai siekö se olitkin.

Kaikenlaista kehitystä

Ilmojen kylmettyä ja parin lumihiutaleen laskeuduttua maahan, kissat ovat siirtyneet talviaikaan. Lallikin tulee yöksi kotiin. Se on nyt valinnut kylppärin asuinhuoneekseen, nukkuu lämminvesivaraajan päällä, käy tuvassa syömässä ja makoilemassa. Kamariin Lalli ei mene kuin hätätilanteissa - koiria tulee kylään.
Edith muisti hiirensä ilmojen kylmettyä. Edithillä on ihan oma pyyntö/käskynaukaisu tuota hiirileikkiä varten. Päiväunien jälkeen, kun koirat ovat menneet ulos, Edith tulee eteeni, tuijottaa vaativasti ja "nau!". Sitten heittelen sille hiirtä. Jos hyvin käy, ennätetään leikkiä kunnes Edith kyllästyy. Jos huonosti käy, Takku raapii ulkoa ovea ja lopetan leikin ennenkuin päästän Takun sisälle. Hiirtä täytyy varjella.

Sadepäivien puuhastelu. Toki harrastetaan oppimistakin.

Istu - nyt onnistui Takultakin paikallaan pysyminen kuvauksen ajan.
Takun kanssa erityisharjoitteluna onkin paikallaan olo, odottaminen ja muu rauhoittuminen. Edistyy ihan hyvin.

Joskus tosin tarvitaan tukitoimia. Tässä otan kuvaa Nukasta ja Takku yrittää pysytellä vähän kauempana.












Parina päivänä on ollut aurinkoista! On kävelty oikein kunnon metsälenkkejä ja tietysti tavallisia peltoreittejä.

Siellä ne koirat ovat menossa. Ihmettelen kuka tunari kirjoittu blogiini, että Takku pysyy hyvin mukana. Heti seuraavina aamuina sain hakea Takun pellolta matkaan narussa. Se oli näet kadottanut joko kuulonsa tai muistinsa, ei tullut millään kutsulla. Nukkan kanssa seisottiin ja odotettiin.(Muuten se sama toheltaja lörpötti jokin aika sitten Takun kasvattajalle, että koira on jo sisäsiisti - meillä matot lattialla eikä papereita. Ja samana päivänä Takku lorottaa kahdet kunnon pissat eteisen matolle.)

Tässä olemme tauolla, Nukka ja minä. Takku viipottaa jossakin - eli se kasvaa kehittyy.
Yleensä kun Nukka haukkuu jotain, pihassa tai muualla, Takku juoksee Nukasta poispäin. Vaan tässä eräänä aamuna metsässä kun Nukka haukahti napakan ilmoitushaukun . täällä on  jotain - Takku syöksyi Nukan luo. Ja tänään kävelyllä Takku ryntäsi ajamaan varista ihan yksikseen ja haukkui pontevasti. Oi oi , niin ne lapset, anteeksi pennut, kasvaa.

Vaan vielä löytyy ihmettelemistä.

Mikä sillä on? Onko parempi kuin minun?

Hämärää, kosteaa

Kovasti on päivät lyhyet ja harmaat. Kiirettä pitää, että ennättää kaikki askareet toimittaa valoisan aikaan. Illat on sitten pitkät ja pimeät. Puhdetöinä viihdytän sitten koiria. Varsinkin Takkua, joka harrastaa kaikkien tavaroiden kurkottelua. Lähes joka ilta käymme keskustelun. Minä: "ootko sie ihan mahoton?" ja Takku : "oon, oon" heiluttaen häntäänsä ja nuollen korviani.

Olipa sitten aamu, jolloin ei satanut! Koirat leikki somasti pihassa yhteisellä luulla. Nyt voi ottaa kuvia, jee.

Palattuani pihaan tilanne oli jo muuttunut, Nukka oli ominut luun. Ihan sopuisasti tai käyttäen korkeintaan  henkistä väkivaltaa.

Hyvä on, ei sitten leikitä.

No, mitä nyt muka on tapahtunut?















Samaisena sateettomana päivänä Rikkakin pääsi metsäkävelylle ja koirat tietysti mukana. Takkukin sai olla Rikka-kävelyllä koko ajan vapaana. Rikka käveli nätisti polkua pitkin, Meerin varmassa talutuksessa tietenkin ja koirat puikkelehti siellä täällä.

Takku pysyy kävelyillä hyvin mukana, ainakin vielä. Toki Nukkakin pysyy mukana, omalla tyylillään. Se toimittaa omia asioitaan ja odottelee polun ja tien risteyksissä tai muilla sovituilla paikoilla tai juoksee joukon kiinni . Kun se tulee kutsuttaessa, se tulee minun luokseni - palkka, palkka. Takku sen sijaan käy tarkistamassa sijaintini ja tulee kutsuttaessa - ei minun luokseni vaan porukkaan mukaan.Esimerkiksi tänään olimme aamukävelyllä pikku-Onkamon metsissä, Oli käännytty paluumatkalle ja molemmat koirat katoaa. Huutelin molempia ja Takku syöksyy edestäpäin, pyörii hetken jaloissani ja juoksee sinne mistä oli tullutkin. Nukkaa ei näy. Talsin eteenpäin ja siellä on Nukka tienhaarassa odottamassa. Takku porhaltaa Nukan luo.

Lopuksi vielä arvoitus. On käyty hakemassa postit ja minulla on ollut kaksi apulaista.

Toinen posti on Nukan ttuoma ja toinen Takun. Vaan kumpi ja kumpi??

Kohtaus syksyisellä kedolla

Tänään aamupäivällä puuhastelin kotoaskareita sisällä. Koirat pihassa ja lampaat ja aasi omassa tarhassaan. Kissat sisällä nukkumassa. Kuljeskelin pölyrätti kourassa ja satuin vilkaisemaan ulos.

Ja siellä olivatkin Takku ja Rikka pitämässä seuraa toisilleen. ( Kuvasin tapahtuman ikkunan läpi. Kuvien mahdollinen epätarkkuus johtuu siis ikkunoiden puhtaus/likaisuusasteesta.)

Onneksi rauhallista tutustumista puolin ja

ja toisin.

Yhteiseloa.
















Tämän jälkeen Rikka ehdotti juoksuleikkiä ja Takku pinkaisi pihan puolelle. Ja huomasin, että olin jättänyt portin auki edellisenä iltana. Teimme silloin iltakävelyn pimeässä ja sateisessa lammasaitauksessa (lampaat ja aasi sisätiloissa). Leikittiin etsintää - kykin pimeässä ja koirat löysivät.

Sunnuntaina aloitimme reippaasti koulunkäynnin  tutussa porukassa. Saatiin ohjetta suullisesti ja kirjallisesti.
No, nyt aloitettu molempien koirien kanssa positiivisesti ponnistellen perusjutuista : katsekontaktia ja lähelläolemisharjoituksia. On tehty myös sekalaisia asioita, jaa,jaa.

Kaupungin huveissa

Nukka alkoi aristaa toista etutassuaan viime viikon lopulla. Kun ei tuntunut loppuvan omia aikojaan, käytiin eläinlääkärissä (tämä ei ole se huvi). Saatiin kipulääkkeitä ja juoksu/riehumiskielto. Vain narussa tarpeilleen - kolmen viikon ajan. Huh, olen kyllä sitä mieltä että parempi on parantua vähän nopeammin.
Tämä johdantona sille, että sain aikaseksi järjestää Takulle erityisohjelmaa. Eli Takku vieraili koirapuistossa, eka kertaa.

Vappu oli oppaana ja hyvä oli, että oli.

Takku oli näet aivan järkyttynyt moisesta virikemäärästä. Isoja, outoja koiria tuli päin. Takku luikki ihmisten turvaan (kenen tahansa) häntä koipien välissä.

Vaan tunti kun oli oltu puistossa, Takku pystyi nostamaan häntäänsä ja seurailemaan touhuissa mukana. Ja Takun oloa helpotti selvästi, kun puistoon saapui valkoinen klein/mittelspitz. Sitä Takku meni heti tervehtimään häntä heiluen - tuttua näköä varmaankin.
Lopulta oli jo ohjelmassa juoksuleikin viritelmiä vaan kamera ei moisia suostunut tallentamaan.

Jättivauva Takku on Nukan kokoinen tätä nykyä. Vähän jo isompi, mutta muutama sata grammaa kevyempi.

Lelujen käsittelyssä se on edennyt suolistamisvaiheeseen.

Aika hyvin Takku on oppinut talon tavoille: mitä tehdään ja missä ollaan milloinkin. Yöunille menee omaan sänkyynsä(häkkiinsä) ja päiväunille Nukan yöpetille (kamarin nojatuoliin).
Kun vien aamuisin aasin ja lampaat tarhaan, Takku jää odottamaan portin taakse, kiipeää sorakasan päälle. Tähän sen totutin oikein narun kanssa - Takku odottaa ja portti kiinni sen edessä. Aiemmin se luikahti tavalla tai toisella tarhaan. Ja oli oitis elikoiden kauroja popsimassa - ja kaaos valmis!
Muulloin Takku saa tulla aasia ja lampaita hoitamaan. Monesti kun harjaan Rikkaa, Takku  osallistuu. Rikka laskee päänsä alas ja Takku puhdistaa sen korvat sisäpuolelta. Sitten Takku jää istumaan Rikan eteen ja Rikka nuuhkii ja haistelee sitä hyvin tarkkaan. Takku on ihan hiljaa, korvat pikkuisen takana. Tämä on tosi suloista katseltavaa: aasin ja koiran ystävyys. Vaan tämän seurauksena  Takun mielestä Rikka on ihan vaaraton hupijuttu, jonka turpaa voi hyppiä pureksimaan. Hoh-hoi-jaa (joko minä tämän sanoin?)!!

Koululainen

Takku on palannut koulusta kotiin, on se kovaa. Loppuilta kuluu sitten maatessa ja Takku menee hyvissä ajoin yöunille.

Tällä viikolla koulu oli uudessa paikassa- lähellä autotie, kävelykatu ja mopojen ajelureitti. Yllättävän hyvin Takku pystyi keskittymään. Olin ihan hämmästynyt, kun se kotona on sellainen syöksyilijä. Ettei se vain pidä koulusta??? Tällä kertaa Takun onnistui leikkiä pikkuisen parinkoulutoverin kanssa, kun opettajan silmä vältti...

Olen Takun myötä saanut oppia mitä koiran taistelutahdolla (siis hyvässä mielessä tarkoitetaan). Kaisa, Milla ja Nukka ovat kaikki taistelutahdon suhteen miinus-koiria. Takku on eka koirani, joka vetoleikissä voitettuaan tuo lelun takaisin vedettäväksi. Liekö sekin taistelutahtoa, että Takkuun ei tehoa normaalit kiellot (EI kiipeä pöydälle jne). Sitä kun yrittää napakasti kieltää, se vaan riehaantuu. On täytynyt opetella r-a-u--h-a-l-l-i-s-s-t-i  komentamaan. Kaikkea sitä.

Nukka on mukana kun Takku käy koulua. Kävelytän ensin molemmat koirat (kaoottista menoa) ja sitten Nukka odottaa autossa. Oppitunnin jälkeen Takku odottaa autossa ja käymme Nukan kanssa kävelyllä. Ah autuutta ja nautintoa - ei ole aikuisen koiran voittanutta.

Ensiräntä

Viime viikolla satoi ensirännän. Takun tulkinta asiasta oli, että se on syötävää. Takku kulki pitkin pihaa hamuten lunta suuhunsa. Lopulta ehkä tajusi, että vettähän se onkin.
Huom. valkea koiramme muuttui lumen myötä beigenväriseksi! Väri on aito, koska kuva on otettu heti aamulla.

Tässä on maassa jo oikeaa lunta. Pieni pakkanen piristää koiria ja aurinko ihmisiä.
Nukka koira piristyi tänä aamuna niin, että hävisi kauas metsään jänisjahtiin. Takun kanssa ennätettiin tulla kotiin takaisin, ennenkuin

Takku huomasi portin takana inisijän ja toivotti kovasti tervetulleeksi.

Nukka suoritti tarkistuksen - onko kaikki OK tai ainakin arvojärjestys.
Sitten koirat aloittivat leikkiriehumisen.


Jolloin taas

Rikka oli sitä mieltä, että alkaa myös riehua - eli juoksuttaa koiria.

Minä menin väliin eli aloin seurustella Rikan kanssa, jolloin koirat voivat siirtyä takavasemmalle.

Leikkituokio illalla. Olipahyvä, että tulin tämän ikuistaneeksi (?) . Kyseessä on kauan sitten kissojen leluksi viritelty kurkihirrestä roikkuva juttu. Kuvanoton jälkeisenä päivänä Takku repi narut ja helistimet alas.

Takku leikkii lattialla ja Edith seuraa lelun tuhoa.













Pentukoulua on jatkettu Takun kanssa. Takun mieliaine koulussa on se, jossa ihmiset tulevat silittimään, kopeloimaan ja katsomaan hampaita.

Puuhastelua

Mitäpä on puuhattu? No kävelty syksyissä maisemissa. Lähtiessä kuulostelen kuuluuko jostain koirien haukuntaa - metsästysaika. Jos kuuluu, mennään toiseen suuntaan.

Tuolta taitaa olla jotakin. Ei siis sinne.
Viime päivinä on molempien koirien luoksetulot olleet oikein voittajaluokkaa -kiitos tarkemmin määrittelemättömän erityisherkun.
Toki on narukävelyäkin harrastettu. Vaan siinä on eräällä vielä opettelemista - koetan olla kärsivällinen. Hoen kulkiessani :" Hienosti Nukka osaa - varmasti Takku oppii".


Aloitin Ulpukan kerinnän. Suljin lampaat ja aasin katokseen. Takku oli mukana, se oli ainut elikoista, joka pystyi kulkemaan sisään ja ulos Nukka lähti omiin hommiinsa kun tajusi mitä tehdään. Ulpukka on tosi hankala kerittävä, se ei malta pysyä paikoillaan kuin pari minuuttia ja sen villa on niin tiheää ja paksua, ettei saksilla meinaa siihen pystyä. Muut lampaat ja aasi seisoivat ja katsoivat tuherrustani. Esmeralda kävi välillä tuppautumassa leikattavaksi. Takku touhotti ensin lampiden kanssa ,kulki sisään ja ulos. Lopulta se petasi itselleen petin Rikan viereen ja kävi lepäilemään. Sain leikattua Ulpukalta villat toiselta puolelta, ei kestänyt selkä eikä hermot enempää. Jatketaan jonain päivänä.

Tämä on Takun normaali look täällä kotosalla.

Tässä make-upin salaisuus. Odotamme lunta ja reilusti.

Joku päivä sitten Nukka kätki jonkin Kallisarvoisen pihassa olevaan pehkukasaan. Takku sai äkkihäädön yrittäessään mennä sitä tutkimaan. Tässä Nukka kauko-ohjaa Takkua pysymään poissa aarteelta.
Minulle Nukka suvaitsi esitellä kätkönsä. Mikä sulla on siellä, kysyn minä ja Nukkaa alkaa kaivaa ja kaivaa. Minä en näe muuta kuin multaa ja olkia. Sitten Nukka peittelee aarteensa hyvin huolellisesti uudestaan. Ensin käpälillä ja sitten kuonolla. Siellä on. Olkoon minun puolestani.

Lepo touhujen välillä.