Virikeviikko

Viikko on vierähtänyt ja näkymä ikkunasta on nyt tällainen.
Lumet ovat pääosin sulaneet myös metsistä, joten kulku on vapaata. Ja metsässä on kaikenlaista, myös jäniksiä juoksuharjoituksia varten. En tiedä onko Nukka tulossa vanhaksi, vai onko silla alkanut järki pakottaa päätä vai mikä. Tänään kuljeskelimme metsässä ja Nukka lähtee vauhdilla vasemmalle ja kimityshaukku kuuluu - siis jänis. No minä läksin oikealle ja kuljin ja kuljin halki ryteikköjen. Suunnitelmana kykkiä joen rannassa koiraa odottamassa. Vaan kun tulen rantaa, siellä onkin Nukka minua odottamassa. Tällaista peliä se on pitänyt tämän kevään. Jaa, jaa.

Joen rannat ovat täynnä kaikkea mielenkiintoista  - siis koiramaista virikettä.

  Keväiset tuoksut ovat virkistäneet koiran mieltä selvästi:
sisälläkin pitää ahmia suu täyteen virikettä.

Kissat ovat ryhtyneet yöeläjiksi - Edithkin silloin tällöin. Tosin toimivat päivälläkin - tupaan tuodaan hiiriä, sisiliskoja ja niitä l:llä alkavia.
Lalli oli eräänä yönä löytänyt Sisäisen Saalistajansa. Seuraavan päivän se vietti omaehtoisesti sisällä. Kyhnötti sylissäni , poistui  välillä oksentamaan ja palasi takaisin. Taisi olla huono olo. Kaikesta päätellen se oli ahminut kokonaisen hiiripopulaation tai ison rotan.





Aloittelin tänään lampaiden kerintää. Unelmalta sain muutaman villan leikattua. Ainut joka oli innostunut asiasta oli Rikka. Se hönkäili niskaani kun yritin siistiä lampaita. Lopulta leikkasin vähän Rikan turpakarvoja.
                                                                                                   

Jälkeä olemme alkaneet taas harrastaa. Aihkin ja Raikun blogista onkin luettavissa että alku oli vähän haparoivaa, mutta loppujäljeltä löytyi esineitäkin ynnä maalinainen. Esineruudussa Nukka-parka hoksasi ensin väärän emännän esineen - ja eihän sitä voi ottaa! Siten tarvittiin paljon kehoittelua ja innostamista, jotta lopulta löytyi oman emännän esine. Sen voi tuoda ....

Räntää ja Vappua

Räntäsade ja vappuhan tietysti kuuluvat yhteen, vaan enpä olisi arvannut että liittymä on myöskin  rännän ja Vapun välillä. Vaan tällaiseltä näytti maailma kun Vappu-koira oli meillä hoitokoirana.










Pahimman sateen ajan oltiin tietysti  turvassa tuvassa.






Lalli oli jostain syystä sitä mieltä, että Vappu on hyvin vaarallinen. Lalli hiipi matalana matkallaan yläsänkyyn, häntä hyvin  pöyheänä.  Reipas Edith oli sekin aika valppaana.

Lampaat ja aasi halusivat heti Vapun nähtyään tulla sitä tervehtimään - ehkä niiden mieleen muistui eräs jota ei ollut aikoihin nähty. Mutta kun Vappu kunnon paimenkoirana haukkui niitä, ne perääntyivät. Vapun vaietessa olivat taas valmiita lähestymään. Nappasin siis Vapun kainalooni siliteltäväksi ja kun se oli siinä hiljaa Rikka, Ulpukka, Nippanappa ja Unelma tulivat sitä haistelemaan. Kaikki saivat turpa-kuonokosketuksen Vappuun.

Tokihan kävimme kävelyilläkin Vapun ja Nukan kanssa. Ekana päivänä molemmat koirat kulkivat niinkuin olisivat olleet minun kanssani matkassa. Muutamat tien vierellä piileskelevät hiiret saivat ne toimimaan yhdessä. Kolmantena päivänä minulla oli sitten seurana iloinen ja reipas koirakaksikko, joka kävi tutkimassa ties mitä ties missä. Onneksi palasivat retkiltään kilpajuoksua luokseni. Jonkun kerran jo säikähdin, että olinko onnistunut muuttamaan kuuliaisen kaupunkikoiran korvattomaksi maalaiskoiraksi, huh.

Vimmaa

Eilen sunnuntaina oli suunnitelmissa pitkä kävelyretki Meerin, Rikan ja Nukan kanssa. Jotta lampaat varmasti pysyisivät poissa porukasta, laitoin ne sisäpihan portin taakse. Mutta Ulpukkaa ei portit pidelleet, se työnsi voimalla portin auki (huono solmu!) ja johdatti samalla voimalla ja vimmalla kaikki lampaat väkisin toisestakin portista ulos. No käveltiin sitten koko porukalla (lampaat on niin itsepäisiä, ettei niitä takaisin saa ihan helposti).

Rikka löysi maukasta mutusteltavaa.

Ulpukka näki joen ensimmäistä kertaa ja jähmettyi sitä ihmettelemään.







Illalla saimme porokoirat kylään - valoisaan aikaan.

Ja koska oli valoisaa, lampaat ja aasi olivat ulkosalla - aidan ja portin takana. Pitkän pimeän syksyn ja talven ne olivat jo sisällä ennenkuin porokoirat tulivat. Pihassa raikuikin kohta reipas paimenhaukku. Rikka tulkitsi tilanteen toisin, työnsi portin auki (milloin opin tekemään pitävän solmun???) ja ryhtyi ajamaan porokoiria pois. Tilanteesta selvittiin kunniakkaasti: toinen emäntä komensi porokoirat luokseen, olivat paikallaan ja hiljaa. Toinen emäntä kaivoi taskustaa koiranremmin ja talutti Rikan takaisin aitaukseen. Ja sulki portin kunnon umpisolmulla!







Käveltiin rantaan perinteisin menoin. Raiku piti huolta ettei kukaan päässyt yllättämään.

 Ja Aihki kaivoi arrteita esiin. Nukka on tarkistamassa läheisen mökin pihaa.

Lopuksi kirmailua jäällä - liekö kevät vimmaa.

Olen kuullut että monet harmittelevat, kun kevät viipyy. Meillä ei ole mitään tällaisia ilmoja vastaan. Aamuisin voi kulkea pelloilla ja peräti metsässä hankien päällä.                      

Tauot ovat tärkeitä.

P.S. Ehkä vähän toivomme kevättä lampaiden ja aasin  puolesta.

Kohti tavallista

Pääsiäisen vietimme nauttien hyvistä ilmoista ja mieluisista vierailijoista.

*Lalli osallistuu auringon palvontaan Saint Nivazin hiihtokeskuksessa.

*Edith osallistui hiihdon jälkeiseen voimisteluun ja venyttelyyn - se teki lattialla venytyksiä ja taivutuksia Hannan seurana.

* Nukka osallistui pullanleivontaan esittämällä mahtavan kerjäysnäytöksen ja saikin toki palkaksi palan taikinaa. Pullataikina on nähtävästi Nukasta maailman paras herkku. Olimme pihassa ja yhtäkkiä Nukka menee oven eteen vinkumaan, katsoo välillä minua anovasti ( se ei KOSKAAN pyri sisälle). No avasin oven ja siellä oli leipuri alkanut alustamaan taikinaa. Nukka jäi sisälle.

* Lampaat ja varsinkin Rikka ovat osallistuneet kävelyretkiin. Rikan kävelykausi on alkanut, taivallettiin oikein joen toiselle puolelle, reippaasti yli sillan. Kuten arvata saattaa Meeri oli mukana.

Nukan kanssa on kuljettu metsissä, pelloilla ja jäällä hiihtäen ja kävellen.
Se on kulkenut lähikoirana, joten lenkkejä on täytynyt pidentää, jotta koira saisi tarpeeksi liikuntaa. 

Tänä aamuna se onneksi palasi lähes normaaliin käytäntöön - kipaisi omalle lenkilleen vähän ennen kotipolkua. Oli tietysti tapansa mukaan portilla kanssani yhtä aikaa. Eiköhän pyrähdykset pitene, kun lumi sulaa ja metsä tuoksuu täysillä.








Nukka on eläimistä ollut vaisuin Millan lähdön jälkeen. Mutta onneksion tavattu tavalliseen tapaan porokoirapojat ja naapurin koiratytöt.Ja pääsiäinen piristi meitä kaikkia.

Toissa aamuna huomasin että Nukalla oli jotain lumihangessa - häntä vispaten se pyöritti lumessa jotain. Lähempi tarkastelu osoitti, että se jotain oli Edith! Edith kömpi sitten ylös, ravisti lumet niskastaan ja katsoi minua paheksuvasti !?!

Laitan tähän vielä uudempaa filmituotantoa. Pyydän huomioimaan, että nyt on jo panostettu näyttelijöiden ohjaukseen. Siis Meeri ja Rikka: