Viriketulva

Yöpakkasten kaikottua metsä lähettää jo aamusta vahvoja viestejä. Koirat ryntää vauhdilla ulos ja villiävät pihassa.

Metsässä ja pelloilla on tietysti kaikkea kivaa. . .

Peltoja lähestymme tarkkoina  - (kullakin lajilla tosin omat motiivit). Joutsenet ovat luovuttaneet pellot kurjille ja joillekin pienemmille linnuille.Kurkia on havaittu neljä ja noita mitä-lie-lintuja varmaan sata. Sääntö on se, että se joka on tullut ensin, saa pitää pellon.

Sivistysvirikkeitä on saatu kylillä ja kaupungilla kävelyillä. Sivistäminen on rankkaa touhua: 15 minuutin kaupunkikävely vastaa uuvuttavuudessa parin tunnin metsälenkkiä. Joskus kävelytän koiria erikseen kaupungilla. Tällä viikolla Nukan kanssa kohdattiin neljä koiraa - ohi hiljaa ja välinpitämättömästi. Ehkä molemmat nautimme nykimättömästä kulkemisesta. Takun onnistui vuorollaan kohdata vain yksi koira, mutta se sitäkin kiihkeämmin. Istuttiin sitten tien vieressä tovi. Jos mitään häiriötekijöitä ei ole (ihmisiä,  koiria, lintuja) Takku kulkee ihan somasti hihnassa.

Nukka ja Lempi saivat virikkeekseen kuonokopat. Kyllästyttiin ainaiseen komenteluun "Ei, Nätisti jne". Käytiin narukävelyllä ristikoidensa takana ärisevien koirien kanssa - Hilppa ja Takku olivat mukana vapaina. Pikkulenkiltä palatessa jäätiin tienmutkaan juttelemaan ja molemmat ärripurrit olivat hiljaa. Jatketaan harjoituksia.

Takun kanssa aloitimme koirakoulun: Arkitottis ja aktivointi. Kurssilla kuusi eri rotuista koiraa ja Takku kuopus. (Takku tietysti hurmasi kaikki!).
Tehtiin katsekontakti-, palkkiomerkki- ja lähelläpysymisharjoituksia ym. Kun tavoitteena oli 10 toistoa, Takun saavutus oli noin viisi.
Toiset koirat kiinnosti ja niiden nameista tulevat hajut. Mutta kaikkein kiinnostavin oli kouluttaja (kyllä nuorikin koira oikean Alfan tunnistaa!). Takku yritti epätoivoisesti saada kouluttajan huomiota: hyppimällä, istumalla, heittäytymällä selälleen. Kurssinpitäjä kuvasi koiria (kuva L&S Featherfox Oy). Purkkien alta etsittävät namit olivat ainoa ohjelma, jota suorittaessaan Takku ei rynnännyt kohden kuvaajaa.

Mukavasta koulutushetkestä innostuneita harrastettiin pihalla temppuja.

Yksi askel eteen, kaksi taakse - vai miten se menikään

Koirat odottelee pihassa, että emäntä saa kahvinsa juotua. Emännällä ei ole tietoa onko Takku jo käynyt jossakin. Huolimatta aitojen korjailuista, Takku hyppelee edelleen niiden yli. Mutta jotain se on oppinut. Joskus huomaan aamulla ikkunasta, että Takku pellolla. Kiroilen, mutta juon silti kahvini rauhassa. Ja kun menen ulos,siellä on pihassa kaksi kilttiä koiraa.

Tänään joutsenet muuttivat aidan takana olevalle pellolle. Ei kun harjoittelemaan yhdessäeloa. Otin Takun pitkään naruun, Nukka irrallaan sehän osaa käyttäytyä.Kun pääsemme pellon laitaan, Nukka syöksyy haukkuen päin joutsenia!!! Lähes seitsemän vuotta se on ollut joutsenvarma koira. Karjun kurkku suorana ja Nukka pysähtyy. Joutsenet häipyvät -se siitä oppitunnista. Palataan pihaan. Hiljaa mielessäni toivon, että joutsenet ottaisivat opikseen ja pysyisivät toisella  pellolla. Virhe, virhe, koska vierellä kulkee ajatuksenlukija- koira Nukka. Illalla joutsenet ovat palanneet ja ottaneet mukaansa pari tuttuaan. Päästän Nukan iltaruuan jälkeen ulos ja tulen sitten Takun kanssa pihaan - jolloin Nukka ryntää aidalle haukkumaan joutsenia.Ja eräs taas karjuu. Laitan koirat tarhaan, pidän t-tauon, vien aasin ja lampaat sisätiloihin. Otan molemmat koirat naruihin ja menemme yhdessä aidan viereen katsomaan ja kuuntelemaan joutsenia. Istumme hipihiljaa kevätillassa, kalpea kuun puolikas taivaalla. Joutsenetkin hiljenevät. Takku on tullut siihen tulokseen, että joutsenet ovat jotain tosi vaarallista.Se istuu puoliksi sylissäni.

Vaikka agility-keppien idea ei olekaan vielä täysin selvinnyt Takulle, on se kuitenkin saanut suuren oivalluksen.
Takkuhan rakastaa  ihmisiä ja mielihyvin hyppii suutelemaan kaikkia, kaikkia.Kovasti on koetettu opettaa, että alas, alas niin saa rapsutusta. Oltiinpa päivänä muutamana kylillä. Palattiin kaupan parkkipaikalle ja siinä oli joukko mopopoikia. Ohitettiin pojat sen verran läheltä, että Takku ennätti istahtaa yhden pojan viereen ja nostaa katseensa (täydellinen sivulle tulo). Vihjasin pojalle, että voisi rapsuttaa. Sen poika tekikin, huomiosta  mielissään. Vaan eipä tässä kaikki. Toisella kerralla kylillä tuli vastaan mies, joka Takun lähentymisyrityksen nähdessään teki kutsuvan eleen .Päästin siis Takun tervehtimään - ja se somasti sivulle istumaan.

Eläimiä metsässä ja pihassa

Nukka ja Takku ovat  nauttineet mukavista koiraseuralaisista metsässä. Porokoirien kanssa päästiin vihdoin metsään - kiitos valoisten iltojen. Neljän koiran lauma kävi tarkistamassa metsäalueen hyvin laajasti. Takun pää oli sekaisin vielä seuraavana päivänä - oli niin jännää ja kivaa.
Vappu-koira liittyi seuraamme alkuviikosta. Vappu on lähikoira, joten kaikkien koirien lenkit olivat lyhykäisiä.

(kuvat Vapun emäntä)










Koko porukka , nuoriso johtaa joukkoa.

Takku ja Vappu

Takku harjupolulla.

Pihassa Vappu ilmaisee mielipiteensä Rikka-aasista.


















Rikan kanssa olemme kaksistaan käyneet lisälenkeillä. Rikka on  laihdutuskuurilla.
Näiden kävelyretkien hyöty on kylläkin kyseenalainen - Rikka näet syö koko ajan! Tien viereltä risuja, metsästä sammalta ja ruohoa.

Eilen vietin koko iltapäivän remonttihommissa. Laittelin aitoja kuntoon. Porttien päälle rakentelin lisäosia. Elosalama-Takkua on mahdotonta vahtia! Nyt pitäisi olla tarpeeksi korkeat esteet. Olihan ne tarpeeksi korkeat, mutta ei kyllin tiiviit. Pistäydyin sisällä ja kun palaan, huomaan pellolla vaalean koiran (onneksi Takun erottaa hyvin maastosta). Takku tuli kyllä vauhdilla pihaan , kun huutelin, että " äkkiä pihaan". Samalla se paljasti , mistä oli livahtanut. Hyppäsi aidan läpi - siinä oli koiran kokoinen kolo. Nyt se kolo on tukittu.

Pihaeloa.
Lampaat ja Takku virkeinä.

Rikka seisoo paikallaan ja vartioi Nukan unta.