"Ei tehrä tästä ny numeroo"

Muutama juttu, josta ei siis tehrä numeroo.
1) Aamukävelyllä lähestyimme peltoja ja olin tietysti yhden metrin ja yhden sekunnin myöhässä  - Takku pinkaisee pellolle kohti joutsenia. Kolmannella SEIS-komennolla saan Takun palaamaan porukkaan! Mutta ei siis  tehrä....

Tämä kuva on otettu toisella kerralla. Minulla on hyvissä ajoin varmuudeksi molemmat koirat kiinni, kun lähestymme peltoja. Eikä siellä sitten ole joutsenen joutsenta. Eipä tietenkään.
Takku käy tarkistamassa pellon, me Nukan kanssa kuljemme tietä pitkin.













2) Tasapuolisuuden nimissä ei tehdä myöskään numeroa erään koiran hyppysaavutuksista. Kerran pari päivässä Takku löytyy aidan toiselta puolelta. Joskus se poikkeaa jossain asioillaan, useimmiten on etupihalla.  Nyt kun sulat maat ja aurinkoista, kissat ulkoilevat enemmän. Lalli juoksee vauhdilla pihassa, Takku tietysti perässä. Lalli hyppää portin yli metsään ja Takku perässä.Onneksi ne jäävät sitten leikkimään keskenään aidan lähistölle. Käyn sitten vähin äänin hakemassa Takun pihaan ( arvelen ettei 10 kk ikäiseltä koiralta voi vaatia sellaista malttia, että pysyisi pihassa moisessa tilanteessa.)
Olemme kovasti harjoitelleet pihassa pysymistä niin, että minä käyn vajassa ja koirat on vapaana pihassa eli Takku siis harjoittelee, ettei hypi portista perään. No, tänään sitten ollaan lähdössä postin hakuun. Koirat irrallaan etupihalla. Käyn vajassa eikä sitten enää olekaan kuin yksi koira näkyvillä. Käyn sulkemassa portin pihaan, huutelen Takkua ja lähdetään matkaan Nukan kanssa. Vilkuilen taakseni, tulisiko kadonnut tytteli. Ei näy.  Lopulta sanon Nukalle "käännytään" ja Nukka lähtee kiitolaukkaa kohti kotia. Ja sieltä löytyykin yksi vaalea koira kiltisti portin takana odottamassa!
3) Takku täytti tänään 10 kuukautta. Harmillista kyllä, meillä juhlitaan koirien syntymäpäiviä vasta 10 vuodesta eteenpäin.

 Muuten  ollaan tavalliseen tapaan kuljettu metsissä yhteisymmärryksessä matkasta ja suunnasta.


Joskus on tosin erimielisyyttä kotiinpaluun tavasta.

Tällä koiralla oli jotain toimittamista metsässä ennen pihaan saapumista!

"Olin samalla retkellä, mutta en ottanut turhia askelia".

Raikkaassa kevätilmassa ruoka maistuu.
Edith on nyt liittynyt seurusteluporukkaan. Koirat, lampaat ja aasi olivat pihassa . Edith juosta kipitti syliini. Hetken kuluttua sitä tuli tervehtimään Nukka, sitten Rikka, sitten Takku ja lopulta lampaat, kukin vuorollaan. Ja Edith hyrisi sylissäni.

 

Karkulaisia ja sohvakoiria

Jokunen päivä sitten koirat nostivat aikamoisen metakan päästyään ulos. Haukkuivat tosissaan metsään päin. Takkukin hyvin kumeasti, mutta välillä perääntyen talon lähelle. Läksin seuraksi (tueksi ja turvaksi) katsomaan mikä siellä on. No - siellä oli yksi aasi ja kolme lammasta kuusikossa. Lampaat ja aasi tulivat nöyrästi portille ja omaan pihaan. Haukuntakin lakkasi. Kävin sitten korjaamassa kaatuneen aidan.
Esmeralda on kehittänyt uuden iltaohjelman. Kun vien aasin ja lampaat lampolaan, jossa niitä odottavat heinät ja muutama porkkanan pala, niin Esmeralda hotkaisee annoksensa ja karkaa lampolasta. Ensin se ei ole kuulevinaan kutsua.Suljen lampolan oven ja kutsun uudestaan.Se tulee,mutta sisälle asti vain herkun perässä - siis kannattaa karata.

Intohimoinen ulkoilija Nukka on siirtynyt sisä-ja sohvakoiraksi. Samaan oireryhmään kuuluu koloihin tunkeutuminen ja muu pesän rakennus eli juoksusta on pari kuukautta.
Edith pitää lepäilyseuraa.

Samanaikaisesti toisaalla tuvassa Takku järjestää itselleen viihdykettä.











Takun viihdykkeistä puheen ollen. Toissa iltana se otti ja häipyi , kun tultiin lampolasta. Oli jo ihan pimeää.
"Oma vika jos susi syö" huutelin tomerana perään,vaikka olinkin hätääntynyt oikeasti. Ja hermostunut ja suutuksissani. Onneksi koira hyppeli takaisin pihaan. Sanoin, että lähdetään sisälle ja Takku yritti lähteä poispäin. Sain sitä kiinni pannasta SEIS. Tarkoitus oli sitten mennä hyvässä järjestyksessä sisälle, mutta Takku riuhtaisi ja minä kaaduin (puoliksi tahallani ettei sattuisi). Niin otti tilanne päähän, etten päästänyt pannasta irti vaan vaan menimme yhdessä sisälle.Huh, huh. Olipa meillä littana korvainen koira sinä iltana.  Ensin se oli nurkassa ja heilutti hännänpäätä nöyränä kun lähestyin.Tuli kuitenkin hetken kuluttua tuolini taakse makaamaan. Mielessäni pyöri tietenkin kaikenlaiset mahdolliset aiheuttamani traumat ja sielunvammat. Oih ja voih!
Seuraavana aamuna Takku oli ihan normaali iloinen itsensä. Minulla sen sijaan oli nilkka tulessa. Luovuin siis suunnittemastani narukävelypäivästä ja vein koirat pellolle ja metsään juoksemaan. Takku tulee muuten nykyisin hyvin kiltisti sisälle.

Joutsenet ovat tulleet jo muutama viikko sitten ja nyt ne ovat aamuisin lähipelloilla.

Takku opettelee joutsenten kanssa seurustelua: katsotaan vaan.

Pellot ovat tällaisia järviä. Joutsenia en onnistunut saamaan kuvaan, kun aurinko paistoi niin etteikamerankuvaa näkynyt!

Näin meillä: Who's the boss?

Vaihtelu virkistää

 Takku-parka taitaa luulla,että vaihtelu virkistää vanhaa emäntää. Kuinka muuten tämän teiniprinsessan käytöstä voisi selittää?
Eräänä päivänä kaikki sujuu emännän toiveiden mukaisesti. Aamulla pihassa odottelee kaksi koiraa että emäntä saa kahvinsa juotua. Sitten etupihalla odottelee kaksi koiraa, että emäntä saa vietyä aasin ja lampaat ulkotarhaan. Kävelyillä on kaksi metsässä loikkivaa koiraa, jotka rientävät emännän luo kutsuttaessa. Aasit, lampaat ja kissat saavat suht rauhallisen kohtelun. Ah kuinka helppoa ja rauhallista.
Eräänä toisena päivänä aamulla pihassa on vain yksi koira (se keski-ikäinen).Nuori koira on kokenut täydellisen muistin menetyksen - ei muista edes nimeään. Kun on tarkoitus mennä tarhaan, koiruli lähtee pinkomaan vastakkaiseen suuntaan. Katsoo taakseen - ähäkutti, et mahda mitään. Ja tällaisina päivinä aidasta löytyy aina kohta, jonka yli voi loikkia pellolle. Jos yritän kutsua takaisin, saan vastaani taas tuon ähäkutti-katseen. Nukka tietysti keräilee mallikoira-pisteitä: kulkee vierellä ja noudattaa pienimpiäkin kehoituksia! Kauaa Takku ei ole retkillään - yhtäkkiä se pihassa, ties mitä hyppinyt. Vähän epäilen, että nämä ovat Takusta niitä tosi hauskoja päiviä. Vaikea sanoa, se tuntuu kyllä nauttivan kaikista päivistä. Ei siis mikään murjottava murkku - ainakaan vielä.

Ollaan oltu lampolaa siivoamassa ja Takku auttaa vesiämpärien kuljetuksessa.

Sillä välin Nukka suorittaa seisontaa - tietysti namipalkalla.

Käyn kuvaamassa Takun
taistelua ämpärin kanssa.

Saalis napattu!

Palatessani huomaan, että Nukka suorittaa edelleen tehtävää - vain pää on kääntynyt.

Yhteispotretti.

Liikuntaa

Kamerakin pääsi aamukävelylle Pikku-Onkamolle. Jäät on toki vielä kantavat, mutta minä kävelen mieluusti vain silloin, kun moottorikelkka on todistettavasti juuri ajanut  jäällä  (ja palannut matkaltaan ).

Niinpä jäällä seikkailija kutsutaan takaisin.

 En lakkaa ihmettelemästä koirien korvien toimintaa. Tälläkin retkellä molemmat koirat olivat koko ajan kuulolla.

Jäältä ja metsästä tultiin iloisesti luokse kutsulla tai ilman. Niinpä päätin tehdä vielä ylimääräisen poikkeaman toiseen metsään. Ja kuinka ollakaan, sinne koirat katosivat. Ei kuulu, ei näy.
Aikani odoteltuani, lähdin katsomaan, missä luuraavat. Olivat löytäneet jokin tosi mielenkiintoisen hajun, tuhistelivat puun juurella. Kun olin noin kymmenen metrin päässä, niille palasi kuulo.
Toisena aamuna äkkäsivät ketun pellolla ja juoksivat  - ties minne. Ymmärsin, että kuuloelimet ei toimi, ja käännyin kotiin. Huusin kyllä koirille, minne olen menossa. Minä olin ekana kotona, sitten Takku ja sitten Nukka.

Lumet häviävät vauhdilla. Ruohonsyöjät etsivät ahkerasti vihreää. Vaalea petoeläin osallistuu - ja syö sitten seuran vuoksi papanoita.

Tänään ajaa hurautettiin kaupunkiin.
Jo ensimmäisessä lumupenkassa oli maalaisille tutkittavaa.

Ja sitten menivät remmit jo sotkuun!
Enempiä kuvia ei napsittukaan, kun oli niin paljon tapahtumia. Ohitettavia ihmisiä, tervehdittäviä ihmisiä (nämä niitä jotka pysähtyivät - oi kuinka ihania). Tervehtimiset sujuu Takulta paremmin kuin ohitukset. Ja ohitettavia koiria - tässä eräällä on PALJON opittavaa vielä.