Hyvää Joulua!

Ah, ihanaa, pakkasta vain 16 astetta ja päästiin kunnon aamukävelylle.

Jäällä pysähdyttiin miettimään reitin suuntaa.

Lumi koristelee koirat ja

rannan kaislat.














Kotiportilla meitä jo odotettiin:

Viime viikon pakkasten vuoksi lampaat ja aasi tekivät lyhennettyä ulkoilua.
Rikan talvipukeutumisessa on säännöt: yli 10 astetta pakkasta takki päälle, yli 15 astetta takki ja kauluri ja yli 20 astetta vielä lisälämmike takin alle.

Rikka selvästi pitää pukeutumisesta, se seisoo ihan hiljaa ja kärsivällisesti kun puen sitä ja solmin kaikenlaisia nauhoja.

Entäpä kissat? Edith on heittäytynyt täystoimiseksi sisäkissaksi, ulkoilee vain alle 10 asteen kelillä

Lalli käy asioillaan ulkona  kunnon pakkasillakin , hyvin pikaisesti.

Ja molemmat kissat riehuu ja tömistää, silloin kun eivät nuku.

Naisenergiaa

On taas ulvonnan ja ininän aika.... Yritämme kestää.
Onneksi eilen ei tarvinnut kuunnella mitään hermoonkäypää ääntelyä. Naapurin tyttöset Hilppa ja Lempi - myös täydessä kiimassa - olivat päivähoidossa. Jätin narttulauman ulos.

Paitsi Milla halusi olla sisällä rauhassa.






Kurkin ikkunasta mitä ulkona tapahtuu, mutta en näe koiran koiraa. No niin, narttulauma on päättänyt yksissä tuumin lähteä riiustusreissuun.

Tyhjä hämärä piha.




Lopulta koirat löytyvät kuusen takaa, häveliäitä otuksia.

 
Mellastettuan noin neljä tuntia lumihangessa, neitoset suostuivat lepotaukoon sisällä.

Miesenergia ei pärjää naissellaiselle. Jokunen aika sitten saimme iloksemme porokoirapojat päivähoitoon. Ohjelmassa oli vapaata itsensä toteuttamista pihassa. Raiku ja Nukka leikkivät välillä, mutta pääasiassa kaikki koirat ilmoittelivat metsän ja pihan eläinten liikkeistä. Nukan ja Raiku kävivät narukävelyllä.  Olin suunnitellut vielä illaksi kaukenlaista virikeohjelmaa, mutta näin siinä kävi:

Talvi on tullut, nautitaan lumesta. Ja koska maa on valkoinen, vietettiin varmuudeksi joulu hyvissä ajoin. Eläköön valinnan vapaus!

Joulu on ohi ja joulukuusi pääsi parempiin suihin.

Muita kuulumisia. Nallella (Kukkipuun Goarvil) on pentuja kennel Omituisessa http://omituinen-sienisaalis.blogspot.fi/ . Onnea!
Onni (Kukkipuun Viertu) kävi luonnetestissä ja hyväksi havaittiin. Ja hermot olivat +2 (täällä kasvattaja hihkui). Kiitos Meiju!

Temppuja

Hämäryydessä ja kosteudessa on koitettu viihdyttää itseämme erilaisin tempuin. Pihasshan meillä on maalaisagility-esteitä: muutamia puunrankoja joiden yli voi mennä,  likakaivonkansi jonka päälle voi hypätä, penkki jonka  voi alittaa, muutama keppi kierrettäväksi jne. Nukan kanssa on harrastettu koko rataa Ja Rikan kanssa ylityksiä ja kiertämistä. No tehtiin Nukan kanssa hyppysarjoja. Rikka tuli siihen. Ensin katseli touhua ja sitten lähti mukaan. Niinpä meillä oli oikea sirkus! Nukka hyppää kahden esteen yli ja Rikka perässä kävelee kahden esteen yli. Minä ohjeistan: hyppy - yli - hyppy -yli.
Nyt on molemmilla sirkuseläimillä seuraava temppu harjoituksessa. Olen kyykyssä, pidän keppiä edessäni ilmassa (ei korkealla) ja koitan saada Nukan hyppäämään ja Rikan astumaan kepin yli. Jo onnistuu, tosin molempia täytyy vielä avittaa toisen käden houkutusnamilla. Rikan kanssa tämä onkin varsinainen temppu kouluttajalle . Rikka yrittää tietysti saada namin (näkkileivänmuru) kurkottamalla ja kouluttaja yrittää saada kätensä venymään. Jatketaan harjoituksia. Milla menee tarhaan, kun Rikka harjoittelee. Milla tekee yleensä pari tassunanto-temppua ja siirtyy sitten katselijaksi.

Melkein neljä vuotta sitten opetin Nukalle pinta-temppua http://kukkipuun.vuodatus.net/blog/archive?&y=2008&m=01 .
Nyt sain päähäni jatkaa harjoituksia! Otin paperiarkin , pistin sen lattialle. Nukka haisteli ja tutkisteli. Otin arkin, vein sen kauemmaksi Nukasta, osoitin arkia sormella ja sanoin: "pinta". Tulos tässä.

Ei ihan täydellinen suoritus, mutta lienee Nukassa vähän muistihirviönkin vikaa.













Muuten on vietetty pitkän pitkiä hämäränhetkiä.

Juhlintaa ja reippailua

Viime lauantaina 11.10. Kukkipuun kennelin esikoispentu Tshokka täytti 15 vuotta.

Kuva on viime kevään katselmuksesta ja sen on ottanut Päivi Reiman.

Tshokka voi hyvin, kuulo on siltä heikentynyt , mutta se on opiskellut käsimerkit - kuuntelemisen tahto on tallella. Tshokka pitää edelleen koira- ja hevoslaumat järjestyksessä.

Onnea mahtavalle Koiralle!



Me täällä juhlimme Tshokan synttäreitä reippaalla metsäretkellä viiden koiran ja kolmen ihmisen voimalla.

Kuvassa etualalla Vappu ja Raiku, taustalla Milla ja Nukka sekä lähes piilossa Aihki puunoksan kimpussa.
Kuvan otti Vapun emäntä.
Metsäretki sujui mainiosti, koirat juoksentelivat siellä tällä ja ihmiset kävelivät ja rupattelivat. Paluumatkalla jälkimestari Raiku suoritti uroteon : kävi hakemassa kadonneen esineen (Vapun emännän tumpun). Sai ansaitsemansa taputukset ja hyvä-huudot.
Retken alkussa sen sijaan oli hiven säpinää. Ensinnä vierailijat hätkähtivät kun tien vieressä oli ollut miehiä kiväärit kourassa. Vappu seurueineen saapui meille ensimmäisenä ja vastaanotto oli ystävällinen (Millahan siis tulee toimeen kaikkien kanssa ja Nukka Vapun kanssa). Sitten saapuivat porokoirat (joihin pätee edellisen sulun lauseke). Ne olivat kiinnostuneita uudesta koiraneidosta - ja sehän otti Nukkaa päästä! Jäykkäkouristus iski (pitäisiköhän se rokottaa) ja Vappu sai osakseen mahtavat ärinät ja hyökkäilyt. Ou, ou. On se mahoton (siis Nukka) aina sen pitää olla Best in the show.

Sunnuntaina vuoltiin taas Rikan kaviot. Meeri on hoitanut vuolujen välillä kavioita isolla viilalla ja nyt ne olivatkin niin hyvässä kunnossa ettei Tiinan tarvinnut tehdä niille paljon mitään . Hyvä Meeri!
Juhlimme tätä asiaa pitkällä metsäkävelyllä - Meeri, Rikka, Nukka ja minä.

Tänä aamuna kierreltiin joen rantoja. Vettä riittää.

Milla pysyttelee turvallisen matkan päässä vedestä.

 Nukka käy hörppimässä sitä.

Tässä oli jotain tosi mielenkiintoista - majavan kulku-ura.









Iltapäivällä kuljeskelin lampaiden ja aasin seurana kotiniityllä. Eivät ne paljoa minusta piitanneet, lumen alta oli paljastunut ruohoa. Nukka kulki seuranani ja päätin tehdä esineen- etsintä-harjoituksia (mistä tulikin mieleeni?) Kävin hukkaamassa tumppuni kivien koloihin ja ruohikkoon. Ja Nukka etsi ja toi. Touhu kuullosti varmaan hauskalta, koska Rikka päätti liittyä joukkoon. Vähän jännitin uskaltaako Nukka ottaa tumpun, kun Rikka melkein seisoi sen päällä- uskalsi. Sitten tehtiin vielä "oman" etsintää eli asetin kädestäni yhden kävyn käpykasaan ja Nukan piti ottaa juuri se käpy. Tämä on varmasti koiralle ällöttävän helppo tehtävä, mutta minuun se tekee vaikutuksen. Rikka oli kulkenut mukana kun näitä puuhattiin ja se päätti alkaa kunnon leikin. Se juoksi pikkulenkkejä, tuli eteeni seisomaan, turpa pitkällä, korvat takana ja päästeli yniseviä ääniä. Tajusin että se ehdottaa jotain leikkiä, mutta en kyllä keksinyt mitä. Niinpä sitten juoksin vähän itsekin. Rikka juoksi villinä, heitteli jalkojaan ja huuteli, teki pitkiä kierroksia, ajoi välillä lampaita. Nukka oli poistunut pihaan. Rikan meno oli hurjaa. Vaikka se aina kääntyy, ennen kuin tulee liian lähelle, otin varmuudeksi oksan kädenjatkeeksi ja se vaihtoi suuntaa vähän kauempana.

Kuminauhaa

Taas kirkas päivä! Käytiin kuvaamassa pellolla sitkeästi majailevia joutsenia.

Kovin lähelle en päässyt kun lumi narisi kenkien alla ja joutsenet valpastuivat. Koirat olivat tutkimassa läheistä latoa: Nukka sisällä ja Milla ulkopuolella. Nukalla oli kiihkeä kaivuuhomma menossa enkä saanut sitä ladosta pois kuin menemällä valtaamaan sen kaivoksen. Sitten vähän äkseerasin Nukkaa ja lopulta sanoin, että " hyvä" ja samassa se ryntää latoon uudestaan. Nyt tuli kylläkin pois ihan karjunnan voimalla.

 







Lumi on siitä hyvä elementti, että se tekee ihmisen vähän tasa-
arvoisemmaksi koirien kanssa. Minäkin huomasin, että tällä tiellä oli kulkenut yksi sauvakävelijä, yksi kissa ja muutama pikku piipertäjä.

Kaikkihan tietävät, että jokaisella kunnon koiralla on henkinen kuminauha omistajaansa.  Tietysti meilläkin. Millan kuminauha on vanhetessaan menettänyt joustavuuttaan ja Milla pysyttelee lähellä - nauha ei  veny. (Millaa voi käyttää esimerkkinä siitä, kuinka kärsivällisyys palkitaan. Neljätoista vuotta odottelin ja nyt minulla on täydellinen lähikoira!)

Tässä Milla odottelee Nukkaa porukkaan. Nukan henkinen kuminauha on vielä joustava: se venyy ja







ja venyy ja venyy ja lopulta kiskaisee koiran vauhdilla takaisin!

Rikalla on toki  myös omanlaisensa henkinen kuminauha - aika venyvä mutta pitävä. Rikan kuljetusnaru on oikeastaan vain koriste. Se päättäisi/päättää lähteä, ei sitä minun voimilla pidellä. Metsässä ja kotitiellä annan sen usein kulkea vapaana mukana. Jos se päähänsä karata, se karkaa kotiin!






Nukan aamupusu Nippanapalle - liekö kuminauhan vahvistusta?

Sateen lomassa

 Yhtäkkiä yllättäen tulikin aurinkoinen päivä.
Lalli pitää auringosta ja sai seurakseen Nippanapan

 ja Rikan.

 Sänkipelloilta löytyy aina jotakin - etsiskelupuuhissa Lempi, Hilppa ja Nukka.

 Syreenipensas syyshuollossa!
Syksyn tullen ruuanetsintä toimet voimistuvat. Pajujen ja sireenien lehdet noukitaan maasta ja syötävää etsitään kaikkialta. Myös aitojen takaa. Eräänä iltana , jo pimeän tultua, pihassa oli vain kaksi lammasta odottamassa lampolaan pääsyä. Pihavalon ulottumattomista kuului hiljaista ja matalaa huutelua, isompaa ja vähän pienempää. Kasvimaaaitauksesta löytyi yksi lammas ja yksi aasi. En tiedä miten ne olivat sinne menneet, mutta pois eivät osanneet tulla. Niin hiljaisesti en ole ennen kuullut Rikan huutelevan. Pelastettiin ne sieltä Nukan kanssa.

Talvi taitaa tehdä tuloaa. Siitä varma merkki on se, että koirat siirtyvät sohvalle!

Hetkiä

Olimme järven rannalla neljän koiran ja kahden ihmisen porukalla. Täysikuu näkyi taivaalla ja tyynessä vedessä. Lähelle lensi muutamia joutsenia keskenään jutellen. Kauempaa Poroniemen takaa kuului suuremman lintuparven kalkatus. Muuten oli hiljaista. itten kuului kaislikosta koiran haukunta, veneessä varmaankin. Raiku, nuoren porokoiran innolla, vastasi haukahduksella ja matalalla murinalla. Vastaus tuli välittömästi. Kun koirat olivat vaihtaneet tietoja siitä kuka ja ketkä ovat ja missä, ne selvästikin siirtyivät yleiseen jutusteluun. Haukahtelivat pitivät taukoa ja taas muistui mieleen asia joka piti vielä sanoa. Muut kolme koiraa - Aihki, Milla ja Nukka .- istuivat levollisen tarkkavaisina kuunnellen haukkujen vaihtoa. Vene lipui joelle. Raiku lähetti vielä loppuviestin: haukahduksen ja murinan - me ollaan vielä täällä. Sitten koirat havahtuivat omiin puuhiinsa.

Aurinkoinen iltapäivä. Rikka-aasi asettui pihassa makuulle nauttimaan sen lämmöstä. Asetuin Rikan viereen , nojasin sen lämpimään rintaan. Rikka köllötti tyytyväisenä. Sen kaviot olivat kaikki näkyvillä. En voinut vastustaa kiusausta. Nappisin tikun maasta ja puhdistelin sen kaviot. Hyvin huolellisesti ja pitkään.  Lopulta Rikka nousi, hieraisi kevyesti päätään olkaani ja lähti syömään.

Toimittelin asioita sisällä, koirat ulkona. Viimeisinä kukkina kasvimaalla vielä kehäkukat. Otin kameran läksin ulos. Nukka huomasi (tietysti) tuloni. Ja silmät syttyi, koko koira oli täynnä iloa. "Otan vain kuvia kehäkukista" ja kliks! Valo ja ilo sammui. Pettynyt koira asettui makuulle.

Sain viestin , että Valle-kissa oli lähtenyt sinne

"missä on se suuri puu

jossa niinkuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa."

Siellä sun täällä

Syksyiset kävelyt jatkuvat. Mutta eivät aina suju kuin Strömsössä - vaikka on tuo åsnan mukana. Lähdin näet eräänä iltapäivänä tohkeissani lampaiden, aasin ja koirien kanssa kävelylle. Vaan eipä päästy kuin muutama kymmenen metriä tietä pitkin, kun - hupsista vain - minulla on metsässä villinä juokseva aasi, jota tietysti uskolliset lampaat seuraavat. Molemmat koirat lähti kotiinpäin - ne tietää että Rikan hepulijuoksujen ja -huutojen aikana kannattaa maastoutua. Sain Rikkaan kuitenkin yhteyden ja se seisoi paikallaan jotta voin irroittaa talutusnarun. Aikansa juostuaan Rikka ja lampaat asettuivar metsään syömään ruohoa. Minä pidin t-tauon tiellä. Nukka palasi luokseni - tuli kyllä hyvin varovaisesti Rikkaa pälyillen. Houkuttelin lampaat mukaani kävelemään. Se on helppoa, tarvitsee vain pistää juoksuksi, niin lampaat seuraa. Vilkuilin taakseni mitä Rikka tekee. Seisoi metsässä ja katsoi meitä, Nukka kulki lampaiden kanssa. Mentiin vielä vähän matkaa ja Rikka lähti perään.Laitoin sitten Rikalle narun ja kuljeskelimme koko porukalla metsässä hyvien ruohotuppojen ohjaamina. Kotiin paluu sujui kauniisti yhdessä kävellen.
Seuraavana päivänä lampat (ja Milla) jäivät pihaan. Rikan kanssa kuljettiin pitkä lenkki. Rikka kulki kauniisti, reippaasti ja niin nöyrästi kuin aasi pystyy. Kävelyretken salaisuus - Meeri oli mukana! Hoh-hoi, sanoi aasikuiskaaja. Nukka kulki myös kauniisti mukana. Se yritti kulkea hitaasti, mutta pakko oli välillä tehdä pikku lenkkejä.
 

Päivänä muutamana kävelytimme Vappu-koiraa emäntineen metsässä. Nukka esitteli Vapulle meidän metsiä. Ja Vappu juoksi hyppi ja nautti.

Toki koirien emännät nauttivat syksyisestä metsästä. Puhumattakaan Millasta, jonka erityistehtävä tässä nimenomaisessa metsässä on johdattaa emäntä totutulle t-taukopaikalle. En tiedä mistä se on keksinyt tämän. Ehkä se on huomannut että tietyssä ryteikössä saatan alkaa harhailla.                                                                                    

Touhuilua

On nautittu sateiden välillä kirkkaista ilmoista.
Venettä on käyty tyhjentämässä.

Tosin tämä puuha on loputon...

Kävelyllä on käyty ahkerasti erilaisin porukoin. Rikan kävelyttämisessä on nyt uusi ongelma, nimittäin Ulpikkalammmas. Kun Rikka lähtee pihasta se huutaa kuin henkensä hädässä ja juoksee paniikissa, yrittää murtautua portista perään.  No sitten päätettiin , että otetaan Ulpukka mukaan. Vaan eihän se onnistunut, koko lammas lauma työntyi portista ulos. Milla oli ainoa joka jäi pihaan - avoimen portin taakse.

 Yhteisrintama.

Tämän vielä otan, sitten tulen!

Koko porukka palaamassa kävelyltä.

Milla on kyllä kävelyillä reippaasti mukana joka aamu. Muden kävelyiden kohdalla se käyttää 

harkintaa. 

 

Lopuksi on vielä kehuttava kuinka hyvin kasvatettuja ja suorastaan sivistyneitä eläimiä meillä asustaa. Olimme syysvieraiden knssa Ukkolaavulla päiväretkellä. Ihmiset joivat kahvia ja mutustelivat munkkeja. Koirat asettuivat oma-aloitteisesti vähän matkan päähän tähän tyyliin:

On nautittu sateiden välillä kirkkaista ilmoista.
Venettä on käyty tyhjentämässä.

Tosin tämä puuha on loputon...

Kävelyllä on käyty ahkerasti erilaisin porukoin. Rikan kävelyttämisessä on nyt uusi ongelma, nimittäin Ulpikkalammmas. Kun Rikka lähtee pihasta se huutaa kuin henkensä hädässä ja juoksee paniikissa, yrittää murtautua portista perään.  No sitten päätettiin , että otetaan Ulpukka mukaan. Vaan eihän se onnistunut, koko lammas lauma työntyi portista ulos. Milla oli ainoa joka jäi pihaan - avoimen portin taakse.

 Yhteisrintama.

Tämän vielä otan, sitten tulen!

Koko porukka palaamassa kävelyltä.

Milla on kyllä kävelyillä reippaasti mukana joka aamu. Muden kävelyiden kohdalla se käyttää 

harkintaa. 

 

Lopuksi on vielä kehuttava kuinka hyvin kasvatettuja ja suorastaan sivistyneitä eläimiä meillä asustaa. Olimme syysvieraiden knssa Ukkolaavulla päiväretkellä. Ihmiset joivat kahvia ja mutustelivat munkkeja. Koirat asettuivat oma-aloitteisesti vähän matkan päähän tähän tyyliin:

Vaan Edith päätti pistää paremmaksi. Se tuli eräänä iltana sisään hiiri suussaan, hyppäsi pöydälle, asetti hiiren ruokakuppiinsa ja söi sen sitten siitä siististi.

Vaan Edith päätti pistää paremmaksi. Se tuli eräänä iltana sisään hiiri suussaan, hyppäsi pöydälle, asetti hiiren ruokakuppiinsa ja söi sen sitten siitä siististi.