Riemukasta luoksetuloa

Hoh-hoi-jaa taas kerran. Olipa meillä kyläilemässä Takun ylin ystävä Hanna. Ja minä selvästikin katosin pienen (!) koiran mielestä. Ei auttanut muu kuin pyytää Hannaa kutsumaan Takkua, jos mielin että se tulisi mihin tahansa toivottuun paikkaan. Yksi kutsu - ja koira lentää luoksensa  silmät loistaen Nukka perässään.
En ennättänyt vaipua epätoivon syöveriin. Nimittäin kun saatoimme vieraamme lentokentälle, otin Takun sisälle halliin . Jopas löytyi Takulta katsekontaktia ja mukana kulkemista ilman mitään kehoituksia!

Lisäksi löysin pakastimesta koirille paloittelemani  lampaan maksan. Ei ole nyt ollut luoksetulossa ongelmia.

Tavarat kulkevat eestaas. Nukka ottaa aina jotain suuhunsa ulos mennessään. Takku edistyy tässä asiassa hienosti.  Jos suussa on joku minun tavarani (kenkä, sukka, lapanen tai jokin muu väärässä paikassa oleillut), kumpikin koira pudottaa sen kiltisti eteiseen. Mutta molempia pitää vahtia, etteivät palaa hakemaan sitä keran pudottamaansa. Minä sitten kanniskelen tavaroita sisälle sulamaan.

Illan hämärtyessä vietämme seurusteluhetkiä pihamaalla. Kissat eivät tätä nykyä osallistu.
Nukka istuu ja makoilee porukassa.

Ja Takku seurustelee.

Ystävällisin terveisin

Vietetty tavallisten touhujen elämää. Koirat ahkerina peltotöissä.

Eilen Takun suusta löytyi minkki (raato). Toissa päivänä tehtiin metsässä  lähikoirakävely - ilves oli kulkenut samaisia reittejä aika äskettäin.

 Porokoirien vierailukin sujuu totutun kaavan mukaan. Umpihankikävelyä ja -juoksua, emäntien kahvittelu, koirien ruokailu, seniorit ulos vahtimaan tienoota ja jättijuniorit sisälle nauttimaan laatuajasta. Nyt jännitän kasvaako Takku vielä Raikuakin isommaksi!

Talven touhuja

Ei mahda mitään, mutta moottorikelkat on ihania! Totta kai paheksun niitten melu- ym-saastetta. Ja silti eilen nautimme moottorikelkkareitistä Lotokkajoen yli ja tänään tarvoimme reittiä pitkin Kostamon tieltä Rääkkylän tielle - pitkin metsiä. (Lähialueen metsät jatkavat katoamistaan, nautitaan niistä mitä vielä on). Takku Tuulispää menee niin että lumet pöllyää! Nukka ravailee enimmäkseen. Molempien tyylit on ilo silmälle. Tänään ohitettiin taas tien vieressä asustavat kaksi isoa hevosta . Hauskat otukset , tulevat heti aidan viereen kun näkevät meidät. Takku aloitti puhinan, sanoi - ne on heppoja. Ja Takku istahti katsomaan, niinkuin on opetettu.
Eilen meillä oli vuorostaan sirkuspäivä. Orava hyppeli vajan seinillä. Ei siinä mitään, oravia voi koirat haukkua, mutta nyt meillä on varsinainen aituri. Takku hyppäsi pihan korkeimman aidan yli, Siitä ei ole kukaan koira aiemmin edes yrittänyt. Lumi kylläkin vähän helpotti suoritusta. Ja tietysti, kun oli keksinyt jutun, niin kiihkolla uudestaan. Laitoin Takulle pitkän narun, annoin sen mennä vaudilla kohti aitaa ja portteja ja kiskaisin sitten EI-sanalla tehostettuna. Varmaan tunti juostiin pitkin pihaa ja tarkastettiin moneen kertaan eri kohdat aidasta. Lopulta koira pysähtyi aidalle eikä yrittänyt hypätä/kiivetä yli. Tosin oravakin oli häipynyt. Nukka oli asettunut lepäilemään tämän touhun ajaksi.  Tänään Takku juoksi eiliselle oravanpyydystyspaikalle, pysähtyi ja kävi istumaan aidan viereen. Tosin oravaa ei ollut .

Samaisen kiihkeän päivän iltahämärissä seurustelimme lampaiden ja aasin kanssa. Takku kulkee rauhallisena, käy nuolemassa lampaita ja istahtaa Rikan viereen. Rikka laskee päänsä alas ja saa lipaisun turpaansa. Nukka makaa etupihalla. Huvittavaa, että koirien maailmassa näyttäisi kotieläinten hoito olevan nuorison hommaa. Kaisan ja Millan aikana, Milla nuoremmakseen hoiti lampaat. Millan ja Nukan aikana, lampaiden ja sittemmin aasin hoito, oli Nukan tehtävä. Nyt tehtävä on siirtynyt Takulle, Nukka ei viitsi tulla edes aitaukseen, jos siellä ei tapahdu jotain erityistä koirille suunattua ohjelmaa.

Hiihtokausi avattu

On saatu lunta maahan. Aamuna muutamana lähdettiin sitten jäälle hiihtämään (siis minä hiihdin, koirat tarpoi ja juoksi hangissa). Lähtiessä kului tietysti muutama tovi, että Takkua lakkasi kiinnostamasta lumessa suihkivat suksen kärjet ja ilmassa heiluvat sauvat. Sitten luisti suksi ja matka mukavasti. Kotimatkalla molemmat koirat sitten- pari tuntia jäällä juostuaan- pitivät varsinaisesti juoksuksi. No oltiin kotinurkilla, joten hiihtelin perässä. Tienhaarassa olikin Nukka odottamassa, Takusta ei havaintoa.Tiellä oli naapurien ja koiriensa jälkiä (meillä maalla on intiaanitaidot kunniassa), joten en hämmästynyt kun naapurista soitettiin, että heillä on ylimääräinen koira. Todettiin vain, että jaa-jaa nyt on Takku tässä vaiheessa. Aikoinaan on palauteltu Kaisaa, Millaa, Hilppaa, Nukkaa ja Lempiä.

Nukan juoksu on onnellisesti ohi ja on suhteellisen hiljaista. Ennen lumen tuloa käveltiin metsissä ja pelloilla pitkiä lenkkejä kun joka paikkaan pääsi helposti. Kävelyseurana omien lisäksi tuttuja koiria. Takku on onnessaan koiravieraista ja Nukkakin käyttäytyi  säädyllisesti, jopa Lempin kanssa. Melkein huokasin helpotuksesta. Kunnes tänään meillä sitten oli verta hangella. Nukka ja Lempi ottivat tulisesti yhteen - Nukka tietysti aloitti. Molemmat koirat ovat hengissä, Nukka vähän nilkuttaa. Voi räkä ja rähmä!!! Googlasin jo ongelmakoirakouluttajia ja keräsin hyllystäni iltalukemiseksi koirankasvatuskirjoja.

Takku ja Edith ihmettelevät valoilmiötä.  Takkuhan on riepottanut ja riepottaa Edithiä kuin lempileluaa. Kuitenkin, jos Takku ei meinaa huomata kisulia, Edith kipittää luokse puskemaan. Ja Lalli, joka on itse kouluttanut Takun rauhalliseen seurusteluun, saattaa hetken puskettuaan yllyttää Takkua hyppimään. Liikuttavin Takun ystävistä on kuitenkin Rikka. Joka päivä ne pitävät lyhyemmän tai pitemmän yhteisistunnon päät yhdessä. Monesti kun Takku touhuaa tarhassa omiaan (kaivelee kakkoja) Rikka tulee sen viereen ja työntää päätään - huomaa minut.

Tässä näyte Nukan ruokailutavoista.
Nirso, mikä nirso. Kai sieltä pohjalta jotain herkkua löytyy.