Paimensukuisen lapinkoiran Takun, kotikissojen Lallin ja Edithin, suomenlampaiden Unelman, Esmeraldan ja Fatiman arkea ja juhlaa.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
Remmikävelyn pitempi oppimäärä
Kun oli selvitetty juoksut narukävelyillä, tulivat hangenkuoret ja jänikset. Jatkamme siis taivaltamista narun yhteenliittäminä.
Takulle on viritetty pitempi naru, jotta se voi vähän poukkoilla. Nukka on saanut päähänsä, että jos ollaan narussa, kuljetaan lähellä, joten sille on turha laittaa pitkää narua - lyhyttäkin saan pitää käteen kerittynä, ettemme (Nukka ja minä) kompastu siihen. Jos taas annan Nukan olla irti, se ottaa sellaisia askeleita, jotka Takku tulkitsee juoksuriehan aloitukseksi. Joten molemmat naruissa.
Jänisten perässä juoksu ei sinänsä ole niin vaarallista, saavatpa liikuntaa. Mutta mahdollisten pienolioiden juoksuttaminen pitkin metsiä........siinä menee raja.
Muuten ihan tavallista eloa.
torstai 3. maaliskuuta 2016
Takun Onni
Tässä on Onni (Adamuksen Rehalas). Paimensukuinen suomenlapinkoira uros, jota Takku kävi tapaamassa tositarkoituksella. Eli Takku on astutettu Onnilla onnistuneesti 1. ja 2. päivä maaliskuuta.
(Kuva R. Kuulusa-Kuoppala)
Kävimme Onnin luona kolme kertaa. Ensimmäinen keta meni hulinaksi ja villiämiseksi.
Ei auttanutedes suljettu terassi temmellyspaikkana
Toisella kerralla sitten asia onnistui. Kolmannella kerran toiminto meni sutjakkaasti ja kesti ja kesti. Me ihmiset jo huolestumaan - kohta tunti kuulunut. Pakko oli kilauttaa kaverille - viesti ei hätää. No kun aikaa oli kulunut 1 tunti ja 10 minuuttia lopulta irtosivat kaikkien huojennukseksi.
Onni koettaa herätellä uupunutta morsmaikkua.
(Kuva Reija K-K)
Kaikin puolin onnistunut matka ja nyt sitten odotetaan....
Nukka odotteli hotellissa , kun Takku oli asioitaan toimittamassa. Paitsi kolmannella kerralla Nukka oli autossa mukana, kun oltiin jo kotimatkalla. Jostain syystä Nukka tiesi, että tämä on Takun juttu. Kun pysäytin auton Onnilaisten pihaan, Nukka ei nostanut edes päätään liittyäkseen seuraan. Yleensä auton pysähtyessä molemmat koirat virkoaa
Loppuaika nauttitiin Keski-suomalaisita maisemista ja maastoista. Ylellistä - kilometrikaupalla hyvin aurattuja ja valaistuja kävelyteitä . Muutamat lenkit tehtiin Nukan kanssa kaksistaan, kun Takku ei tehnyt elettäkään lähteäkseen reippailemaan.
(Retken valokuva anti jäi vähäiseksi, koska kamera oli kassissa mennyt oma-aloitteisesti päälle ja akku loppui. Milloinka opin että kamerankotelo ei ole turhake.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)