Nukka on vastaanottanut kesän ulvoen ja paastoten viikon verran. Sillä on siis juoksut meneillään. Onneksi se ilmoittaa noilla selvillä merkeillä missä vaiheessa ollaan menossa. Nyt alkaa helpottaa - eilen illalla söi jo vähän.
Onneksi naapurin Lempi-koiralla on sama vaihe menossa ja onnekkaasti isännällä ja emännillä on ollut menoja ja matkoja, joten tyttöset ovat saaneet viettää paljon aikaa yhdessä, vuoroin meillä, vuoroin heillä.
Ja aika on kulunut rattoisasti....
Metsässä on vielä hyvä liikkua. Aluskasvillisuus on talven taltuttamaa eikä ole pieniä inisijöitä eikä piipertäjiä.
On kävelty pitkiä lenkkejä. Päivänä muutamana löydettiin uusi polku, tosi vanha metsätie.Seurattiin sitä (tiesin kyllä suunnilleen missä oltiin), vaan äkkiä tupsahdettiinkin jonkun talon pihaan. Otan Nukan remmiin ja se alkaa vetää innolla kohti talon kuistia, johon minä " Toisten piha, ei voi mennä". Kävellään vähän matkaa tietä pitkin ja sitten tajuan että sehän oli T:n talo, tuttu kyläpaikka. Palataan siis takaisin.
Lampaat ja aasi ovat siirtyneet ympärivuorokautiseen ulkoiluun. Piha on jo vihreä.
Villat on kerätty talteen, mitä nyt Ulpukalla on vielä hame.
Kissat nukkuu päivät, leikkivät illat keskenään pihassa ja yöt viettävät jossakin, todennäköisesti ulkona. Kun on lämmintä, niillä on vapaa kulku avoimesta ikkunasta.
Tuossa äsken illalla etsiskelin jotain tavaraani. Sitten muistin minne olin sen jättänyt ja kehuin itseäni ääneen: "minähän olen oikea muistihirviö!" . Ja Nukka tulee kamarista, oli jo asettunut nukkumaan, intoa puhkuen. Sillähän oma hirviö-temppunsa, josta saa aina namia palkaksi. "Onko Nukkakin hirviö?" Toki on.
