Pieniä sattumuksia

 Koirat olivat tänään kauppareissulla mukana ja käytiin kävelyllä kylillä. Poikettiin kadulle, jossa ei oltu ennen käyty - ja Takku oli tohkeissaan. Vetoa sinne ja tänne, mitä mitä. Palattiin tutulle reitille ja kulku tasoittui. On se hassua miten kaikki voi olla niin kiinnostavaa!
 Tien vierellä oli miehiä puiden raivaustöissä. "Yritetäänpä mennä ohi" ilmoitan koirille (lähinnä tietysti Takulle).Yksi miehistä kävelee  meitä päin. Takku huomaa sen, ja heiluttaa häntäänsä , vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Ilo ja hymy syttyvät miehen kasvoille ja silmiin. Ja nanosekunnissa Takku on selällään miehen jaloissa! Katson vierestä kahden onnea. Nukkakin käy moikkaamassa ja saa muutaman ystävällisen sanan. Me jatkamme sitten matkaamme ja mies töitään.

Alkuviikosta elettiin talvea. Nukalla on juoksu ja se päivystää ahkerasti etupihassa.

Märkä raskas lumi taivutti lehtipuita ja niitä täytyi raivata, jotta tietä pääsi kulkemaan.

Pihan vanhempi (20v) omenapuu sen sijaan kaatua rysähti oma-aloitteisesti lumen ja myrskyn avittamana.
Lampaat ei panneet tapahtumaa pahakseen.

Rikan mielestä herkullisempaa on kuitenkin puoliksi maatunut nokonen?!?


Nyt kun on ollut epämääräisiä ilmoja  ja olen ollut vähemmän pihassa seurustelemassa eläinten kanssa, Rikka on varsinainen kainaloinen kananen, kun se luokse tulee. Kainaloon painautumiselle ei meinaa tulla loppua.... Sillä on muuten hyvin painava pää.

Takku on sitä mieltä, että kaikki mitä Rikka syö , on herkullista.

Show time

Käytiin Takun kanssa match-show'ssa.
Ensin saatiin sininen nauha ja sitten päästiin eka kättelyssä pois kisasta. Ei auttanut vaikka oli laitettu vaaleanpunainen panta ja hihna! Takku oli niin innoissaan kaikista koirista ja ihmisistä, ettei joutanut emäntää kuuntelemaan. Pari tuntia odoteltiin vuoroamme - siedätystä, totutusta. Ei riittänyt, jokaisen uuden koiran kohdalla minulla oli kireän narun päässä iloa ja ystävällisyyttä pursuava  koira. Takku käyttäytyi ihan hyvin, myös kehässä, se vain olisi tahtonut.....

Nukka odotteli autossa. Kävelytin sitä show-alueella ennen ja jälkeen Takun osuutta. Nukka kulki vierellä naru löysällä koirien sivuitse. Ilme oli - ei vois vähempää kiinnostaa. Nuorena  (ennen blogiaikaa) Nukka osallistui kaksi kertaa mätsäreihin, Eka kerran noin vuoden ikäisenä. Päästiin oikein sinisten palkintosijoille. Toisen kerran ehkä parivuotiaana. Pariesittelyssä saatiin punainen - hyvä yhteistyö. Sitten yhteiskehässä Nukka sai täydellisen raivarin - se tiennyt hyökkäisikö edessä vai takana tulevan kimppuun. Niinpä meidät heitettiin ulos kehästä ja kisasta!!!!

Lampaat ovat luovuttaneet villansa, kiitos heille.

Nyt ovat siis kaikki muut eläimet, paitsi Nukka, siistejä ja siloisia.  Nukan takapään karvasto  on yksi vanuttunut möykky. Se siitä vesissä vilvoittelusta seuraa. Yritän siivota takkuja (pitäiskö vaihtaa koirien nimet?) saksilla. Mitkään harjat ei auta. Nukka ei pidä näistä toimenpiteistä, vaan yrittää luikerrella karkuun. Pikkuhiljaa.

Opiskelijoita

Viime viikon rally-tokoharjoituksiin osallistuimme kahden koiran voimalla. Treenit kestivät puolitoista tuntia - ja tuntikin on Takulle uuvuttavan pitkä. Siispä Nukkakin pääsi mukaan opiskeluun.

 Takku opiskeli kahdessa jaksossa, kävi lepäämässä välillä autossa. Kun toin Takkua takaisin oppitunnille, se veti kovasti tienvieripusikkoon. Arveli, että pyrkii tarpeilleen ja päästin menemään. Takku palasi sieltä hiiri suussaan - tarve kuin tarve.

Jännitin Nukan mukaanottoa - kenttä aika pieni ja outoja koiria. Höpsistä, sanoi Nukka ja käyttäytyi mallikelpoisesti. Nukalle sattuikin suoritettavaksi tehtävä, jota se ollut aiemmin opiskellut; sivulla istunnasta eteen istumaan. Oli vaikeaa! (Harjoiteltiin sitten kotona lisää, sujuu jo aika hyvin.)

Sunnuntaina saimme pihaan pienen Mieka- koiran . Se tuli opiskelemaan toisten koirien kanssa olemista - on kovasti ujo. Nukka pistettiin tarhaan ja Takku sai olla opettajana.

Aluksi pentu pysytteli emäntänsä tai minun sylissä. Takku teki itseään tykö, uskomattoman rauhallisesti ja kärsivällisesti.









Sitten päästiin jo nujuamisleikkiin.

Lopulta koirat juoksivat ja kirmasivat yhdessä. Onneton kamera ei selvinnyt moisesta menosta.

                                                      Syksyn satoa:

Liian iloinen koira

"Liian iloinen koira" sanoi Miku (4v) kun Takun tapasi.

On puuhasteltu kaikenlaista. Rikan kaviot on viilattu ja  vuoltu - kiitos Tiina ja Meeri ynnä apupoika Miku.
Kukkatarhan ympärille laitettu uusi korkeampi aita - kiitos Meeri ja Jari. Syksyn saapuessa ja ruohon vähetettässä Rikka ennätti jo popsia puolet kukkien latvoista. Yrtti - ja kukkatarhassa tehty syyshommia - kiitos minun. Lampola pesty talvikaudeksi - kiitos taas minun.
On nautittu ystävien ja sukulaisen seurasta- kiitos heidän.

Koirilla on ollut paljon vahtimishommia. Metsästys on parhaimmillaan ja haukkumista riittää. Huomion kohteena olevan eläimen koon voi  päätellä Takun käyttäytymisestä. Jos iso ja outo, Takku kaukana aidasta Nukan takana. Jos pieni ja tuttu, Takkukin aidan vieressä. Tai peräti yli aidan ja metsässä! Onneksi Takku palaa takaisin yhtä vauhdikkaasti kuin on mennytkin.

Tänä aamuna  hämmästelin kun pihassa oli ihan hiljaista. Olin päästänyt koirat ulos ja aamukahvittelin. Yleensä pihasta kuuluu jotain ääntä - leikki- tai ilmoitushaukuntaa. Nyt ei mitään. No, kun menin ulos, niin piha oli tyhjä, ei koiran koiraa. Hiukan kiroilin itsekseni ja jatkoi sitten aamuaskareita tavalliseen tapaan. Hain vettä ruohonsyöjäelikoille. Ja kun avasin portin hakeakseni heiniä, luokseni syöksyy vauhdilla kaksi littanakorvaista koiraa -" hups meni vähän pitkäksi".
Sitten oli taas aamukävelyllä kaksi kovin kuuliaista koiraa.