"Ethän syö yksin" ynnä muuta

Teimme retken kaupunkiin Vapun ja emäntänsä kanssa. Retken huippukohta oli picnic järven rannassa, ympärillä ihmisiä ja koiria.Nautiskelin kahvia ja suklaakeskiä, kun tunsin olkapäällä keveän kosketuksen. Vappuhan se siinä muistutti, että "ethän syö yksin".



Kuva M.Nurmela

Takulla on vielä vähän harjoittelemista hihnakäyttäytymisessä, mutta katsekontakti on hallinnassa!

Kotikäyttäytymisessä on edistystä tapahtunut nukkumisasioissa. Takku menee häkkiinsä nukkumaan kehoituksesta, siis illalla. Yhtenä iltana meni ilman kehoitusta: kun sammutin telkkarin, Takku nousi ja meni häkkiinsä. Jo monena aamuna, minä olen herännyt ensimmäisenä ja kello reilusti yli seitsemän.

Takku on oppinut jo sohvakoiraksi. Takku lähettää terkkuja emälleen - ei tarvitse huolestua liiallisesta puhtaudesta!

Hurjaa menoa on ohjelmassa monta kertaa päivässä. Kohteena kissat, lampaat, aasi tai mikä vaan. Pitkä naru on hyvä apuväline, luulisin. Kun hoidan Rikkaa, koirat ovat omassa tarhassaan. Päästän ne sitten pois laittaen Takun naruun, lampaat ja Rikka etupihalla. Olen varma, että Nukka on ymmärtänyt tavoitteeni. Se nimittäin tätä nykyä tarhasta päästyään, johdattaa lelulla Takun pihan toiselle puolelle.
(Tässä välissä kävin katsomassa mikä on, kun Takku kiljuu Nukan kuritettavana. En keksinyt syytä ja tilanne ohi. Jaa,jaa. )
Takku pystyy välillä ihan rauhalliseen eloon lampaiden kanssa. Lampaat olivat katoksen luona, seisoskellen ja maaten. Takku juoksi paikalle, pysähtyi, mietti ja otti kepin suuhunsa ja meni sitten lampaiden luo.

Voisko tää levätä?

No, ei sitten!

Uusia peltoja on avautunut kävelyreiteiksi ja myyrämaiksi.











Eilen saimme kuntoon repsahtaneet aidat ja särkyneet portit. Nyt voi syksy tulla - syksyllä jos milloin ruoho on vihreämpää aidan toisella puolellaja huterien porttin takana.

Kaikessa hulinassa kukkamaakin on riehaantunut ja villiintynyt. Kukkii kuitenkin.

Räiskettä

Tämä on ällötarina, voi hypätä suoraan kuviin.
Toissa yönä heräsin oksentelun ääniin. Koitin paikantaa onko Nukka - jaa jaa ainahan koirat oksentaa. Vai onko Takku -apuva mikä sillä pienellä! NoTakkuhan se oli. Päästin sen oksennuksen täyteisestä häkistä ja se juoksi ja pruittaili pitkin kamaria - mikä ripuli! Työnsin Takun kurkkuun maitohappobakteeripillerin. Tulipahan kamari pestyä. Asetuttiin uudestaan nukkumaan. Aamulla on pennun maha vielä ihan kuralla, joten aamupalaksi pilleri sekä kauralimaa ja raejuustoa. Aamukävelylle en laittanut edes saappaita jalkaan, kun arvelin että pentuparka on aivan voipunut ja tehdään tosi lyhyt kävely. Olin tietenkin väärässä. Takku pinkoi täysillä tiellä ja tien vierillä. Päivän menyy oli kuitenkin kauralimapuuroa ja raejuustoa. Siis Takun. Nukka söi lampaansisäelinpuuroa. ( Jota Takku oli selvästi saanut sen toisen lusikallisen liikaa edellisenä iltana.) Emäntä söi perunaa ja kalkkunaa, kerrottakoon tasapuolisuuden vuoksi.
Illalla Takun vaivat olivat ohi.

Takku siis kasvaa ja virtaa riittää. Ei riitä enää tunnin kävely/juoksulenkki sen tainnuttamiseen. Onneksi on Nukka talossa.

Tuhlaajapojan paluu

Viikon tärkein uutinen on Lallin paluu. Myöhään perjantai-iltana kuului nau'untaa oven takaa - ikkuna olisi kyllä ollut auki. Sieltä tuli Lalli retkiltään, söi ja söi, puski ja puski. Sitten meni ulos. Mutta ennen nukahtamista tunsin, että jokin matalasti kehräävä asettui jalkojeni päälle nukkumaan. Nyt Lalli on pysytellyt näkyvillä.
Takku tietysti touhotti Lallin kimppuun ja sai käpälästä/kynnestä. Eikä yrittänyt uudestaan lähestyä. Takku hämmentyi tapahtumasta niin, että meni eka kertaa oma-aloitteisesti häkkiinsä nukkumaan.

Syksyähän se kissan kotiinpaluu merkitsee. Toinen syksyn merkki on se, että Rikka lähtee kävelylle.

Takku on mukana narussa - opetellaan pysymään irti Rikan jaloista.

Vappu emäntineen kävi tutustumassa uutuuteemme(kuva M.Nurmela).
Alku-ujostelun jälkeen Takku oli valmis leikkiin.
Naapurin Lempiä ja Hilppaa on tavattu. Hilppa ei pennusta piittaa, mutta Lempi virittää leikkiä. Nukka suhtautuu hyvin epäluuloisesti Lempin suhteisiin Takun kanssa. Se murisee ja uhkailee Lempiä. Kun kiellän sitä, se heittäytyy muka alistuneena eteeni, mutta seuraa silmä tarkkana mitä Lempi tekee. Porokoirapojat saavat seurustella vapaasti Takun kanssa ja Aihki tietysti saa murista Takulle tahtonsa mukaan. Takku liehuu Aihkin lähellä: huomaa minut, huomaa minut.

Takku alkaa olla jo koiran näköinen. iLikkuessakin ottaa jo juoksuaskeleita eikä vain pompi.
 Ja kaikki pitää saada hallintaan:

onneton lelukettu

viaton lammas

pihanvaltiatar (ent.?) Nukka

Joko voi tulla? (Kuva M. Nurmela)

Pitkät päiväunet

Emäntä on antanut periksi eli nousen iloisena ja reippaana kello kuusi. Myönnettäköön että koirien käytyä ulkona asioillaan, torkun sohvalla vielä tunnin. Koirat puuhastaa omiaan. Ja päiväunet on keksitty.

Aamuleikit on tällaisia lattialeikkejä, hiljainen örinä vain kuuluu.
Pihalla on sitten vauhdikkaampaa - hauskinta katsottavaa on kun Nukka juoksuttaa Takkua isoja ympyröitä.

Mutta kun Takku saa päähänsä juosta erilaisia ympyröitä Edithin, Rikan ja/tai lampaiden kanssa, olenkin pulassa.Takun tavoite on päästä lähi- (hammas)kontaktiin. Ja eikös silloin Nukka yllätä! Se tulee lelun kanssa ja houkuttelee Takun pois. Oli Nukan motiivit mitkä tahansa, olen kiitollinen avusta ja saan aikaa siirtää muut elikot turvaan. Koulutusohjelmaan on nyt lisätty kävelyä pitkässä narussa lampaiden ja aasin seurassa.

Muutama päivä on kävelty muutenkin naruissa. Joko molemmat koirat tavallisissa remmeissä tai Nukka irti ja Takku pitkässä narussa. Minulle tuli näet tunne, että irtijuoksentelut metsässä menivät liian kaoottisiksi.  Nukka sai jänishavainnon, lähti pinkomaan, ensin ääneti ja Takku tietysti perässä. Ja sitten Nukka aloitti ajohaukun (Takkuhan juoksee haukkusta vielä pois turvaan). Kumpaakaa koiraa ei siis näy. Huutelin Takkua ja hetken kuluttua metsästä pörhältää eksyneen ja säikähtäneen näköinen pikkukoira. Kehuin koiran ihan muina emäntinä ja jatkettiin matkaa. Nukka tuli hetken kuluttua.Eli yritän nyt kouluttaa Takusta lähikoiraa, vaikka kuulenkin vielä huvittuneita muisteluista ajasta jolloin Nukka kulki pitkässä narussa. No jaa.
Takku kasvaa vauhdilla. Ja kehittyy. Ensimmäiset merkit huonokuuloisuudesta ovat ilmenneet. Kun kutsun sitä pihalta sisälle, se ei todellakaan kuule. Onkohan se taistelutahtoa vai kovapäisyyttä, mutta se ei ole koira josta voisi sanoa "kerran kielsin ja se uskoi". Paitsi jos Nukka opettaa täydellä teholla. Iltana muutamana annoin koirille oikein eläinkaupasta ostetut herkkutikut. Olin antanut aiemminkin ja kumpikin söi omansa . Tällä kertaa koirat livahtivat ulos tikkujen kanssa ja hetken kuluttua Takku juoksee sisään kiljuen henkensä hädässä - tiedätte miten pennut huutaa. Seuraavalla tikkutuokiolla tarkistin että ulko-ovi on kiinni. Takku otti tikun, mutta sylkäisi suustaan kun Nukka liikahti. Käskin Nukan pysyä eteisessä, ovi auki tupaan, ja kykin Takunvieressä, että se pystyi syömään tikkunsa. Muutaman kerran Nukka on huudattanut pentua. Ei kiva, mutta huvittavaa on se että aina huudatuksen jälkeen Nukka menee , hyvin huolestuneen oloisena tutkimaan Takun " mikä sillä oli kun se niin huusi?" ???
Pääosin päivät kuluvat rattoisasti. Aina löytyy mukavaa puuhasteltavaa ja ihmeteltävää. Niinkuin esimerkiksi kuivan kesän pennulle sade: mitä, mitä sieltä ylhäältä tippuu! Yritän pyydystää kaikki!

Opiskelua

Olimme iltakävelyllä porokoiraporukassa. Takku ei ole vielä tottunut poikain haukuntaan. (Nukka haukkuu varoitus- ja karkoitushaukkuja, jolloin Takku pinkoo sisälle turvaan.) Kaikki sujui hyvin ja Takku kulki ihan reippaasti mukana sekä suoritti jo perinteeksi muodostuneen veteen putoamisen, tällä kertaa jokeen. Meitä koirien emäntiä huvittaa, kun Takku-tyhmeliini luulee että Aihki ja Nukka ovat ne kiltit koirat, joita voi seurailla ja joihin voi turvata. Ja että Raiku, kiltteyden perikuva, on pelottava. Tällä kertaa Aihkilla oli jokin tärkeä keppi vahdittavana. Takulla ei ollut vaikeuksia tulkita häipymiskäskyä. mutta Aihkihan on kaikkien pentujen idoli, jonka vaikuttavuus vain kasvaa ärinästä. Kun vieraat olivat lähteneet, päästin koirani vielä ilta-asioille pihaan. Takku otti kepin suuhunsa, makasi maassa ja urisi (ei ketään lähimaillakaan). Urisi hiljaa, kallisteli päätään kuin olisi kuullostellut, urisi taas vähän. Se vaikkutti aivan siltä kuin olisi salaa harjoitellut mahtavien koirien elkeitä. Mistään tavarasta se ei ole murissut vielä kenellekään.

Lammaspaimennusta Takku on ryhtynyt harjoittelemaan, siis omatoimisesti. Se hyppii ja kiertää Esmeraldaa aivan villinä. Esmeralda ei pidä siitä,se yrittää pakoon (puutun asiaan, ei huolta). Takku yrittää samaa Nippanapalle. Nippanappa ei pidä siitä, vaan yrittää puskea Takkua (puutun asiaan, ei huolta).

Ulpukka sen sijaan ei häiriinny villoissa roikkuvasta pikkukoirasta. Unelma taas ei ole kiinnostunut koko oliosta, joten ei synny  seurustelua eikä konflikteja.
Rikka on rauhallisen kiinnostunut Takusta, josta on seurauksena se, että saan vahtia  ettei Takku mene Rikan jalkoihin.
Edithin ja Takun yhteiselo alkaa sujua. Kiitos Edithin, joka pysyttelee rauhallisena Takun läsnäollessa. Päiväunetkin on nukuttu yhdessä: Edith nojatuolissa ja Takku tuolin vieressä.
Mutta Lalli huolestuttaa kovasti.

Nukka on uskomattoman kärsivällinen Takun kanssa. Enpä olisi uskonut että joku päivä sanon mielessäni  Nukalle : pidä puolesi, ärise sille. Tokihan Nukka pitää puolensa tärkeissä asioissa: ruoka, oma rauha illalla ja jokin muu asia. joskus mitätön tikku pihassa, joskus joku lelu, joskus muuten vaan.

Käytiin tänään Ukkolaavulla.
Takku ei pudonnut laiturilta.

Koirat myöskin kahlailivat vedessä, rämpivät metsässä, mutta kamerasta loppui akku.
Ja Nukka suoritti myös tavaran etsimisen ja tuomisen metsästä.

Kävelyä ja hyppelyä

Täällä kotosalla kävellään,k uten on aina tehty, metsässä ja pelloilla. Onpa harjoiteltu pari kertaa narukävelyä postia hakiessa ja kylilläkin. Hihnassa kulkeminen sujuu Takulta mainiosta - se kulkee Nukan vieressä roikkuen jokosen kaulakarvoissa tai  remmissä. Kulkevat siis niin kauniisti vierekkäin.

Autoilu sujuu edelleen hyvin. Koirat odottaa hiljaa autossa kun käyn kaupassa.
Sen sijaan kotona odottelun harjoittelu on vielä vaiheessa.Suurin syy tähän on se, etten meinaa  raaskia laittaa Takkua päivällä häkkiin, koska tuntuu niin mukavalta kun pieni koira nukkuu jaloissa. Kuten nytkin.





Eilen aamukävelyllä metsässä olikin pitkästä aikaa tilanne, että olin kahden koiran kanssa enkä nähnyt yhtäkään! Takku ei tee vielä omia retkiään vaan pitää mukavasti yhteyttä. Nukka kiertelee siellä täällä. Tähän asti Takku on odotellut minun kanssani, että Nukka liittyy porukkaan. Vaan ei se selvästi haistoi Nukan sijainnin ja syöksyi sinne jonnekin, Tulivat onneksi yhdessä takaisin. jaa jaa niin ne pennut kasvaa.

Tässä ollaan lähdössä iltakävelylle.

Kohta Nukka karistaa Takun kimpustaan, Nukka on näet vakaasti sitä mieltä että kävelyillä kävellään, ei leikitä.

Palatessa löytyi aidan vierestä hyvä hiiriapaja.

Tänä aamuna käveltiin kukkaniityillä. Nukka menee edellä ja Takku odottelee.

Molemmat odottelee.













Aiemmin otin lampaat ja aasin illalla pihaan seurustelemaan ja lyhentämään ruohoa. Nykyisin päästän ne porukkaan iltapäivällä. Illalla meille tulee jostakin pieni hirveä riehukoira - en ymmärrä minne meidän herttainen pentumme katoaa. Se juoksee, haukkuu ja puree kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta.

Nukka saattaa leikkiä sen kanssa hetken, mutta vetäytyy sitten turvaan eikä päästä villikkoa lähelleen.
Mutta eipä aikaakaan, kun pihassa makaa yöunille kypsä herttaisuus.









P.S. Lallia ei ole näkynyt.