Pitkät päiväunet

Emäntä on antanut periksi eli nousen iloisena ja reippaana kello kuusi. Myönnettäköön että koirien käytyä ulkona asioillaan, torkun sohvalla vielä tunnin. Koirat puuhastaa omiaan. Ja päiväunet on keksitty.

Aamuleikit on tällaisia lattialeikkejä, hiljainen örinä vain kuuluu.
Pihalla on sitten vauhdikkaampaa - hauskinta katsottavaa on kun Nukka juoksuttaa Takkua isoja ympyröitä.

Mutta kun Takku saa päähänsä juosta erilaisia ympyröitä Edithin, Rikan ja/tai lampaiden kanssa, olenkin pulassa.Takun tavoite on päästä lähi- (hammas)kontaktiin. Ja eikös silloin Nukka yllätä! Se tulee lelun kanssa ja houkuttelee Takun pois. Oli Nukan motiivit mitkä tahansa, olen kiitollinen avusta ja saan aikaa siirtää muut elikot turvaan. Koulutusohjelmaan on nyt lisätty kävelyä pitkässä narussa lampaiden ja aasin seurassa.

Muutama päivä on kävelty muutenkin naruissa. Joko molemmat koirat tavallisissa remmeissä tai Nukka irti ja Takku pitkässä narussa. Minulle tuli näet tunne, että irtijuoksentelut metsässä menivät liian kaoottisiksi.  Nukka sai jänishavainnon, lähti pinkomaan, ensin ääneti ja Takku tietysti perässä. Ja sitten Nukka aloitti ajohaukun (Takkuhan juoksee haukkusta vielä pois turvaan). Kumpaakaa koiraa ei siis näy. Huutelin Takkua ja hetken kuluttua metsästä pörhältää eksyneen ja säikähtäneen näköinen pikkukoira. Kehuin koiran ihan muina emäntinä ja jatkettiin matkaa. Nukka tuli hetken kuluttua.Eli yritän nyt kouluttaa Takusta lähikoiraa, vaikka kuulenkin vielä huvittuneita muisteluista ajasta jolloin Nukka kulki pitkässä narussa. No jaa.
Takku kasvaa vauhdilla. Ja kehittyy. Ensimmäiset merkit huonokuuloisuudesta ovat ilmenneet. Kun kutsun sitä pihalta sisälle, se ei todellakaan kuule. Onkohan se taistelutahtoa vai kovapäisyyttä, mutta se ei ole koira josta voisi sanoa "kerran kielsin ja se uskoi". Paitsi jos Nukka opettaa täydellä teholla. Iltana muutamana annoin koirille oikein eläinkaupasta ostetut herkkutikut. Olin antanut aiemminkin ja kumpikin söi omansa . Tällä kertaa koirat livahtivat ulos tikkujen kanssa ja hetken kuluttua Takku juoksee sisään kiljuen henkensä hädässä - tiedätte miten pennut huutaa. Seuraavalla tikkutuokiolla tarkistin että ulko-ovi on kiinni. Takku otti tikun, mutta sylkäisi suustaan kun Nukka liikahti. Käskin Nukan pysyä eteisessä, ovi auki tupaan, ja kykin Takunvieressä, että se pystyi syömään tikkunsa. Muutaman kerran Nukka on huudattanut pentua. Ei kiva, mutta huvittavaa on se että aina huudatuksen jälkeen Nukka menee , hyvin huolestuneen oloisena tutkimaan Takun " mikä sillä oli kun se niin huusi?" ???
Pääosin päivät kuluvat rattoisasti. Aina löytyy mukavaa puuhasteltavaa ja ihmeteltävää. Niinkuin esimerkiksi kuivan kesän pennulle sade: mitä, mitä sieltä ylhäältä tippuu! Yritän pyydystää kaikki!