Täällä kotosalla kävellään,k uten on aina tehty, metsässä ja pelloilla. Onpa harjoiteltu pari kertaa narukävelyä postia hakiessa ja kylilläkin. Hihnassa kulkeminen sujuu Takulta mainiosta - se kulkee Nukan vieressä roikkuen jokosen kaulakarvoissa tai remmissä. Kulkevat siis niin kauniisti vierekkäin.
Autoilu sujuu edelleen hyvin. Koirat odottaa hiljaa autossa kun käyn kaupassa.
Sen sijaan kotona odottelun harjoittelu on vielä vaiheessa.Suurin syy tähän on se, etten meinaa raaskia laittaa Takkua päivällä häkkiin, koska tuntuu niin mukavalta kun pieni koira nukkuu jaloissa. Kuten nytkin.
Eilen aamukävelyllä metsässä olikin pitkästä aikaa tilanne, että olin kahden koiran kanssa enkä nähnyt yhtäkään! Takku ei tee vielä omia retkiään vaan pitää mukavasti yhteyttä. Nukka kiertelee siellä täällä. Tähän asti Takku on odotellut minun kanssani, että Nukka liittyy porukkaan. Vaan ei se selvästi haistoi Nukan sijainnin ja syöksyi sinne jonnekin, Tulivat onneksi yhdessä takaisin. jaa jaa niin ne pennut kasvaa.
Tässä ollaan lähdössä iltakävelylle.
Kohta Nukka karistaa Takun kimpustaan, Nukka on näet vakaasti sitä mieltä että kävelyillä kävellään, ei leikitä.
Palatessa löytyi aidan vierestä hyvä hiiriapaja.
Tänä aamuna käveltiin kukkaniityillä. Nukka menee edellä ja Takku odottelee.
Molemmat odottelee.
Aiemmin otin lampaat ja aasin illalla pihaan seurustelemaan ja lyhentämään ruohoa. Nykyisin päästän ne porukkaan iltapäivällä. Illalla meille tulee jostakin pieni hirveä riehukoira - en ymmärrä minne meidän herttainen pentumme katoaa. Se juoksee, haukkuu ja puree kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta.
Nukka saattaa leikkiä sen kanssa hetken, mutta vetäytyy sitten turvaan eikä päästä villikkoa lähelleen.
Mutta eipä aikaakaan, kun pihassa makaa yöunille kypsä herttaisuus.
P.S. Lallia ei ole näkynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti