Yhdellä koiralla

No niin, täällä sitä nyt sitten yritettään pärjätä yhdellä koiralla.
On purettu aitauksia ja muita esteitä, päästetty lampaat ja aasi pihapiiriin töihin. Aikamoisen pitkäksi olikin heinä kasvanut.

Takku on palannut nukkumaan omiin oloihinsa. Koko pentujen vieroitusajan se nukkui sängyssäni - pennut ja lopulta pentu sängyn alla.

Takku tulkitsi vapauden koittaneen ja hyppäsi eilen pariin kertaan aitojen yli metsään - ei vahingossaan sinne suuntaan minne pennut olivat lähteneet.

Eilen Nilas (Leirin vartija) lähti omien ihmistensä kanssa kotiinsa Ahvenanmaalle.
Kovin lähti innoissaan, mokoma.


Sitä ennen Nilas enätti olla muutamia päiviä ainoana pikkukoirana täällä.

Se saikin sitten erityispitkän leikkikoulutuksen sekä

sisällä

ja ulkona

Juhannuksena kävimme retkellä Pyhäselän rannalla .

Nilas ryntäili häntä pystyssä uusiin elementteihin.

Saimme terveiset Hepulta

ja Jekulta

Hyvin  pärjäävät - kiitokset kuvista. 

Olenpa iloinen, että pennutin Takun. Sain seurata Takkua uudessa roolissa ja seurata pienten inisiöiden kehitystä reippaiksi pikkukoiriksi. Ja sain olla mukana kun ne löysivät hyvät kodit. Nyt muistelen - en haikaile.

Tapahtuu edelleen

Maanantai-iltana saimme kuvaterveiset Polun kulkijalta (Venni), joka leikkii omalla uudella pehmolelullaan uudessa kodissaan.

Keskiviikkoaamuna Takku leikitti Nuotion sytyttäjän (Jekku) uuvuksiin.
Oli sen vuoro matkustaa omaan kotiin.

Tänään Repun kantaja (Heppu)  keräsi kamppeensa ja lähti omien ihmistensä matkaan.

Ja nyt täällä leiriämme vartioi hämmentynyt pikkukoira (Nilas).

Vähän leikki Takun kanssa, mutta muuten yrittää vain ymmärtää olotilaansa.

P.S. Muutaman tunnin uni häivytti hämmennyksen. Iltamyöhään, juhannusvieraiden huviksi, Takku ja Nilas esittivät varsinaisen iltariehan.

Tapahtumia

Piki pikkarainen matkusti tänään omaan kotiinsa. Matka oli mennyt hyvin ja illalla sain jo kuvaviestin, jossa onnellisen näköinen koiruli leikki omalla pehmolelullaan.  Matkalla Piki oli nostanut korvansa ihan pystyyn!
Onnea Pikille ja perheelle - mukavaa yhteistä retkeä!








Aiemmin viikolla tapahtunutta:

Kun vielä aurinko paistoi, kävi naapurin koko lauma kylässä. Se oli sukutapaaminen - kaikki Kaisan jälkeläisiä.






Mukana myös 15 ja puoli vuotta vanha Hilppa- mummeli.  Hilppa yritti suhtautua välinpitämättömästi pentuihin. Alkunöyristelyn jälkeen pennut vähän riehaantuivat ja Hilpan piti urahtaa ja kääntää niille selkänsä.

Lempi suhtautui pentuihin kokeneen kasvattajan tavoin : ystävällisen määrätietoisesti. Ja pennut käyttäytyivät.

Kaiku olikin pennuille tutumpi ja valmis leikkiin.

Pihassa meillä pääasialliset virikkeet ovat risut ja kävyt. Tosin muutama päivä sitten pentuset keksivät lampaan papanat. Sillä kohtaa nurmikkoa onkin sitten kuljettu nenä maassa - tulevia  jälkikoiria?

Isot kepit ovat siitä hyviä, ettäniistä riittää nakerrettava useammallekin. Pienet risut kiihottavat takaa-ajoon ja omistuskiistoihin.

Tässä kaikki viisi harvinaisessa yhteiskuvassa. Normaalitilanne on se, että pennut  ovat vähintään kolmella eri suunnalla.

Takku tähyilemässä pentuja - ei näy.

Tuuli tuivertaa Takun muutamaa jäljellä olevaa karvaa.

Täällähän pennut ovat, suuren pihakuusen kätköissä. Siellä on muutama entinen muurahaispesä pengottavissa, paljon käpyjä ja paksu puunrunko kierrettäväksi.

Autoilua

Tänä aamuna pikkukoirat pakattiin häkkiin ja nostettiin ystävällisen naapurin auton takakonttiin. Olihan se vähän outoa, varsinkin eräiden mielestä. Autoilu sujui lopulta hyvin, yksikään pentu ei voinut pahoin. Autoilu ei kuitenkaan ollut pääasia. Matkattiin eläinlääkäriin terveystarkastukseen.

Terveitä koiran lapsosiahan ne. Nuotion Sytyttäjällä pieni napatyrä ja Leirin Vartijalla  vain toinen kives löydettävissä  tässä vaiheessa, muuten kaikki OK.
Tutkimukseen jälkeen pennut asettuivat nukkumaan häkkiin - se oli siis siinä.

Ruoka maittoi autoilun (10 km!) jälkeen.












Takku ottaa pentuja viereensä nukkumaan, nyt kun niillä ei ole mielessä vain sitä yhtä asiaa.

Pennut hakeutuvat aikuisten paikoille nukkumaan  - kirjoituspöydän ja sängyn alle - Takun lempinukkumapaikat.
Myös kakkimisessa harjoitellaan oikeita koiran eleitä - juostaan kauaksi, ennätys on nurkan taakse meno!

Muuten puuhastellaan kaikenlaista. Tämä temppu ei ole äitykän opettama.

Tämän ja monen muunkin maton voisi pentujen mielestä siirtää toiseen paikkaan - miten olenkin sisustanut niin tyylittömästi.

 Meerin kanssa kerittiin tänään lampaat - Esmeralda kokonaan ja Ulpukka ja Unelma puuttuvin osin. Vaan ketkäs pääsivät kuviin!


 

Monenmoista

Rikka-aasi ja Ulpukka-lammas ovat liittäneet itsensä pentujen tuttavapiiriin. Pakko oli nostaa pennut niitä moikkaamaan , koska molemmat työntyivät lähes aidasta läpi kontaktin haluisina. Nyt kun uteliaisuus sekä Rikan ja Ulpukan että pentujen, ne vain katselevat toisiaan, joku käy joskus vähän haukkumassa.

Aita on vahvistettu , taas, pari uteliasta pikkuista yritti näet tunkeutua  läpi aidan. Sen keskeyttäminen  olikin sitten varsinainen tapahtuma - koulutustilaisuus jossa harjoiteltiin EI-sanaa.

Muuten meno on vauhdikasta

Että niin somat pennut jaksaakin tapella ,useimmiten säestettynä haukunnalla, ärinälläja vinkunalla.

Takku yrittää myös tappelu-leikittää pentuja , mutta pennut kyllä leikkivät mieluummin keskenään?

Onneksi naapurin Kaiku kävi leikkimässä Takun kanssa oikeita leikkejä. Pennut istuivat ja katsoivat kun isot näytti mallia.











Parikymmentä minuuttia pentuset juoksevat tai oikeastaan hyppivät ja riehuvat, sitten yksi toisensa jälkeen uuvahtaa.

Lauantaina otettiin kuvia lähes uupuneista pennuista.

Jos kuitenkin vähän!?

Pihan ainoa käpy!

Saavutuksia

Pennut löytyvät nyt KoiraNetistä. On se tämä nykyaika: sunnuntai-iltana pennut sirutettiin, maanantaina aamupäivällä lähetin ilmoituksen kennelliittoon ja maanantaina iltapäivänä KoiraNetissä luki, että Juskankankaan Amalia Karhusella ja Adamuksen Rehalaksella on viisi pentua:
narttu KUKKIPUUN PURON YLITTÄJÄ  ja urokset KUKKIPUUN POLUN KULKIJA, KUKKIPUUN REPUN KANTAJA, KUKKIPUUN NUOTION SYTYTTÄJÄ  ja KUKKIPUUN LEIRIN VARTIJA. "Viralliset " kuvat ovat  kotisivuilla .

Pennut kasvavat vauhdilla ja oppivat uutta.
Viikonlopun matkani aikana pennut tutustuivat, paitsi hoitaja Riikkaan, myös Morra ja Viksu koiriin Hyvin oli kaikki sujunut (kiitos hoitajalle!). Ystävällinen Takku ei ollut moksiskaan kun pentujensa hoitajiin liittyi kaksi uutta koiraa.

Takku opettaa lapsiaan paitsi käyttäytymään (Älä ime aina!) myös leikkimään. Se tuo niille leluja ja houkuttelee leikkiin.

Muutamia hyviä vetoleikkijä on nähty - kamera ties missä.

Eilen Takku opetti tyttärelle kaivamisen jaloa taitoa.

Ensin kaivettiin yhdessä ja kun kaivaminen alkoi sujua

tytteli sai jatkaa yksin, äiskä poistui muihin hommiin.

Hetken kuluttua pentu oli jo opastamassa velipoikaa uudessa taidossa.

Meno kiihtyy päivä päivältä. Taistelun yrinä ja ärinä liittyy muihin luontoääniin. Vetoleikkejä harrastetaan, toisilta ryöstetään leluja.

Ja juostaan yhä lujempaa ja yhä kauemmaksi. Tänä aamuna vahvistin lammasaitausta. Eilen nimittäin jo kaksi pennunpentelettä tunki itsensä lampaiden ja aasin alueelle! Eikä alueen houkuttelevuutta vähentänyt se, että Ulpukka-lammas tunki päänsä aidan raosta

pentuja haistelemaan.

Kissojen kanssa on rauhallista. Molemmat kissat kulkevat pentujen seassa ja antavat niiden haistella itseään. Toki kissat ovat niin viisaita, että osaavat arvioida pikkukoirien vireystason. Juoksu-ja tappelutilanteissa ei kissoja näy mailla ei halmeilla.

Vaan on ne niin suloisia, muutenkin kuin nukkuessaan.
Tulevat luokse häntä  heiluen, pyrkivät syliin. Yhteiskutsusta ryntäävät , vielä kaikki, päättömänä laumana sisälle tai ulos.

P.S. Syövät kuin hevoset, varsinkin silmämerkeillä varustetut. Onkohan tässä joku geenijuttu takana?