sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

yksi vuosi retkeilyä




Vuosi sitten kamarissamme oli kuusi koiraa, yksi iso ja viisi pientä.
Nyt on meillä tuo vaalea ja nuo tummat isoiksi kasvaneet ovat retkillään valloittaneet sydämiä ja maailmaa. Kaikki retkeilijät ovat onnellisia, hyvinvoivia yksivuotiaita. Kiitokset koirien kotiväelle ja hyvää jatkoa!






Veljekset Venni (vas) ja Nilas (oik.) tähtäävät uusiin seikkailuihin ja välittävät onnittelut veljille ja siskolikalle. (Kuvat koirien omistajien).










Tänään vapun aattoaamu valkeni valkoisena. Aamukävelyllä Takun kuitenkin onnistui löytää lumen alta kynnöspelto. Onneksi toisella pellolla oli reilusti lunta putsautumista varten.
Takku ei valittanut vappusäästä.













Kissojen mielipide oli kuitenkin eriävä.
Onneksi lumi suli päivällä.
















Illalla Takku ja Kaiku aloittivat vapun vieton.
Kunnon riehat kevään (?) kunniaksi.























perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kevään iloa ja haikeutta









Kevätaurinko on paistanut , mutta ei ole onneksi sulattanut kaikkia lumia. Takku sai viettää pääsiäisenä hiihtolomaa.












Nyt taas lompsutellaan kotiporukalla .









Kaikkea mielenkiintoista löytyy ylhäältä

ja





.alhaalta.


Takku on aina vakaasti sitä mieltä, että puussa tai maassa on jotain tosi tärkeää. Minä en näe mitään - kai ne jotain extreme-hyönteisiä.












Lampaat tulevat katsomaan mitä puuhaamme Takun kanssa.

Päivän tässä vaiheessa lampaat ovat saaneet aamuheinät ja Takku aamukävelyn/juoksun , joten  kaikki ovat seurustelutuulella. Joskus kissatkin liittyvät joukkoon.













"Aika aikaansa kutakin" tuumaavat lampaat ja siirtyvät välipalalle.













*************************************************************************************


Hilppa, Kukkipuun Kieddi, sai viimeisen leposijansa kotimetsänsä sammalrinteeseen 19.4.2017. Hilppa eli kotiväkensä ja meidän ilona 16 vuotta 4 kuukautta ja 3 päivää. Mahtava koira, eli pitkän ja hyvän elämän. Mieli on haikea.

Muistoja:

Hilppa pienenä emonsa Kaisan ja hoitotätinsä Millan kanssa syntymäkodissaan.













Hilppa voimiensa päivinä Nukan kanssa.


















Hilppa vanhuksena Takun pennun kanssa viime kesänä.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kurjet pellolla

Tänä aamuna olivat kurjet valloittaneet pellon! Niiden huutoja on kuulunut jo pari viikkoa. Kevät etenee, omalla tyylillään, ja lumen alta löytyy kaikenlaista.




Niinkuin esimerkiksi sähköpylvään talven aikana karistamat kävyt. Tämä on niitä luonnon ihmeitä!












Sarjasta "on se niin väärin" :
samanaikaiset kuvat minun ja sisareni kukkatarhasta.










Lumen alta paljastuu Takun riemuksi kaikenlaista
syksyllä pihaan unohtunutta tavaraa.
Edithiä kiinnostaa valokuvaus. Sain juuri ja juuri napattua kuvan ennenkuin se oli sylissä.









Lampaat karkasivat yhtenä päivänä aitauksestaan - kuvittelivat että tällä puolella olisi jo vihreää ruohoa.











Mutta merkittävin uutinen on kuitenkin se, että olemme Takun kanssa harkanneet ahkerasti - kaksi kertaa viikossa!
Kuvat on yhden treenikerran jälkeisiä. Raiku ja Tassu riehuvat Takun kanssa pihassamme.

On siis harrastettu porokoirain ja susirajalaisten kanssa. Parkkipaikolla ja hallissa. Päivällä ja illalla.

Eilen olikin vaativa harjoitus . Susirajan lappalaisten harjoitukset alkoivat mediatapaamisella!
Ja sitten Takun rataharjoitus oli oikea häiriötekijäharjoitus: ensin oli aivan yli-ihana porokoiran pentu! No siitä selvittiin niin ja näin. Ja eikös häiriöksi ilmesty jänis.! Olosuhteisiin nähden rata meni ok. Hauskaa oli.






Harjoitukset hallissa sujuivat hyvin. Hallin toisella puolella oli koiria agilitytreeneissä, mutta Takku ei niistä häiriintynyt pahemmin. Kentän hajut olivat pahemmat.
Treenikavereiden arvio: ohjaajalla opiskelemista, koira on ihan  hyvä. Kyllä me vielä.......










Tässä yleisessä aktiivisuuden huumassa käytiin tervehtimässä Berttaa emäntineen. Sattuipa niin että Bertta (ehkä kolme kertaa Takun kokoinen) pääsi näyttämään mielipiteensä vierailevasta piskistä Ei hätää Takku täysin ehjä, melu  vain kauhea. No Bertta toimitettiin syrjään ankarien moitteiden kera. Takku tuli viereeni, painoi päänsä polvelleni ja katsoi Bertan emäntää pitkään, hyvin murheellisesti ja hyvin, hyvin syyttävästi.
 Kotimatkalla Takku oli valmis tervehtimään vastaantulevia koiria häntä heiluen. Ei se pienistä hätkähdä, se on Nukan kasvattama.