perjantai 26. syyskuuta 2014

Pieniä sattumuksia

 Koirat olivat tänään kauppareissulla mukana ja käytiin kävelyllä kylillä. Poikettiin kadulle, jossa ei oltu ennen käyty - ja Takku oli tohkeissaan. Vetoa sinne ja tänne, mitä mitä. Palattiin tutulle reitille ja kulku tasoittui. On se hassua miten kaikki voi olla niin kiinnostavaa!
 Tien vierellä oli miehiä puiden raivaustöissä. "Yritetäänpä mennä ohi" ilmoitan koirille (lähinnä tietysti Takulle).Yksi miehistä kävelee  meitä päin. Takku huomaa sen, ja heiluttaa häntäänsä , vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Ilo ja hymy syttyvät miehen kasvoille ja silmiin. Ja nanosekunnissa Takku on selällään miehen jaloissa! Katson vierestä kahden onnea. Nukkakin käy moikkaamassa ja saa muutaman ystävällisen sanan. Me jatkamme sitten matkaamme ja mies töitään.










Alkuviikosta elettiin talvea. Nukalla on juoksu ja se päivystää ahkerasti etupihassa.

Märkä raskas lumi taivutti lehtipuita ja niitä täytyi raivata, jotta tietä pääsi kulkemaan.










Pihan vanhempi (20v) omenapuu sen sijaan kaatua rysähti oma-aloitteisesti lumen ja myrskyn avittamana.
Lampaat ei panneet tapahtumaa pahakseen.









Rikan mielestä herkullisempaa on kuitenkin puoliksi maatunut nokonen?!?


Nyt kun on ollut epämääräisiä ilmoja  ja olen ollut vähemmän pihassa seurustelemassa eläinten kanssa, Rikka on varsinainen kainaloinen kananen, kun se luokse tulee. Kainaloon painautumiselle ei meinaa tulla loppua.... Sillä on muuten hyvin painava pää.









Takku on sitä mieltä, että kaikki mitä Rikka syö , on herkullista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti