Kun oli selvitetty juoksut narukävelyillä, tulivat hangenkuoret ja jänikset. Jatkamme siis taivaltamista narun yhteenliittäminä.
Takulle on viritetty pitempi naru, jotta se voi vähän poukkoilla. Nukka on saanut päähänsä, että jos ollaan narussa, kuljetaan lähellä, joten sille on turha laittaa pitkää narua - lyhyttäkin saan pitää käteen kerittynä, ettemme (Nukka ja minä) kompastu siihen. Jos taas annan Nukan olla irti, se ottaa sellaisia askeleita, jotka Takku tulkitsee juoksuriehan aloitukseksi. Joten molemmat naruissa.
Jänisten perässä juoksu ei sinänsä ole niin vaarallista, saavatpa liikuntaa. Mutta mahdollisten pienolioiden juoksuttaminen pitkin metsiä........siinä menee raja.
Muuten ihan tavallista eloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti