Riemukasta luoksetuloa

Hoh-hoi-jaa taas kerran. Olipa meillä kyläilemässä Takun ylin ystävä Hanna. Ja minä selvästikin katosin pienen (!) koiran mielestä. Ei auttanut muu kuin pyytää Hannaa kutsumaan Takkua, jos mielin että se tulisi mihin tahansa toivottuun paikkaan. Yksi kutsu - ja koira lentää luoksensa  silmät loistaen Nukka perässään.
En ennättänyt vaipua epätoivon syöveriin. Nimittäin kun saatoimme vieraamme lentokentälle, otin Takun sisälle halliin . Jopas löytyi Takulta katsekontaktia ja mukana kulkemista ilman mitään kehoituksia!

Lisäksi löysin pakastimesta koirille paloittelemani  lampaan maksan. Ei ole nyt ollut luoksetulossa ongelmia.

Tavarat kulkevat eestaas. Nukka ottaa aina jotain suuhunsa ulos mennessään. Takku edistyy tässä asiassa hienosti.  Jos suussa on joku minun tavarani (kenkä, sukka, lapanen tai jokin muu väärässä paikassa oleillut), kumpikin koira pudottaa sen kiltisti eteiseen. Mutta molempia pitää vahtia, etteivät palaa hakemaan sitä keran pudottamaansa. Minä sitten kanniskelen tavaroita sisälle sulamaan.

Illan hämärtyessä vietämme seurusteluhetkiä pihamaalla. Kissat eivät tätä nykyä osallistu.
Nukka istuu ja makoilee porukassa.

Ja Takku seurustelee.