Kuva on viime kevään katselmuksesta ja sen on ottanut Päivi Reiman.
Tshokka voi hyvin, kuulo on siltä heikentynyt , mutta se on opiskellut käsimerkit - kuuntelemisen tahto on tallella. Tshokka pitää edelleen koira- ja hevoslaumat järjestyksessä.
Onnea mahtavalle Koiralle!
Me täällä juhlimme Tshokan synttäreitä reippaalla metsäretkellä viiden koiran ja kolmen ihmisen voimalla.
Kuvassa etualalla Vappu ja Raiku, taustalla Milla ja Nukka sekä lähes piilossa Aihki puunoksan kimpussa.
Kuvan otti Vapun emäntä.
Metsäretki sujui mainiosti, koirat juoksentelivat siellä tällä ja ihmiset kävelivät ja rupattelivat. Paluumatkalla jälkimestari Raiku suoritti uroteon : kävi hakemassa kadonneen esineen (Vapun emännän tumpun). Sai ansaitsemansa taputukset ja hyvä-huudot.
Retken alkussa sen sijaan oli hiven säpinää. Ensinnä vierailijat hätkähtivät kun tien vieressä oli ollut miehiä kiväärit kourassa. Vappu seurueineen saapui meille ensimmäisenä ja vastaanotto oli ystävällinen (Millahan siis tulee toimeen kaikkien kanssa ja Nukka Vapun kanssa). Sitten saapuivat porokoirat (joihin pätee edellisen sulun lauseke). Ne olivat kiinnostuneita uudesta koiraneidosta - ja sehän otti Nukkaa päästä! Jäykkäkouristus iski (pitäisiköhän se rokottaa) ja Vappu sai osakseen mahtavat ärinät ja hyökkäilyt. Ou, ou. On se mahoton (siis Nukka) aina sen pitää olla Best in the show.
Sunnuntaina vuoltiin taas Rikan kaviot. Meeri on hoitanut vuolujen välillä kavioita isolla viilalla ja nyt ne olivatkin niin hyvässä kunnossa ettei Tiinan tarvinnut tehdä niille paljon mitään . Hyvä Meeri!
Juhlimme tätä asiaa pitkällä metsäkävelyllä - Meeri, Rikka, Nukka ja minä.
Milla pysyttelee turvallisen matkan päässä vedestä.
Nukka käy hörppimässä sitä.
Tässä oli jotain tosi mielenkiintoista - majavan kulku-ura.
Iltapäivällä kuljeskelin lampaiden ja aasin seurana kotiniityllä. Eivät ne paljoa minusta piitanneet, lumen alta oli paljastunut ruohoa. Nukka kulki seuranani ja päätin tehdä esineen- etsintä-harjoituksia (mistä tulikin mieleeni?) Kävin hukkaamassa tumppuni kivien koloihin ja ruohikkoon. Ja Nukka etsi ja toi. Touhu kuullosti varmaan hauskalta, koska Rikka päätti liittyä joukkoon. Vähän jännitin uskaltaako Nukka ottaa tumpun, kun Rikka melkein seisoi sen päällä- uskalsi. Sitten tehtiin vielä "oman" etsintää eli asetin kädestäni yhden kävyn käpykasaan ja Nukan piti ottaa juuri se käpy. Tämä on varmasti koiralle ällöttävän helppo tehtävä, mutta minuun se tekee vaikutuksen. Rikka oli kulkenut mukana kun näitä puuhattiin ja se päätti alkaa kunnon leikin. Se juoksi pikkulenkkejä, tuli eteeni seisomaan, turpa pitkällä, korvat takana ja päästeli yniseviä ääniä. Tajusin että se ehdottaa jotain leikkiä, mutta en kyllä keksinyt mitä. Niinpä sitten juoksin vähän itsekin. Rikka juoksi villinä, heitteli jalkojaan ja huuteli, teki pitkiä kierroksia, ajoi välillä lampaita. Nukka oli poistunut pihaan. Rikan meno oli hurjaa. Vaikka se aina kääntyy, ennen kuin tulee liian lähelle, otin varmuudeksi oksan kädenjatkeeksi ja se vaihtoi suuntaa vähän kauempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti