keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Karkulaisia ja sohvakoiria

Jokunen päivä sitten koirat nostivat aikamoisen metakan päästyään ulos. Haukkuivat tosissaan metsään päin. Takkukin hyvin kumeasti, mutta välillä perääntyen talon lähelle. Läksin seuraksi (tueksi ja turvaksi) katsomaan mikä siellä on. No - siellä oli yksi aasi ja kolme lammasta kuusikossa. Lampaat ja aasi tulivat nöyrästi portille ja omaan pihaan. Haukuntakin lakkasi. Kävin sitten korjaamassa kaatuneen aidan.
Esmeralda on kehittänyt uuden iltaohjelman. Kun vien aasin ja lampaat lampolaan, jossa niitä odottavat heinät ja muutama porkkanan pala, niin Esmeralda hotkaisee annoksensa ja karkaa lampolasta. Ensin se ei ole kuulevinaan kutsua.Suljen lampolan oven ja kutsun uudestaan.Se tulee,mutta sisälle asti vain herkun perässä - siis kannattaa karata.









Intohimoinen ulkoilija Nukka on siirtynyt sisä-ja sohvakoiraksi. Samaan oireryhmään kuuluu koloihin tunkeutuminen ja muu pesän rakennus eli juoksusta on pari kuukautta.
Edith pitää lepäilyseuraa.













Samanaikaisesti toisaalla tuvassa Takku järjestää itselleen viihdykettä.











Takun viihdykkeistä puheen ollen. Toissa iltana se otti ja häipyi , kun tultiin lampolasta. Oli jo ihan pimeää.
"Oma vika jos susi syö" huutelin tomerana perään,vaikka olinkin hätääntynyt oikeasti. Ja hermostunut ja suutuksissani. Onneksi koira hyppeli takaisin pihaan. Sanoin, että lähdetään sisälle ja Takku yritti lähteä poispäin. Sain sitä kiinni pannasta SEIS. Tarkoitus oli sitten mennä hyvässä järjestyksessä sisälle, mutta Takku riuhtaisi ja minä kaaduin (puoliksi tahallani ettei sattuisi). Niin otti tilanne päähän, etten päästänyt pannasta irti vaan vaan menimme yhdessä sisälle.Huh, huh. Olipa meillä littana korvainen koira sinä iltana.  Ensin se oli nurkassa ja heilutti hännänpäätä nöyränä kun lähestyin.Tuli kuitenkin hetken kuluttua tuolini taakse makaamaan. Mielessäni pyöri tietenkin kaikenlaiset mahdolliset aiheuttamani traumat ja sielunvammat. Oih ja voih!
Seuraavana aamuna Takku oli ihan normaali iloinen itsensä. Minulla sen sijaan oli nilkka tulessa. Luovuin siis suunnittemastani narukävelypäivästä ja vein koirat pellolle ja metsään juoksemaan. Takku tulee muuten nykyisin hyvin kiltisti sisälle.





Joutsenet ovat tulleet jo muutama viikko sitten ja nyt ne ovat aamuisin lähipelloilla.






Takku opettelee joutsenten kanssa seurustelua: katsotaan vaan.













Pellot ovat tällaisia järviä. Joutsenia en onnistunut saamaan kuvaan, kun aurinko paistoi niin etteikamerankuvaa näkynyt!




Näin meillä: Who's the boss?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti