Virikeviikko

Viikko on vierähtänyt ja näkymä ikkunasta on nyt tällainen.
Lumet ovat pääosin sulaneet myös metsistä, joten kulku on vapaata. Ja metsässä on kaikenlaista, myös jäniksiä juoksuharjoituksia varten. En tiedä onko Nukka tulossa vanhaksi, vai onko silla alkanut järki pakottaa päätä vai mikä. Tänään kuljeskelimme metsässä ja Nukka lähtee vauhdilla vasemmalle ja kimityshaukku kuuluu - siis jänis. No minä läksin oikealle ja kuljin ja kuljin halki ryteikköjen. Suunnitelmana kykkiä joen rannassa koiraa odottamassa. Vaan kun tulen rantaa, siellä onkin Nukka minua odottamassa. Tällaista peliä se on pitänyt tämän kevään. Jaa, jaa.

Joen rannat ovat täynnä kaikkea mielenkiintoista  - siis koiramaista virikettä.

  Keväiset tuoksut ovat virkistäneet koiran mieltä selvästi:
sisälläkin pitää ahmia suu täyteen virikettä.

Kissat ovat ryhtyneet yöeläjiksi - Edithkin silloin tällöin. Tosin toimivat päivälläkin - tupaan tuodaan hiiriä, sisiliskoja ja niitä l:llä alkavia.
Lalli oli eräänä yönä löytänyt Sisäisen Saalistajansa. Seuraavan päivän se vietti omaehtoisesti sisällä. Kyhnötti sylissäni , poistui  välillä oksentamaan ja palasi takaisin. Taisi olla huono olo. Kaikesta päätellen se oli ahminut kokonaisen hiiripopulaation tai ison rotan.





Aloittelin tänään lampaiden kerintää. Unelmalta sain muutaman villan leikattua. Ainut joka oli innostunut asiasta oli Rikka. Se hönkäili niskaani kun yritin siistiä lampaita. Lopulta leikkasin vähän Rikan turpakarvoja.
                                                                                                   

Jälkeä olemme alkaneet taas harrastaa. Aihkin ja Raikun blogista onkin luettavissa että alku oli vähän haparoivaa, mutta loppujäljeltä löytyi esineitäkin ynnä maalinainen. Esineruudussa Nukka-parka hoksasi ensin väärän emännän esineen - ja eihän sitä voi ottaa! Siten tarvittiin paljon kehoittelua ja innostamista, jotta lopulta löytyi oman emännän esine. Sen voi tuoda ....