Vimmaa

Eilen sunnuntaina oli suunnitelmissa pitkä kävelyretki Meerin, Rikan ja Nukan kanssa. Jotta lampaat varmasti pysyisivät poissa porukasta, laitoin ne sisäpihan portin taakse. Mutta Ulpukkaa ei portit pidelleet, se työnsi voimalla portin auki (huono solmu!) ja johdatti samalla voimalla ja vimmalla kaikki lampaat väkisin toisestakin portista ulos. No käveltiin sitten koko porukalla (lampaat on niin itsepäisiä, ettei niitä takaisin saa ihan helposti).

Rikka löysi maukasta mutusteltavaa.

Ulpukka näki joen ensimmäistä kertaa ja jähmettyi sitä ihmettelemään.







Illalla saimme porokoirat kylään - valoisaan aikaan.

Ja koska oli valoisaa, lampaat ja aasi olivat ulkosalla - aidan ja portin takana. Pitkän pimeän syksyn ja talven ne olivat jo sisällä ennenkuin porokoirat tulivat. Pihassa raikuikin kohta reipas paimenhaukku. Rikka tulkitsi tilanteen toisin, työnsi portin auki (milloin opin tekemään pitävän solmun???) ja ryhtyi ajamaan porokoiria pois. Tilanteesta selvittiin kunniakkaasti: toinen emäntä komensi porokoirat luokseen, olivat paikallaan ja hiljaa. Toinen emäntä kaivoi taskustaa koiranremmin ja talutti Rikan takaisin aitaukseen. Ja sulki portin kunnon umpisolmulla!







Käveltiin rantaan perinteisin menoin. Raiku piti huolta ettei kukaan päässyt yllättämään.

 Ja Aihki kaivoi arrteita esiin. Nukka on tarkistamassa läheisen mökin pihaa.

Lopuksi kirmailua jäällä - liekö kevät vimmaa.

Olen kuullut että monet harmittelevat, kun kevät viipyy. Meillä ei ole mitään tällaisia ilmoja vastaan. Aamuisin voi kulkea pelloilla ja peräti metsässä hankien päällä.                      

Tauot ovat tärkeitä.

P.S. Ehkä vähän toivomme kevättä lampaiden ja aasin  puolesta.